Uusia näkökulmia

Eilen kirmailtiin Tiia Vitikaisen (Koirakoulu Ace) koulutuksessa. Ollaan oltu Tiian opissa ennenkin joskus pari vuotta sitten ja muistan kuinka solmussa olin ohjausten kanssa silloin. Ja niin olin nytkin...

Tiian suunnittelema rata oli mentävä, ei turhaa piperrystä vaan joitakin tarkkuutta vaativia juttuja ja täysillä vedättelyä. Ja putkijarrut x3! Rataan tutustuessa ei jutut tuntunutkaan niin pahoilta, todellisuus meni ja yllätti ja olin ihan täysin epämukavuusalueella. Huh! Eka kierrokselle ei videointi ehtinyt ja toiselle kierrokselle en edes halunnut (kiitos kuitenkin Anni!), koska olin niin ahdistunut meidän (tai ennemminkin omasta tekemisestä) tekemisestä ennen toista kierrosta. 

Tahdon nyt jotenkin paneutua tähän koulutukseen normaaliakin syvemmin, sillä oma pääkoppa kävi niin kierroksilla tämän jälkeen. Niin moni juttu meidän tekemisissä ehdotettiin muutettavaksi, joten en vaan voi täysin purematta tätä niellä.

Radalla oli kolme eri kohtaa, jotka tuotti miulle suuria vaikeuksia.

Seitsemän ekaa meni ongelmitta, putkijarru nimellä kutsuen toimi, pyörittämällä vitonen ja sit ei ollu ku antaa vaan mennä. Kasilla alkoi ongelmat. Kaikki ohjaukset, jossa ns. olen aluksi selkä menosuuntaan ja vaihdan menossa ohjaussuunnan saa miut ihan sekaisin ja olemaan täysin hukassa ohjaamisen kanssa! Aiemmin tämän olen ratkaissut sillä, että moisia ohjauksia en vain tee. Paitsi eilen... Ja olin lukossa ja vihainen itselleni kun oli niin vaikeeta. Koira toimi, ohjaaja ei!

 Toiseksi ongelmaksi tuli pakkovalssi-valssi numerolle 14. Ensimmäisellä kerralla tein saksalaisen, koska se nyt vaan on meidän juttu. Tiian mukaan koiran hyppylinja oli kauniimpi pakkovalssi-valssilla KUN saatiin se toimimaan. Itsestä se tuntui vaan niin älyttömän kömpelöltä ja vaikeelta. Tiia haastoikin kokeilemaan ko. ohjausta aina, kun radalla on kohta mihin tekisi saksalaisen. Joutuu ehkä kokeilemaan, ihan vaan siksi että se on miulle niin helkutin vaikeeta!

Kolmas ongelma oli este 23, jolle sylivekki sokkari. Sylivekki on taas niitä ohjauksia, joita en käytä, johtuen ihan siitä, että minuu on kannustettu valikoimaan ohjaukset joissa itse liikun koko ajan. Olen siis karsinut lähes kaikki tälläiset paikoilleen pysähtyvät ohjauksen kokonaan meidän tekemisestä pois. Isoin ongelma tässä(kin) oli se, että U:n estefokus on niin huono, että siksi se pysähtyy kun mie pysähdyn.... Ja tästä päästäänkin siihen eniten miun mieltä myllertävään asiaan...

Olen siis jo pitkään treenannut niin, että palkka on miulla kädessä ja olen saanut siitä positiivista palautetta kouluttajilta, koska Uun vire pysyy silloin paremmin yllä. Joskin on kädessä sitten kiinni enemmän, mutta tekee kuitenkin hienoja pätkiä ja pääsen palkkaamaan HETI kun niin tarvitsee tehdä. Olipa palkka sitten nami tai lelu. Nyt tuli siihen kielto ja estefocus ensin kuntoon! Ymmärrän tämän  täysin, mutta kyllähän se laittaa korvienvälin raksuttamaan, kun pitkään oot tehnyt töitä tavalla joka on muiden mielestä ollut ok ja nyt se sit ei olekkaan ollenkaan ok. 

Kotiläksy nro. 1 on estefokuksen parantaminen ja palkka radalla joltain muulta kuin miulta. Palkka siis joko ennalta sovittuun paikkaan tai joku muu palkkaa kun sanon vihjesanan esim. "jes".

Keskusteltiin myös Uun vireestä. Sillä kun on radalla pätkiä joissa se ahdistuu ja hidastuu ja pätkiä joissa se menee todella hyvällä vauhdilla ja asenteella (ja hyvällä estefokuksella). Tiian näkemys oli, että U kokee hyppäämisen (esim. hyppy 23) vaikeaksi ja paineistuu siitä ja vire laskee. "Helpoilla" hypyillä tätä ongelmaa ei ole ja silloin vauhtikin on sen mukainen. Kotiläksyksi tuli, että rataan tutustuessa valitaan ne ns. vaikeat hypyt ja niiden rimat lasketaan ihan matalaksi ja kokeillaan muuttuuko tekemisen tahti. Jos vauhti pysyy matalilla rimoilla, vaikka hyppy on ns. vaikea voi olettaa ongelman olevan hyppytekniikassa. Tekniikkaongelman ei tarvitse olla iso, pienikin voimanpuute voi olla ongelma ja voimaahan pystyy aina kehittämään.

Oma olo helpottui nyt hieman, kun sai eilistä kirjoitettua auki. Piiska viuhui koko kotimatkan hallilta kotipihaan kun soimasin itseäni siitä, miten oon tyyliin kaiken tehny aina väärin. :D Osataan me kuitenkin paljon juttuja ja radalla oli eilenkin monta hyvää ja nopeaa kohtaa. Esim. ne putkijarrut jotka toimi superhyvin!

Nyt miulla on perjantaihin saakka aikaa koota omat ajatukset ja tehdä suunnitelma miten lähdetään ongelmia työstämään eteenpäin. Mie ihan oikeesti tartten uuden harrastuskaverin kasvamaan Uun rinnalle, että saan opettaa asioita alusta asti paremmin. :D

Tänään U pääsee fyssarin käsittelyyn. Viikko sitten löytyi kunnon jumit ja niiden purkua jatketaan tänään. :) Ja illalla mennään kuvattavaksi koko sakki, sillä meidän ihmispentu täyttää parin päivän päästä kokonaisen vuoden.<3