Rein ensimmäinen agilityvalmennus

Markus Turunen oli pitämässä valmennusta seuramme hallilla sunnuntaina 25.3.2018. Pitkään mietin kumman koiran kanssa osallistun. Uun saikuttaminen ja nihkeä treenaaminen sai aikaan päätöksen, että Rei osallistuu. Luotin siihen, että kyllä saadaan kakaran kanssa paljon irti "isojen koirien" treeneistä. Ja niin todella saatiin :)

Rata näytti paperilla kamalalta, mutta rataa kävellessä se tuntuikin vallan mentävältä radalta. Jo tutustumisvaiheessa jaoin sen mielessäni pätkiin, mikä oli kyllä helppoa, sillä Rei ei tee kontakteja eikä keppejä. Saatiin alkuun mukavasti muutaman esteen pätkät ja loppuun sitten vähän enemmän esteitä. 

Rata näytti tältä:

Heti kakkosesteellä valinnan paikka siitä tehdäkkö siihen pakkovalssi, vai opettaa koira tulemaan käteen ja siitä vain ohjaus esteen yli. Menin pakkovalssilla, koska sen Rei ymmärtää. Pikkumies oli vähän ulapalla ja haahuili omiaan mm. pinkaisi puomin alla olevaan putkeen. Kun sain itseni kasaan ja kunnolla ymmärsin käskyttää koiraa alkoi homma toimimaan. :D Aina mie oon ihan lukossa aluksi kun keskitys omaan tekemiseen ja silloin ohjaan koiraa todella huonosti. Markuskin mainitsi, että johan rupes koira kulkemaan kun sain oman ohjausasenteen kuntoon.

6-7-8, ei auheuttanut mitään ongelmaa. Muistutuksena vain itselle, että ajoissa niistosta pois alta! 

Loppupätkässä suurimmaksi haasteeksi tuli itsenäinen irtoaminen. Se on taas ottanut takapakkia, kun olen paljon vahvistanut käännöksiä ja käteen tuloja. Juteltiin, että se onkin tyypillistä nuoren koiran kanssa, että ennen opittu kärsii kun johonkin toiseen asiaan panostetaan. Leijeröinnit ja kärkihypyt tulivat siis treenilistalle. 

19-20-21-22-23 sujui todella hienosti! Pakko vähän kehua. Rei tuli hienosti persjättöihin ja 22 pakkovalssintapaiseen. :) 24 meinasin jyrätä itse liikaa ja omalla liikkeellä ohjasin esteestä ohi. Rytmittämisen viilauksella saatiin se toimimaan hyvin.

Tosi mukavat treenit! Kannatti mennä kakaran kanssa. Meidän iloksi rata jäi ns. viikkoradaksi halliin, joten päästiin muutaman päivän päästä tekemään vielä vähän täsmätreeniä Rein kanssa ja Uun kanssa ratatreeniä. 

U toimi radalla omaan tapaansa kuuliaisesti, eikä missään suurempi ongelmia ollut. Kärkihypyt meni treenilistalle myös Uun kanssa.

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?

Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.

Treenikuulumisia

Postausta pitkästä aikaa. Ollut jotenkin todella vaikeaa avata blogia, sillä edellinen postaus koski pappakoiran poismenoa. :´( Ikävä on valtava, vaikka arki on nyt rennompaa. Aina sitä vaan vielä oottaa pappakoiran hymyä, kun tulee kotiin. 

Mutta treenirintamalla on ollut vilkasta, joskin Uljas vietti saikkua parin viikon ajan. Uljas arkoi syystä tai toisesta toista etustaan (ei ontunut, mutta ajoittain keventi askelta) ja sai myös ristiselkänsä todella jumiin. Luottofyssarilta löytyi apu <3 ja agilityn pariin on Uljaskin päässyt taas palaamaan. :)

Agin sijaan Uljas on tehnyt enemmän rallyyn liittyviä juttuja. Ja Uljas pääsi miun kanssa myös meidän molempien ensimmäiseen rallykoulutukseen pyhäinpäivän kunniaksi. Elli Kinnunen oli Haukkuvaaralta  kouluttamassa oman seurani harrastajia. Meidän oli pitänyt etukäteen lähettää pientä infoa itsestämme, joten 20 minuutin treeniaika saatiin hienosti räätälöityä juuri jokaisella yksilölliseksi. Olihan se hassua se odottelu, kun on niin tottunut agivalmennusten nopeaan tempoon. 20 minuuttia oli pitkä aika seurata muiden tekemistä, mutta omalla kohdalla tuo 20 min hujahti hurjan nopeasti.

Ja mitä valtaisia ahaa-elämyksiä koinkaan tuon koulutuksen aikana! En niinkään rallytokosta mutta ihan koiran kouluttamisesta. Listaan joitakin juttuja, jotka itselle "kolahtivat" kaikista eniten:

• Palkan linja. Jos haluan vahvistaa oikeaa seuraamispaikkaa / perusasentoa on mietittävä palkan linjaa mistä se menee koiran suuhun (olipa se lelu taikka nami).
• Palkkojen arvo. On tehtäviä joissa riittää pienemmän arvon palkka esim. kehu. Tälläinen voi olla joku superhelppo juttu jonka koira varmasti osaa. Hieman vaativammasta tehtävästä annetaan "arvokkaampi" palkka esim. lihapullaa / muuta maukkaampaa evästä. Ja sitten on superonnistuminen, josta saa esim. villin leikin suosikki lelun kanssa. 
• 100% keskittyminen KOIRAAN. Ei muihin ihmisiin, kyltteihin, rataan tms. Kun keskittyy koiraan, keskittyy myös koira sinuun ja työntekoon.
• Palkkavihje. Palkkavihje on vinkkisana koiralle, että kohta tulee palkkaa. Vähän niinkuin naksutin, mutta sanallisessa muodossa. Namilla ja lelulla voi olla eri vihjesanat. 
• Opeta koiralle, että kontaktin pitäminen kannattaa tilanteessa kuin tilanteessa. 

Varsinkin tuo palkan linja oli itselle se suurin AHAA-elämys. Ei oo aksassa sitä tarvinnut miettiä. :D Tämän myötä olen saanut molemmilla koirilla perusasennon sekä seuraamispaikan paremmaksi. Sama ajatus on pidettävä mielessä myös eteentuloja treenatessa.

Kommenttina meidän tekemisestä oli, että kyllä me ALO-luokat selvitään näinkin, mutta hommia tulee tehdä. Kontaktin pito on se tärkein. Kuten itsekkin sen tiesin, vaatii Uljas hirveästi tsemppausta ja tukea että ei lähde epävarmuuttaan haahuilemaan. Lyhyttä kontaktitreeniä aikaa hiljalleen pidentäen. Myös vasemmalla käännös lähti uudelleenopetteluun, että saadaan koiran takapäänkäyttö paremmaksi.Oikealla käännöksen vaatii vahvistamista, mutta ne sujuu paremmin. 

Reino on keskittynyt aksaan. Enimmäkseen suoraan juoksemista mutta mukaan on tullut myös käännösharjoittelua suoraan luukuttamisen lisäksi. Treenikertoja on kertynyt 2-3 / viikko. Tarkoituksella annan treenimäärän olla nyt vähän korkeampi ja joulun aikaan otetaan totaalinollaus aksasta. Se miten pitkä joulutauko on, en tiedä, sillä ensivuoden ryhmäpaikka-asiat on vielä auki.
Ollaan käyty kerran viikossa vapaavuorolla yksikseen tekemässä juttuja. Nämä treenit on yleensä käännöksiä tai palkalle suoraan juoksua, sillä ihmislapsi on mukana hämmentämässä näissä treeneissä. Reino tuurasi Uljasta Uun saikun ajan viikkotreeneissä. Lisäksi ollaan parina viikonloppuna käyty juoksemassa isolla kentällä. 

Teini-ikä alkaa nostamaan päätään ja aivot on aikalailla narikassa. Reino väläyttelee hienoa työnskentelyä, kunhan vaan saa pidettyä päänsä kasassa ja keskityttyä töihin. Haahuilu on lisääntynyt, joten keskittymis ja malttitreenit on mukana kuvioissa. Noihin malttitreeneihinkin saatiin hyviä oppeja rallyvalmennuksessa. :) 

Kotosalla jätkät saavat tehdä pientä jumppaa n. pari kertaa viikossa. Helppoja temppuja kuten mm. peruuttamista, asennonvaihtoja, jalkojen välistä pujottelua. Lisäksi dobopallon kanssa jumppaa ja/tai tasapainotyynyjen kanssa syvien lihasten jumppaa. :) 

Ihan kiireisenä on arki pysynyt siis . :D

 

Rallytoko

Olen jo jonkin aikaa haaveillut uuden lajin aloittamisesta. Varsinkin, kun U on jo kuusi, halusin pohtia lajia mitä treenata kun aksasta on aika jäädä pois (ei kuitenkaan vielä). Tokoahan ollaan kotioloissa tehty ja jossain vaiheessa pohdin, josko ihan kokeisiin saakka olisi päästy, mutta se jäi vain ajatuksen asteelle. Kesän aikana heräili ajatus rallytokosta. Rennommalla asenteella tehtävää puuhaa, ei samanlaista pilkun viilausta kuten toko. 

Kiitos ihana paparazzi Sanna tästä kuvasta <3

Silmäilin kursseja ja niiden ajat eivät oikein istuneet meidän tämänhetkiseen elämään. Harmittelin kavereillekkin, että oispa kiva aloittaa mutta apua siihen tarvittais eikä nuo tarjolla olevat kurssit just nyt onnistu. Olin jo hautaamassa koko ajatusta myöhemmäksi, kunnes tarjoutui mahdollisuus päästä tuttujen kouluttajien kanssa tutustumaan lajiin. :) 

Viime sunnuntaina oltiin sitten uuden lajin parissa. Käytiin pikaisesti läpi ALO-luokan kylttejä (ei kaikkia) ja lajin perussääntöjä. Päästiin myös kahdelle radalle testaamaan. Varsinkin ALO-luokan asiat on Uulle periaatteessa helppoja. Siellä ei tule mitään sellaista tehtävää, mitä U ei osaisi. Kaikki säätö menee siihen, kun ohjaaja miettii kumpi olikaan vasen ja kumpi oikea ja pitikös tässä kohtaa koiran istua vai ei. :D Ja olla törmäämättä kylttiin! 

Ja kipinähän syttyi! Niin paljon, että suunnittelen ensimmäisiin kisoihin osallistumista. Joo-o! Oli kivaa nähdä U tekemässä hommia iloisena häntä heiluen. <3 Ja kun saan (ja pitää) kannustaa ja kehua koiraa koko ajan. 

On aika työstää taas ohjaajan korvienväliä. Unohtaa se tiukka ja totinen tekeminen ja heittäytyä rennon letkeään, mukavaan yhdessä tekemiseen, jossa koiraa saa auttaa paljon niin käsimerkeillä kuin suullisilla kehuillakin. Miten vaikeaa tuokin on, kun keskittyy vaan tehtäviin?! 

Ja entäs kun ohjaaja on vannoutunut suorittaja, jonka täytyy onnistua just eikä melkein?! Ja herkkä koira, joka ei varmasti toimi jos ohjaaja on kireä kuin viulunkieli. 

Innostus on niin kova, että ilmoittauduin jo rallyn koulutuspäivään. Nyt vaan toivon, että mahdutaan mukaan. :) Ja ajatus on kohti joulukuuta ja kisoja. Nyt se on sanottu ääneen, joten sinne siis! :) 

 

Reino

Syvässä hiljaisuudessa on haudottu pentuasioita. Ja lopulta laumamme kasvoi sunnuntaina yhden Reinon verran. :)
Tiettyä hulluutta on ottaa pentu tähän taaperoarjen keskelle, mutta tätä tilaisuutta en vain voinut jättää käyttämättä.

Reino on viralliselta nimeltään Ocean Pitfal Tomorrow´s Jedi ja päivänvalon Reino näki 11.3.2017. Meille muuttaessa Rei oli "jo" 16 viikkoinen. Tämä ihan suunnitellusti. 

Reino tai ReiRei on yhdistelmä hienoista vanhemmista: emänä C.I.B, C.I.E, FI, LT, LV, RO, RU & BY MVA, RO GRAND MVA, LV & LT JMVA, BY V-16, LT KLUB JV-14 OCEAN PITFAL OUI CES'T MOI "Tosca", jonka taustalta löytyy monia ihailemiani koiria ja olen varsin tiiviisti seurannut Toscan elämää ja harrastuksia tässä vuosien varrella. Isänä on Puolasta tuotu FI, LV, LT MVA EE, LV & RU JMVA, OGRE V-16, LV-V-17, TLN WCUP '17, EE JV-16 LORDSETT TOMORROW NEVER DIES "Jedi", joka asustelee kaverini luona ja myös tämän koiran touhuja on tullut seurattua koko sen ajan mitä se on Suomessa ollut.

16 vko

Reino on itsenäinen, hieman mörköikäinen, nopeasti uusia asioita omaksuva ja kaikinpuolin reipas penneli. Se on yllättänyt meidän nopealla kotiutumisella ja oppimisnopeudella. Tällä hetkellä toivotaan eniten, että se ei alkaisi mellastamaan ennen viittä aamulla. :D 

Heti kotiuduttua on aloitettu opettelemaan tiettyjä perusasioita, jotka tukevat tulevia harrastuksiakin siinä missä normaalia arkea. Odottaminen, vapautuskäsky, leikkiminen ihmisen kanssa, naksuttimeen ehdollistaminen mm.. Unohtamatta tietenkään sisäsiisteysharjoituksia ja hihnassa liikkumista.

Rei on jo käynyt tutustumassa hallilla. Käynnin tarkoitus oli lähinnä sosiaalistaa muihin ihmiseen sekä koiriin. Varsinkin vieraat koirat saavat aikaimoisen haukkukonsertin aikaiseksi. Se on myös painellut "isojen poikien" kanssa metsälenkeillä ja on myös totutellut lenkkeilyyn lastenrattaiden kanssa. 

Uljas on ottanut tulokkaan vastaan esimerkillisesti. Uljas on Rein todellinen bff. :D Manu puolestaan ei ole niinkään iloinen tulokkaasti ja ilmapiiri on aika kireä isojen poikien välillä. Tämä oli jo ennalta arvattavissa, mutta katsotaan missä vaiheessa Manu sopeutuu ja luovuttaa typerän jäykistelynsä. 

Niinpä meillä totutellan jälleen kerran uuteen arkeen ja lähdetään työstämään pentua kohti tulevaisuuden harrastuksia hissukseen kaikessa rauhassa. Paljon asioita tullaan tekemään toisin, mitä Uun kanssa aikoinaan. :) Niistä varmasti jatkossa lisää...

Uusia näkökulmia

Eilen kirmailtiin Tiia Vitikaisen (Koirakoulu Ace) koulutuksessa. Ollaan oltu Tiian opissa ennenkin joskus pari vuotta sitten ja muistan kuinka solmussa olin ohjausten kanssa silloin. Ja niin olin nytkin...

Tiian suunnittelema rata oli mentävä, ei turhaa piperrystä vaan joitakin tarkkuutta vaativia juttuja ja täysillä vedättelyä. Ja putkijarrut x3! Rataan tutustuessa ei jutut tuntunutkaan niin pahoilta, todellisuus meni ja yllätti ja olin ihan täysin epämukavuusalueella. Huh! Eka kierrokselle ei videointi ehtinyt ja toiselle kierrokselle en edes halunnut (kiitos kuitenkin Anni!), koska olin niin ahdistunut meidän (tai ennemminkin omasta tekemisestä) tekemisestä ennen toista kierrosta. 

Tahdon nyt jotenkin paneutua tähän koulutukseen normaaliakin syvemmin, sillä oma pääkoppa kävi niin kierroksilla tämän jälkeen. Niin moni juttu meidän tekemisissä ehdotettiin muutettavaksi, joten en vaan voi täysin purematta tätä niellä.

Radalla oli kolme eri kohtaa, jotka tuotti miulle suuria vaikeuksia.

Seitsemän ekaa meni ongelmitta, putkijarru nimellä kutsuen toimi, pyörittämällä vitonen ja sit ei ollu ku antaa vaan mennä. Kasilla alkoi ongelmat. Kaikki ohjaukset, jossa ns. olen aluksi selkä menosuuntaan ja vaihdan menossa ohjaussuunnan saa miut ihan sekaisin ja olemaan täysin hukassa ohjaamisen kanssa! Aiemmin tämän olen ratkaissut sillä, että moisia ohjauksia en vain tee. Paitsi eilen... Ja olin lukossa ja vihainen itselleni kun oli niin vaikeeta. Koira toimi, ohjaaja ei!

 Toiseksi ongelmaksi tuli pakkovalssi-valssi numerolle 14. Ensimmäisellä kerralla tein saksalaisen, koska se nyt vaan on meidän juttu. Tiian mukaan koiran hyppylinja oli kauniimpi pakkovalssi-valssilla KUN saatiin se toimimaan. Itsestä se tuntui vaan niin älyttömän kömpelöltä ja vaikeelta. Tiia haastoikin kokeilemaan ko. ohjausta aina, kun radalla on kohta mihin tekisi saksalaisen. Joutuu ehkä kokeilemaan, ihan vaan siksi että se on miulle niin helkutin vaikeeta!

Kolmas ongelma oli este 23, jolle sylivekki sokkari. Sylivekki on taas niitä ohjauksia, joita en käytä, johtuen ihan siitä, että minuu on kannustettu valikoimaan ohjaukset joissa itse liikun koko ajan. Olen siis karsinut lähes kaikki tälläiset paikoilleen pysähtyvät ohjauksen kokonaan meidän tekemisestä pois. Isoin ongelma tässä(kin) oli se, että U:n estefokus on niin huono, että siksi se pysähtyy kun mie pysähdyn.... Ja tästä päästäänkin siihen eniten miun mieltä myllertävään asiaan...

Olen siis jo pitkään treenannut niin, että palkka on miulla kädessä ja olen saanut siitä positiivista palautetta kouluttajilta, koska Uun vire pysyy silloin paremmin yllä. Joskin on kädessä sitten kiinni enemmän, mutta tekee kuitenkin hienoja pätkiä ja pääsen palkkaamaan HETI kun niin tarvitsee tehdä. Olipa palkka sitten nami tai lelu. Nyt tuli siihen kielto ja estefocus ensin kuntoon! Ymmärrän tämän  täysin, mutta kyllähän se laittaa korvienvälin raksuttamaan, kun pitkään oot tehnyt töitä tavalla joka on muiden mielestä ollut ok ja nyt se sit ei olekkaan ollenkaan ok. 

Kotiläksy nro. 1 on estefokuksen parantaminen ja palkka radalla joltain muulta kuin miulta. Palkka siis joko ennalta sovittuun paikkaan tai joku muu palkkaa kun sanon vihjesanan esim. "jes".

Keskusteltiin myös Uun vireestä. Sillä kun on radalla pätkiä joissa se ahdistuu ja hidastuu ja pätkiä joissa se menee todella hyvällä vauhdilla ja asenteella (ja hyvällä estefokuksella). Tiian näkemys oli, että U kokee hyppäämisen (esim. hyppy 23) vaikeaksi ja paineistuu siitä ja vire laskee. "Helpoilla" hypyillä tätä ongelmaa ei ole ja silloin vauhtikin on sen mukainen. Kotiläksyksi tuli, että rataan tutustuessa valitaan ne ns. vaikeat hypyt ja niiden rimat lasketaan ihan matalaksi ja kokeillaan muuttuuko tekemisen tahti. Jos vauhti pysyy matalilla rimoilla, vaikka hyppy on ns. vaikea voi olettaa ongelman olevan hyppytekniikassa. Tekniikkaongelman ei tarvitse olla iso, pienikin voimanpuute voi olla ongelma ja voimaahan pystyy aina kehittämään.

Oma olo helpottui nyt hieman, kun sai eilistä kirjoitettua auki. Piiska viuhui koko kotimatkan hallilta kotipihaan kun soimasin itseäni siitä, miten oon tyyliin kaiken tehny aina väärin. :D Osataan me kuitenkin paljon juttuja ja radalla oli eilenkin monta hyvää ja nopeaa kohtaa. Esim. ne putkijarrut jotka toimi superhyvin!

Nyt miulla on perjantaihin saakka aikaa koota omat ajatukset ja tehdä suunnitelma miten lähdetään ongelmia työstämään eteenpäin. Mie ihan oikeesti tartten uuden harrastuskaverin kasvamaan Uun rinnalle, että saan opettaa asioita alusta asti paremmin. :D

Tänään U pääsee fyssarin käsittelyyn. Viikko sitten löytyi kunnon jumit ja niiden purkua jatketaan tänään. :) Ja illalla mennään kuvattavaksi koko sakki, sillä meidän ihmispentu täyttää parin päivän päästä kokonaisen vuoden.<3 

Sari Vähäniityn agilitykoulutus

Osallistuttiin Uun kanssa Sarin koulutukseen tänään. :) ja kyllä kannatti!

Rata ei ollu mikaan supervaikea. Kotona ratapiirrokseen tutustuessa oli monta kohtaa, jotka mietitytti, mutta rataan tutustuessa asiat selveni. Radalle mennessä oli vielä pari epävarmuuskohtaa, mutta nekin selvittiin vain parilla uusintaotolla.

Niistot ja persjätöt tuli eteen pari kertaa. Niistot esteille 2 ja 10. Persjätöt esteille 9 ja 23. Eihän ne persjätöt vaikeita ole, mutta koiraan pitää LUOTTAA! 

Eka kierros oli ihan surkea. Ihmiset kiinnosti työskentelyä enemmän, olipa kanssatreenaajilla hauskaa ;) suoritettiin kyllä rata alusta loppuun ja hyviäkin pätkiä oli, mutta kovinkaan hyvää fiilistä ei jäänyt.

Toisella kierroksella käsissä oli ihan eri koira. Kakkos esteestä saakka tunsin, että nyt on motivaatio kohdallaan. Suoritettiin rataa hiljaisuudessa ja parilla pienellä kämmillä (ohjaa koira kunnolla putkeen!!!) päästiin rata kerralla loppuun saakka. Ja sitten saatiin kehut ja ihan aplodit. :) Toinen ryhmä oli jo tullut halliin, kun mentiin Uun kans radalle. Porukkaa oli siis enemmän hallissa kuin ekalla kerralla. Hiottiin vielä yhtä persjättöä ja niistoa, siihen ei meinannu enää pienen spanielin maltti riittää.

Palautteeksi saatiin sellaista, että miun ohjaus on tosi hyvää (JEE!!!!!!) ja toimitaan hyvin Uun kans yhteen, kun vire on kohdillaan. :) Tarkkuutta ja luottoa persjättöihin, U suorittaa kyllä hyvin.

Voi jee, miten hyvä mieli tuli! Tuli tunne, että treenit ei oo menny hukkaan. :)