Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Millainen on hyvä lenkki?

Eräänä päivänä miulla oli oikein kunnolla aikaa lenkittää koirat. Tuolla normaalilla metsä-/peltolenkki reissulla rupesin miettimään millainen on hyvä lenkki noin niinkuin kunnon kohotuksen kannalta.

Alkulämmittely

Hihnassa lyhyt ja tasavauhtinen lenkki. Kroppa lämpiää ja ei tule turhia revähdyksiä kun vapaana kirmaaminen ja leikkiminen kaverin kanssa on parasta evör.

Eteneminen
Lenkki etenee kokoajan. Ei jäädä seisoskelemaan paikalleen ja ihastelemaan maisemia (vaikka toki sekin on joskus ihan paikallaan :) ). Meillä pojat jättää turhat leikkirälläykset vähemmälle, kun lenkki etenee kokoajan.

Alustat
Vaihtelevuus ennenkaikkea. Tasaista tietä, jossa voi lenkin lomaan yhdistää esim. lyhyitä paikallaoloja ja liikkeelle lähtöjä. Kapeaa ja epätasaista polkua, jossa joutuu miettimään miten ja minne tassut asettelee. Tasaisella alustalla pehmeä lumikerros, jossa koiran koosta riippuen joutuu kahlaamaan/enemmän nostelemaan jalkoja (vrt. matalassa vedessä kahlaaminen).

Loppujäähdyttely

Hihnassa tasaista, letkeää tassuttelua kotiin. Jos oikein viitseliäs on, tekee koirille venyttelyt vielä kotona.

Tuollainen lenkki onnistuttiin tekemään ja miun mittapuulla tuo on hyvä ja ennenkaikkea monipuolinen lenkki. Koirat nauttii ja kotiin palatessa kuuluu pian tasainen, tyytyväinen tuhina. 

Reillä varsinkin on hieman ärsyttävä tapa hyökkäillä päin sekä näykkiä niskasta ja takajaloista. Tälläinen etenevä lenkki saa sen pysymään erossa Uljaksesta ja U parka ei joudu ikävien hyökkäysten kohteeksi. 

Ollaan tosi kiitollisia meidän lenkkimaastoista. Monipuolista maastoa kesät ja talvet. Pääsee käytännössä heti kotiovelta maastoon. :) Vielä kun uintipaikka sekä hiekkatiet olisivat lähempänä niin meidän kuntoilu ois täydellistä. :)

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?

Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.

Hyppytekniikkakoulutuksessa 25.11.

25.11.2017 oli Kuopion suunnalta Laura Sutinen pitämässä meidän seuran hallilla hyppytekniikkakoulutusta. Olin ilmoittaunut Reinon sinne, sillä halusin kuulla kokeneen henkilön mielipidettä kakaran kropan käyttämisesta ja kuinka tukea tekemistä jatkossa. :) Kirsikkana kakun päällä pääsin jakamaan kouluttajan kanssa ajatuksia ylipäätään agilitystä ja pennun kouluttamisesta, joten olen taas astetta varmempi siitä, miten lähden tiettyjä juttuja kouluttamaan ja missä vaiheessa. :)

Treenattiin viimeisessä ryhmässä, joten ensin käväisin ilman koiraa hallilla kuuntelemassa luennon. Kaikki ketkä miut tuntee, tietää miten liekeissä oon aina kun on kyse fysiikan treenaamisesta ja terveistä treenivuosista. Uljaksen kanssa ollaan aikanaan oltu hyppytekniikkaseminaarissa ja nyt kaipailin nimenomaan oppia mitä tehdä pennun kanssa ja miten edetä kun pentu kasvaa ja kehittyy. 

Laura oli huippu! Treenit pidettiin tosi lyhyinä ja "hinkkaamaan" ei jääty ja ns. täydellisyyttä odottelemaan. Koirat toki väsyi nopeasti, mutta tämä nopea vaihtosykli piti koirat paremmassa vireessä. Meidän ryhmä oli sen verran pieni, että kuvaaminen olisi ollut liian vaikeaa, joten mitään kuva- tai videomateriaalia ei tästä koulutuksesta nyt ole. Muutama juttu nousi sieltä sellaisena asiana, mitä pidin tärkeänä. Varsinkin jos ajattelee koiraa jolla EI ole mitään selkeää ongelmaa hyppäämisessä.

• Aina on syy, jos koira muuttaa toimintaansa radalla esim. lentokeinu, hidastunut suorittaminen, tiettyjen rimojen tiputtelu --> syy voi olla fyysinen ja hyppytekniikkaharjoituksia voi käyttää diagnostisena välineenä syyn selvittämisessä.
• Hyvä fysiikkatreeni myös muiden lajien harrastajille. Koiralla "korvienväli tuulettuu" kun pääsee tekemään jotain tavallisesta poikkeavaa mistä saa PALJON palkkaa.
• Perustaidot --> soveltaminen --> häiriö --> jatkotreeni. Koiran tulisi hypätä hyvällä tekniikalla vaikka millaisessa häiriössä.
• Palkkaa AINA kun koira tekee --> epävarmuuden esto. Ei haittaa, vaikka koira ei suorittaisi priimasti.

Reinon "ongelma" on se, että se on pentu. Eli voimaton selästään, mikä on täysin normaalia tämän ikäiselle kakaralle. Hyvin se hahmotti etäisyydet, hyppäsi suoraan ja keskeltä linjaa ja ns. sukelsi kohti palkkaa. Se vaan vaatii aikaa kehittyä ja voimistua. Tekniikkatreeniä n. kerran kuukaudessa (perussarja ja taipuminen) ihan vaan tsekkausmielessä missä kropanhallinta on. Kun pakka pysyy kasassa voi alkaa tehdä etäisyydenarviointia ja hieman myöhemmin korkeudenarviointia sekä setpointia. Nyt, kun mennään ns. rimattomasti ei esim. setpoint hyödytä mitään. Kattellaan sitä sitten, kun alkaa ikää olla vuosi ja yli. :)

Sain myös työkaluja Reinon jatkokouluttamiseen esim. kepit ja kontaktit kun jäätiin treenin päätteeksi vielä juttelemaan niitä näitä. :) Asiat järjestyi päässä kivasti ja nyt olen taas astetta varmempi miten lähden koulutusta viemään eteenpäin.

 

Koulutuksen innoittaman aion viimeistään tammikuun aikana laittaa Uljaksen hyppäämisen tarkkailuun. Tuleeko epäröintiä jossain tietyssä tehtävässä / korkeudessa? Miten se suorittaa teknisesti? Tämä siis siksi, että tsekkaan ettei ole kropassa syy lopahtaneeseen vireeseen. Set pointia U teki tällä viikolla okserin takariman noustessa 55cm saakka ja ei ongelmaa. Hyppäsi hyvin nätisti ja hiljaisesti laskeutuen. Seuraava projekti on perussarja, kasvavasarja sekä korkeudenarviointi. Tämä sopivasti osana peruskunnon treenausta. :)

Treenikuulumisia

Postausta pitkästä aikaa. Ollut jotenkin todella vaikeaa avata blogia, sillä edellinen postaus koski pappakoiran poismenoa. :´( Ikävä on valtava, vaikka arki on nyt rennompaa. Aina sitä vaan vielä oottaa pappakoiran hymyä, kun tulee kotiin. 

Mutta treenirintamalla on ollut vilkasta, joskin Uljas vietti saikkua parin viikon ajan. Uljas arkoi syystä tai toisesta toista etustaan (ei ontunut, mutta ajoittain keventi askelta) ja sai myös ristiselkänsä todella jumiin. Luottofyssarilta löytyi apu <3 ja agilityn pariin on Uljaskin päässyt taas palaamaan. :)

Agin sijaan Uljas on tehnyt enemmän rallyyn liittyviä juttuja. Ja Uljas pääsi miun kanssa myös meidän molempien ensimmäiseen rallykoulutukseen pyhäinpäivän kunniaksi. Elli Kinnunen oli Haukkuvaaralta  kouluttamassa oman seurani harrastajia. Meidän oli pitänyt etukäteen lähettää pientä infoa itsestämme, joten 20 minuutin treeniaika saatiin hienosti räätälöityä juuri jokaisella yksilölliseksi. Olihan se hassua se odottelu, kun on niin tottunut agivalmennusten nopeaan tempoon. 20 minuuttia oli pitkä aika seurata muiden tekemistä, mutta omalla kohdalla tuo 20 min hujahti hurjan nopeasti.

Ja mitä valtaisia ahaa-elämyksiä koinkaan tuon koulutuksen aikana! En niinkään rallytokosta mutta ihan koiran kouluttamisesta. Listaan joitakin juttuja, jotka itselle "kolahtivat" kaikista eniten:

• Palkan linja. Jos haluan vahvistaa oikeaa seuraamispaikkaa / perusasentoa on mietittävä palkan linjaa mistä se menee koiran suuhun (olipa se lelu taikka nami).
• Palkkojen arvo. On tehtäviä joissa riittää pienemmän arvon palkka esim. kehu. Tälläinen voi olla joku superhelppo juttu jonka koira varmasti osaa. Hieman vaativammasta tehtävästä annetaan "arvokkaampi" palkka esim. lihapullaa / muuta maukkaampaa evästä. Ja sitten on superonnistuminen, josta saa esim. villin leikin suosikki lelun kanssa. 
• 100% keskittyminen KOIRAAN. Ei muihin ihmisiin, kyltteihin, rataan tms. Kun keskittyy koiraan, keskittyy myös koira sinuun ja työntekoon.
• Palkkavihje. Palkkavihje on vinkkisana koiralle, että kohta tulee palkkaa. Vähän niinkuin naksutin, mutta sanallisessa muodossa. Namilla ja lelulla voi olla eri vihjesanat. 
• Opeta koiralle, että kontaktin pitäminen kannattaa tilanteessa kuin tilanteessa. 

Varsinkin tuo palkan linja oli itselle se suurin AHAA-elämys. Ei oo aksassa sitä tarvinnut miettiä. :D Tämän myötä olen saanut molemmilla koirilla perusasennon sekä seuraamispaikan paremmaksi. Sama ajatus on pidettävä mielessä myös eteentuloja treenatessa.

Kommenttina meidän tekemisestä oli, että kyllä me ALO-luokat selvitään näinkin, mutta hommia tulee tehdä. Kontaktin pito on se tärkein. Kuten itsekkin sen tiesin, vaatii Uljas hirveästi tsemppausta ja tukea että ei lähde epävarmuuttaan haahuilemaan. Lyhyttä kontaktitreeniä aikaa hiljalleen pidentäen. Myös vasemmalla käännös lähti uudelleenopetteluun, että saadaan koiran takapäänkäyttö paremmaksi.Oikealla käännöksen vaatii vahvistamista, mutta ne sujuu paremmin. 

Reino on keskittynyt aksaan. Enimmäkseen suoraan juoksemista mutta mukaan on tullut myös käännösharjoittelua suoraan luukuttamisen lisäksi. Treenikertoja on kertynyt 2-3 / viikko. Tarkoituksella annan treenimäärän olla nyt vähän korkeampi ja joulun aikaan otetaan totaalinollaus aksasta. Se miten pitkä joulutauko on, en tiedä, sillä ensivuoden ryhmäpaikka-asiat on vielä auki.
Ollaan käyty kerran viikossa vapaavuorolla yksikseen tekemässä juttuja. Nämä treenit on yleensä käännöksiä tai palkalle suoraan juoksua, sillä ihmislapsi on mukana hämmentämässä näissä treeneissä. Reino tuurasi Uljasta Uun saikun ajan viikkotreeneissä. Lisäksi ollaan parina viikonloppuna käyty juoksemassa isolla kentällä. 

Teini-ikä alkaa nostamaan päätään ja aivot on aikalailla narikassa. Reino väläyttelee hienoa työnskentelyä, kunhan vaan saa pidettyä päänsä kasassa ja keskityttyä töihin. Haahuilu on lisääntynyt, joten keskittymis ja malttitreenit on mukana kuvioissa. Noihin malttitreeneihinkin saatiin hyviä oppeja rallyvalmennuksessa. :) 

Kotosalla jätkät saavat tehdä pientä jumppaa n. pari kertaa viikossa. Helppoja temppuja kuten mm. peruuttamista, asennonvaihtoja, jalkojen välistä pujottelua. Lisäksi dobopallon kanssa jumppaa ja/tai tasapainotyynyjen kanssa syvien lihasten jumppaa. :) 

Ihan kiireisenä on arki pysynyt siis . :D

 

Mysteeri Manu

Vanhalla herralla on ollut huono kesä. Tai voisi varmaan sanoa että huono vuosi, mutta mennyt kesä oli huonompi kuin aikoihin. Pappa vetäytyi entistä enemmän omiin oloihinsa, ei viihtynyt ulkoilemassa takapihalla ja Uljaksen kanssa tuli paljon yhteenottoja kun ärsytyskynnys oli madaltunut hyvinhyvin matalaksi. Manu oli siis selkeästi kipeä eikä ennen hyvin riittäneet ja toimineet kotikonstit enää auttaneet.

Tämän viikon tiistaina käytiin eläinlääkärissä. Yhteisymmärryksessä ell:n kanssa otettiin perusverikokeet sekä kilppariarvot sekä kuvattiin selkä lannerangan alueelta, sillä sitä Manu aristaa. Nopea neurologinen tutkimus ei viitannut neurologisiin ongelmiin. 

Selän kuvaamisesta oli aikaa jo vuosia ja silloinhan kuvissa ei näkynyt mitään. Noh, eipä näkynyt nytkään! Nikamavälit kauniin tasaiset eikä luupiikkejä missään. Yksi ainoa nikamaväli oli hieman matalampi kuin muut, mutta se ei selittäisi mitenkään selän aristusta ja kipua. Myöskään kilppariarvoissa ei ollut huomautettavaa. Ne otettiin muuttuneen käytöksen vuoksi. 

Koska perus veriarvot oli priimaa päätettiin aloittaa tulehduskipulääke kuuri ja samalla Gabapentin pienellä annoksella. Tulehduskipulääkettä on reseptillä jemmassa jatkoa ajatellen, jos tarve tulee.
Tämän lisäksi korviin vielä Canofite tipat.

Maksoin käynnistä itseni kipeäksi ja vieläkään ei tiedetä mikä Manua vaivaa. Kipulääkkeet kuitenkin auttavat nopeasti ja jo nyt meillä asustaa paljon rennompi pappakoira. Hoitona siis vain hierontaa, BOT, akupainanta/akupunktio ja laser kipulääkkeiden lisäksi.

Huvittavinta ehkä tässä on, että sain lääkäriltä ja hoitajalta varoitukset, että nuppi voi papalla olla sekaisin gabasta johtuen :D Noh, ei oo menny nuppi sekaisin. Ehkä yhtenä aamuna nukkui aamu-uniaan hieman sikeämmin. Ihan käsittämätön lääkkeensietokyky tuolla meidän herralla, joka ei kuitenkaan oo mömmöjä elämänsä aikana joutunut juurikaan popsimaan. :D Mikälie sekakäyttäjä ollut edellisessä elämässään :D 

 

Uudelleenherättelyä

Long time no see! Ajattelin herätellä tätä(kin) blogia hieman henkiin. Lähinnä siksi, että saan tunnisteiden avulla merkkailtua treenejä ym. menoja hieman paremmin. Sohvin Valinnan blogi jää vielä eloon ja sitäkin yritän ehtiä päivittämään tämän, sanotaanko nyt vaikka treeniblogin, rinnalla. :) 

Meidän lauma kasvoi ihmislapsella n. vuosi sitten, joten harrastusrintamalla vuosi 2016 oli hyvinhyvin hiljainen. Kisataukoa kerkesi kasaantumaan reilu vuosi (!!) ja näyttelyissäkään ei Uljas käynyt myöskään yli vuoteen. Treenattu on, niin ulkopuolisten koutsien kuin oman seuran viikottaisissa treeneissä.

Isoimmat kamppailut on käyty vireen kanssa ja tästä tulen varmastikkin kirjoittamaan hieman lisää piakkoin. Agissa ollaan yhtä LUVAa vailla kolmosissa. Viimeinen LUVA on vaan niin pirun tiukassa. :D Kyllä me se vielä saadaan! Jokaisissa kisoissa ollaan kuitenkin käyty pokkaamassa jotain palkintoja, joten poikien herkkuvarastot ovat pysyneet hyvässä mallissa. ;)  Videoilla viime viikonlopun radat, joissa vireongelma näkyy erityisen hyvin.

Näyttelyissä käydään jos sattuu ulkomaisia tuomareita olemaan lähinäyttelyissä. Jotkin suomalaisetkin tuomarit kävisi, mutta tuomarin perässä en ala tässä elämänvaiheessa reissailemaan, koska U ei tartte kotimaan näyttelyistä enää mitään. Oma tavoite on ollut kehittää sen esiintymistä (nimenomaan liikkeitä) paremmaksi ja samalla ruokin omaa näyttelykuumetta. Kasvattajanpirulainenkin asuu niin kaukana, etten hänen näyttelyreissuilleenkaan ihan noin vaan voi tuppautua mukaan esitettävien koirien toivossa. :D

U Varkaudessa äitienpäivänä. PU5 vesihännästä huolimatta.

 

Kuopion ryhmiksessä kennel Ocean Pitfal BIS2-kasvattajaryhmä.

Poikien ruokinta on muuttunut tässä vuoden mittaan siten, että olen vaihtanut ne syömään enemmän 50/50 -mallilla. Tämä ihan vain mukavuussyistä, kun on miulle helpompi antaa aamulla nappulaa ja illalla lihat lisineen. Tämä on ollut toimiva systeemi pojat ovat hyvässä kunnossa. Varsinkin Uun turkki on nyt parhaimmillaan ja lihaksisto myös kehittynyt entisestään.

Uljaksella oli talvella -16 virtsatieinfektio, mikä hoitui antibiootilla. Kuurin jälkeen stiksailin pissaa (minkäs sairaanhoitaja itselleen voi :D ) ja totesin sen olevan vähän liiankin emäksistä, joten ruokintaan lisää C-vitamiinia ja kas näin sain sen happamammaksi. Liian emäksinen virtsa saa herkästi aikaiseksi struviittikiviä, joita siis tulehduksen aikana näkyi myös, joten siksi stiksailin ja aloitin C-vitamiinin. Muutoin herra on pysynyt terveenä. :)

Manu puolestaan menee valitettavasti huonommaksi liikkumiseltaan. :( Sen kanssa pärjää, kun toimii rajoittimena (se kun ei itse osaa rajoittaa menohalujaan) ja pyrkii estämään turhat ryntäilyt ja niistä johtuvat törmäilyt. Liikuntaa on pitänyt rajoittaa, varsinkin talvella kun on liukasta ja kylmää, kesällä voi lenkittää metsässä enemmän. Manun kanssa mennään vuodenaika kerrallaan ja jos menee kipeämmäksi on edessä vain yksi ratkaisu. :´( 

Tällä hetkellä on kivasti aikaa koirien kanssa touhuamiseen ja tuo jälkikasvukin rakastaa seurata koirien touhuja ja treenejä. :) Ainakin tämän vuoden loppuun olen kotona. :)  Jospa olisi aikaa myös kirjoitteluunkin. :)

Savonlinnan agilitykilpailut 10.5.

Tänä aamuna auton nokka suuntautui kohti Savonlinnaa. U osallistui B- (agilityrata) sekä C-(hyppy)radalle. Tuomarina Minna Räsänen. Tykkäsin tämän tuomarin radoista jo pääsiäisen kisoissa. Meille sopivaa suoraviivaista menoa.

U oli tänään hyvin kuulolla ja motivoituneena tekemään hommia miun kanssa. Kroppa kuitenkin jumissa, vauhtia todella huonosti, ja varsinkin tiukempien käännösten myötä vauhti pysähtyi ihan kokonaan. :( Lisäksi uudet kontaktiesteet aiheuttivat himmailua. 

Meno oli tahmean oloista, mutta varsinkin agilityradan tulos lämmitti mieltä. Sieltä nollavoitto ja ensimmäinen LUVA! C-radalta tuli kaksi rimaa alas ja yliaikaa. Alkuosan pyörittely ja kepit söi aikaa, loppuosa radasta meni ihan kivasti.

Suoritusten plussat ja miinukset

+ Ohjauksiin tuleminen

+ Keskittyminen miun kanssa tekemiseen

+ Rataan tutustuminen ja starttiin valmistautuminen

- Vauhti

- Kontaktit

- Kepit

Torstaina suunta fyssarille. Keskiviikon treeneissä ei kepit tai meno muutenkaan ollut noin tahmeaa. =/ 

Palkintoporsas <3

Ryhtiliike

Tötteröt

Pääsiäiseen ei ole pitkä aika ja meidän treenit on viime viikkoina ollut todella vähäisiä. Esim. ryhmätreenit jäi useammalta viikolta käymättä kiitos miun töiden. Tällä viikolla onneksi pääsin keskiviikkona treenaamaan. Oma olo oli vaan tosi väsynyt ja treenikamulle nauroinkin, että saatan nukahtaa istualleni vuoroa odotellessa.

Tosikot <3

Treenit meni kohtalaisesti. Vauhtia ei ollut kunnolla, ei miulla eikä koiralla. Takaakiertoihin U lähti kivasti ja vain pari kertaa karkasi ihmisten luo. Ja useamman kerran suoritti rataa ihmisten nenien edessä ja keskittyi tekemiseen. :) Kepeille onnistui pakkovalssi hyvin, saatiin siihen hyvä vinkki "vierailevalta" treenikaverilta. :) Tiukassa käännöksessä Uun vauhti pysähtyy ja kepit on hitaat. 

Kontaktit on iso ongelma. A meni ok, kunhan olin pysäyttämässä vauhtia. Puomilla U loikkasi useamman kerran ylösmenon yli ja alasmenotkin oli niin ja näin. Aaaargh! Siispä kontaktit tehotreeniin taas. Palkkasin huolella onnistuneet suoritukset. Onneksi kaverit sanoivat, että myös ylösmenot U jätti astumatta!! 

Alkuviikosta ehdin käydä vapaavuorolla. Itseasiassa tehtiin jo silloin samaa rataa kuin keskiviikkona, mutta keskiviikkona oli numeroita pyöräytelty esteiden toiselle puolelle, ja niistä takaakierroista sai hyvin haastetta. maanantain treeni oli rallattelua ilman mitään vaativia ohjauskuvioita. Tiistaina näkyi myös väsyminen Aalla ja alasmenon yliloikkaus (näkyy videolla). Huoooh...

Tänään kävin aamupäivästä taas hallilla. Virittelin sinne keinun ja kepit. Keinulle hain vauhtia, mutta huolellista (juoksu)kontaktin suoritusta. Ensimmäiset neljä toistoa meni hyvin, sitten alkoi alasmenon yli loikkiminen.  Korostetusti hidastin sen alastuloille ja palkkasin kunnolla. Eipä ole keinulla ennen tätä ongelmaa ilmennyt. 

Kepeille vedättelin eri kulmista, rinnalla juosten, taaemmas jättäytyen ja sivulle irroten. Meinasi viimeinen väli jäädä suorittamatta. Tosi hyviä keppisuorituksia tuli ja vauhtia oli kivasti. :) Toistoja saattoi tulla (taas kerran) vähän liikaa.

Väsynyt U ;)

Manu halus pussailla <3

Manu oli mukana sekä maanantaina, että tänään. Manu sai rallatella putkia sekä vähän keppejä. Tänään Manu sai tehdä tokoa ja esittikin hyvää seuraamista ja oli kuulolla käännöksissä molempiin suuntiin. :) Se on taas natustellut itseään enemmän. :( Juoksuttelin sitä myös näyttelyhihnassa ja peilistä yritin vilkuilla sen ravia. Taka-askel on huono (ollut oikeastaan aina), mutta asenne täys 10! Aseteltuna pystyin seisottamaan sitä kohtalaisesti, mutta vapaana seisottaessa se jättää takaset todella korostetusti mahan alle. :(

Sunnuntaina olisi taas Uulla näyttely. Polvijärvellä ryhmis ja tuomarina Paavo Mattila. Saas nähdä minkälainen tuomio Paavolta tulee. Odotukset ei oo korkeella. :D

Loma :)

Miulla alkoi NYT talviloma. :) Viikon breikki töistä tulee enemmän kuin hyvään saumaan! Ihanaa, kun on koirillekkin enemmän aikaa :)

Suunnitelmissa olisi alustavasti käydä hallilla pari kertaa treenailemassa. Mielellään kontakteja ja itsenäisiä keppejä. :) 

Edelliseen tekstiin palailen vielä sen verran, että aloe vera on ollut nyt testissä ja sillä on oikeasti jotain vaikutusta aineenvaihduntaan! Olen sitä n. ruokalusikallisen lisännyt poikien ruokakuppeihin iltaisin. Ja aamulla molemmilla on todella kova pissahätä! Molemmat lorottavat kuin palokunnan hevoset! Jopa Manu, joka yleensä liruuttelee vain lyhyitä pissoja. Kuona-aineet huspois! Manu on ollut todella virkeässä kunnossa jo monta päivää. Se venyttelee ja leikittää Uljasta. Onko apua aloe verasta, en tiedä. Tärkeintä, että Manu on virkeä! <3

Nenä vie Manua

HEITÄ!!!!!

<3

Onnistuneita treenejä ja uusia tuotteita kokeiluun

Reilun viikon takainen valmennus nosti treeni-intoa uusiin sfääreihin. Viime viikolla viikkotreeneissä mentiin samaa rataa. Ensimmäinen suoritus oli muuten puhdas, mutta ohjaaja kämmäsi HELPON ohjauksen TOISEKSI VIIMEISELLE esteelle. :D Voi aaaargh. Oma keskittyminen petti täysin. Loppu aika treeneistä hiottiin puomia sekä viskileikkausta radan loppuosaan valssin tilalle. Ei meille toimivin tekniikka, mutta onnistuihan se. :)

Tällä viikolla vapaapäivän kunniaksi käytiin rallattelemassa vapaavuorolla. U treenasi kontakteja ja saatiin oikein mallikkaita juoksu suorituksia aikaiseksi niin puomille kuin Aallekkin. Harrin koulutuksen innoittamana olen naksutellut targettia Uulle kotona. Nyt toin targetin hallille ja sen avulla palkkasin juoksupuomia. Toimi! 

Targetin avulla treenattiin myös Harrin koulutuksessa vaikeaksi ilmennyttä keppikulmaa ja itsenäistä keppien suorittamista. Ja hyvin toimi tässäkin harjoituksessa targetti! Voi vitsit miten olinkaan iloinen! Aivan mahtavaa!

Treenin loppuun tein vielä kokonaisia keppejä erilaisilla lähetyksillä: kilpajuoksulla kepeille, ohjaten sivusta, jääden taakse ja hyppien ja pomppien vieressä. Jussi oli palkkaamassa keppien päässä ja kaikki aloituksen onnistui upeasti ja U pujotteli loppuun saakka mukavalla, tasaisella tempolla. :)

Ulkoilija Urpot <3

Ilmat ovat täällä päin Suomea olleet lauhoja. Ulkoiltu ollaan metsässä, pellolla ja jäällä. Mukana usein pallo tai frisbee. Pieniä seuraamispätkiä ollaan myös otettu lenkkeilyn lomassa. Ja tänään piilotetun pallon etsimistä rantakivikosta. Kyllä U on liekeissä kun pääsee etsimään leluja! Harmi vaan, että palautus on suorastaan ala-arvoista. Siihen onkin nyt sitten tulevaisuudessa panostettava.

Sohvin Valinta on meidän suosikki liike. Tänään huomasin Facebookissa aloe vera tarjouksen ja siihen liittyvän palautus-/mineraalijuoma tarjouksen. Shoppailemaan mars, ja mukaan tarttui Aloe Vera juomaa, Fitdogin palautusjuomaa sekä erilaisia lihoja (lammas, hevonen, poro, poron sisäelin seos) ruokavaliota täydentämään. Reipas shoppailija U oli mukana treenimielessä harjoittelemassa julkisilla paikoilla käyttäytymistä. ;)

Tuota Aloe Vera geliä voi nautiskella myös ohjaaja :)

Sohvin Valinnan 1-vuotis synttärit lähestyy! Ja siellä ollaan mekin Uljaksen kanssa. :) Tulkaas moikkaamaan! :) Ja seurailtaa mainostusta lehdessä ja Facebookissa. :)

Laiskahko treenivuoden aloitus

Pitkä oli vapaat töistä heti vuoden vaihteen jälkeen, mutta koirien kanssa ei hirveää kiirettä treenaamaan ole pidetty. Hyi hyi mie! :D Ei me kuitenkaan olla koko aikaa sohvalla makoiltu. Koirat ovat olleet laiskempia treenaajia kuin omistaja(t). :D Project nopeammat jalat on nyt täydessä vauhdissa. Salitreenit on pop!

Pari kertaa olen nyt yhdistänyt pienet tokotreenit peltolenkkeilyn yhteyteen. Mukana yleensä on joko frisbee tai tennispallo(ja), että saisin Uun spurttailemaan vähän enemmän, kunnon kohotus mielessä siis. Se syttyy leluista niin hyvin, että ollaan otettu pieniä seuraamispätkiä, paikalla oloja sekä luoksetuloja leikkien ohessa. Seuraamisen aloitus on kamala. :D "Seuraa" käskyn saadessa koko koira loikkaa sivusuunnassa kauemmas, mutta korjaa asentoaan paremmaksi. Seuraaminen ei muutenkaan ole tiivistä, mutta se ei minua haittaa. Pääasia, että seuraa kontaktissa eikä haahuile kuono maassa. Luoksetulo on jees. Paikallaolot kehittyy.

Loppiaisena käytiin oman seuran vepejaoston järjestämässä mätsärissä. Pienestä kehästä huolimatta U liikkui omasta mielestäni kivasti, kuvia ei harmi vaan ole todisteena. Punainen nauha saatiin, mutta ei sen enempää.

Siinäpä näyttelytreenit ennen tulevan viikonlopun Kajaanin kv näyttelyä.

Keskiviikkona käytiin hallilla aksaamassa heti aamusta. Treenit aloitin molempien kanssa set point -harjoituksella. Malttamattomia poikia. <3 Pienen pientä ratahumputtelua ilman rimoja. Kivasti tuli U ohjauksiin. :) Ja Manu oli supermahtavanärhäkkä leikkiessään vetoleikkiä narulelulla. :D Mahtavat murinat! :D Ja onnellinen Manu <3

Keppejä tehtiin ja viimeinen väli osoittautui haastavaksi! Vauhtia ja asennetta oli hyvin ja rytmi oli kiva, mutta palkalle tuli liian kiire. Tarkkuutta tuohon viimeiseen väliin siis!

U pääsi myös tekemään juoksupuomia sekä keinua. Puomilla ei sitten millään meinannu tassut osua kontaktille. Palkan etäisyyttä säätelemällä saatiin onnistuneita suorituksia. Hetkittäin nousee pieniä epätoivon tunteita, saadaanko puomista tehtyä koskaan varmaa juoksukontaktia.

Keinu oli hidas, mutta parilla toistolla parani. Ei siitä sen enempää. Superpalkka, kun reippaasti tuli keinun päähän ja antoi sen laskeutua alas. 

Torstaina oli molempien poikien fyssari. Manu on ollut taas kipeämpi, paljon natustelee takajalkoja ja häntää. :( Jos talvi nyt lopulta tulee, voi olla pakko varata ell aika ja hakea Manulle kipulääkkeet. 
Jumeja löytyi molemmilta. Manulla uutena jumipaikkana lapojen seutu. :(

Ensi viikollakin jää viikkotreenit ryhmän kanssa väliin. Täytyy olla keskiviikkona iltavuorossa. =/ Suunnitelmissa olisi käydä alkuviikosta aksaamassa, joko maanantaina tai tiistaina.

Taas yksi vuosi on lopuillaan

Ja on taas aika muistella kulunutta vuotta. Vuosi 2013 oli hieno vuosi. Aina mahtuu mukaan harmitusta ja kaikenlaista napinaa, mutta kaiken kaikkiaan vuosi oli varsin menestyksekäs.

Uljas kerkesi moneen:

* Näyttelyistä: BY JMVA, LT JMVA, LT JW-13, useita JUN sertejä, ROP Liettuassa, 1. Suomen SERT, VSP, mukana olo menestyksekkäissä Ocean Pitfal kasvattajaluokissa

* Agilitykisoissa debytointi. Parhaimpana tuloksena luokkavoitto, tosin yliaikaa kertyi.

* Taipumuskokeen suorittaminen, SPA1

* Vepen alkeiskurssi

* Ulkopuolisten kouluttajien agilitykoulutuksiin osallistuminen.

Manukin on varovaisesti tehnyt paluuta harrastuksiin:

* Agilityn ilo löytyi! Suunnilleen kerran viikossa myös Manu pääsee tekemään minirimoilla aksaa. :)

* Selkä on ollut parempana. Talven liukkaan kipeyttävät sitä enemmän.

* Kotipihatreeneissä Manu on ollut täysillä mukana <3

* Paikkansan ansainnut sohvaperuna <3 Best in home! <3

Mitäpä koirien huoltajan vuoteen on mahtunut? Suurimpana ehdottomasti muutto kerrostalosta pois omaan omakotitaloon. Opettelua ja totuttelua tämä edelleen on, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. :)

Olen tämän vuoden aikana hautautunut syvemmälle yhdistystoimintaan toimien näyttelyjaoston vetäjänä ja kouluttajana niin näyttely- kuin agilitykoulutuksissa. Harmi vain, kun vuorotyön vuoksi ei voi kouluttaa säännöllisesti. :(

Vuosi on opettanut koiran kouluttamisesta ja varsinkin agilitystä valtavasti! Intoa on edelleen kuin ilmapallossa :D

Olen vuoden aikana päässyt ohjaamaan agilityssä eri rotuisia koiria. Myös näyttelyissä olen päässyt esittämään muitakin, kuin vain omaa koiraa.

Vuosi on tuonut tullessaan myös paljon uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Kiitos! <3

 Toivottavasti muilla on ollut yhtä onnistunut vuosi kuin meidän poppoolla! :)

Mukavaa vuoden vaihdetta kaikille! Tää viettää vuoden vaihteen töissä.

Hyppytekniikkaa oppimassa vol. 1

Mikä informaatioähky onkaan! Oltiin Uun kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla koko viikonloppu.

Molemmat päivät alkoivat teorialla. En varmaan koskaan ole jaksanut niin hyvin keskittyä millään luennolla! :D Kertonee asian mielenkiintoisuudesta! Suurin motivaattori itselleni tällä kurssille osallistumiselle oli terveys. Kuinka saan pidettyä oman koiran terveenä aina seniori-ikään saakka. Ja tämä oli juurikin se pointti mitä Ulla toi lauantain teorialuennolla esille monta kertaa. Oletko koskaan miettinyt, että väärällä/huonolla tekniikalla hyppäävä koira rasittaa kroppaansa epätasaisesti mikä saattaa lisätä esim. nivelrikon ja spondyloosin kehittymisen riskiä?? Pelkkä hyppäämisen taito ei riitä, on huolehdittava lihashuollosta ja reagoitava heti, jos koiran liikkuminen radalla muuttuu. Koirat on luonnostaan etupainoisia --> liikaa rasitusta etuosalle, riittämätön lapatuki--> jumit, kivut --> voivat kroonistua --> myöhemmällä iällä nivelten kuluminen.

Yllätys yllätys ohjaaja on koiralle suurin häiriö radalla. Koira tulisikin opettaa suorittamaan hypyt itsenäisesti keskittyen nimenomaan esteeseen ja hyppäämiseen. Yleisestikkin hyppyjä palkataan aivan liian vähän verrattuna keppeihin ja kontakteihin. Tekniikkatreeneissä palkataan AINA hyppäämisestä (vaikka koira varastaisi) jolloin motivaatio kasvaa, nopeus kasvaa sekä estehakuisuus kasvaa. Aina radalla lähtiessä koiran on katsottava ETEENPÄIN, siinä istuessaan ja katsellessaan koira arvioi esteiden korkeuksia, etäisyyksiä ja linjoja.

Painonsiirtotreeniä tarvitaan etäisyydenarviointia enemmän. Painonsiirrot taaksi ja katse ETEEN. Tärkeää huomioida miten koira istuu lähdössä. Istuuko se jalat levällään, pyllyllään ja napakasta takajalat alla ja ryhti hyvänä. Kannattaa kiinnittää huomiota!

Hyppytekniikan opettaminen on pitkäjänteistä työtä. Parilla treenillä silloin tällöin on turha odottaa tuloksia. Säännöllisyys on tärkeää ja hyvä suositus on treenata hyppytekniikkaa kerran viikossa toistomäärin pysyessä maltillisena n. 2-6 toistoa. Laatu korvaa määrän! Sen voi liittää muuhun treeniin, kunhan tekee sen aina treenin aluksi. Säännöllisellä harjoittelulla näkyy tuloksia jo 3 kk:ssa, jo enemmän ongelmia menee aikaakin tottakai enemmän. Jos paljon ongelmia, kannattaa jättää ratatreeni tauolle ja keskittyä pelkkään tekniikkaan. Ohjausta ja ohjauskuvioita voi tehdä radalla ilman rimoja ja kontakteja ja keppejä voi toki treenata.

Ennen harjoituksia Ulla kävi jokaisen koiran läpi; katsoi ravin suoralla ja ympyrällä sekä testasi tasapainoa. Uulla takapään tasapaino vaatii kehittämistä. Lisäksi U on todella lihaksikas ja myöhemmin harjoituksissa tulikin ilmi, että voimaa on mutta se ei osaa käyttää sitä hyödyksi.

Lauantain harjoitukset olivat set point ja perussarja. 

 Treenattiin painon siirtoa taakse. Tässä harjoituksessa näkyi hyvin se, että U ei osaa kanavoida lihastensa voimaa oikein. Lisäksi Uulla on probleemaa alastulossa (töminää), mutta korjaa toistoja tehdessä.

Pään ollessa hypyn aikana korkealla laskeutuu hyppy heti okserin taakse. Tätäkin U korjaa toisto toistolta paremmaksi.

Tässä(kin) tärkeää lähtöasento: ryhdikkäästi koira istumaan ponnarin taaksi ja focus ETEEN.

U jää helposti istumaan oikealle kankulle --> tarkkuutta istuma-asentoon. Opetan Uun tulemaan jalkojen väliin, joka automaattisesti korjaa istuma-asentoa.

Koiran kehittyessä voi okserin korkeutta nostaa. 

Jos hyppykaari ei ole hyvä, voi okserin tilalle rakentaa matalan sianselän.

Uulle palkka lelulla, että saa virettä paremmaksi.

Rytmitysharjoitus. Koiran koottava (tehtävä painonsiirto) jokaisen hypyn jälkeen.

Hyppääkö koira suoraan vai hakeutuuko jompaan kumpaan reunaan? --> voi korjata laittamalla rimat vinoon --> koira menee sieltä mistä aita on matalin. Voi laittaa myös ristikot.

Jos pää nousee --> rimat matalammiksi. Keskittymistä voi parantaa haastavamman näköiset esteet.

Voi kokeilla kahdesti, korjaako koira suoritustaan? Jos ei korjaa on harjoitusta muutettava.

Esteet makseilla maksimissaan 30 cm!! Ei koskaan enemmän!

Uulla hyvä rytmitys, mutta hakeutuu oikeaan reunaan --> rimat vinoon, jolloin hyppää paremmin keskeltä. Loppua kohden hyppy leviää--> tuen puute --> syvät lihaksen treeniin! Tässäkin harjoituksessa alastuloissa töminää--> hiljenee toistojen myötä. 

Tämän harjoituksen yhteydessä todettiin, että U ei kävele suoraan. Heikkoutta siis takapäässä ja syvissä lihaksissa. Treeninä tähän hidas kävely. Itse kävelen takaperin Uun edessä ja namilla kävelytän Uuta ja palkkaan suoraan kävelemisestä. Uullahan oli oikealla jumia, joka hoidettiin fyssarin toimesta. Uu liikkuu vinosti vanhasta tottumuksesta ja nyt opetellaan "oikeaa" kävelyä ja liikkumista.

Nämä blogitekstit on tosi tiivistettyjä lyhennelmiä koulutuspäivistä. Toivon ettei kukaan tee harjoituksia omien koiruuksien kanssa, ellei saa apua hyppyjen arviointiin! Hyppytekniikkakursseja järjestetään monissa seuroissa ja omaan seuraan voi aina kutsua kouluttajan. Meidänkin seurassa tämä koulutus oli selkeästi suositumpi, kuin esim. ulkopuolisen kouluttajan agilitykoulutukset. 

Toivonkin näiden herättävän enemmän kiinnostusta oman koiran terveyteen ja hyppytekniikkaan ja suosittelen lämpimästi hakeutumista tekniikkakurssille! Jos ei koiran kanssa, niin edes kuunteluoppilaaksi.