Rein ensimmäinen agilityvalmennus

Markus Turunen oli pitämässä valmennusta seuramme hallilla sunnuntaina 25.3.2018. Pitkään mietin kumman koiran kanssa osallistun. Uun saikuttaminen ja nihkeä treenaaminen sai aikaan päätöksen, että Rei osallistuu. Luotin siihen, että kyllä saadaan kakaran kanssa paljon irti "isojen koirien" treeneistä. Ja niin todella saatiin :)

Rata näytti paperilla kamalalta, mutta rataa kävellessä se tuntuikin vallan mentävältä radalta. Jo tutustumisvaiheessa jaoin sen mielessäni pätkiin, mikä oli kyllä helppoa, sillä Rei ei tee kontakteja eikä keppejä. Saatiin alkuun mukavasti muutaman esteen pätkät ja loppuun sitten vähän enemmän esteitä. 

Rata näytti tältä:

Heti kakkosesteellä valinnan paikka siitä tehdäkkö siihen pakkovalssi, vai opettaa koira tulemaan käteen ja siitä vain ohjaus esteen yli. Menin pakkovalssilla, koska sen Rei ymmärtää. Pikkumies oli vähän ulapalla ja haahuili omiaan mm. pinkaisi puomin alla olevaan putkeen. Kun sain itseni kasaan ja kunnolla ymmärsin käskyttää koiraa alkoi homma toimimaan. :D Aina mie oon ihan lukossa aluksi kun keskitys omaan tekemiseen ja silloin ohjaan koiraa todella huonosti. Markuskin mainitsi, että johan rupes koira kulkemaan kun sain oman ohjausasenteen kuntoon.

6-7-8, ei auheuttanut mitään ongelmaa. Muistutuksena vain itselle, että ajoissa niistosta pois alta! 

Loppupätkässä suurimmaksi haasteeksi tuli itsenäinen irtoaminen. Se on taas ottanut takapakkia, kun olen paljon vahvistanut käännöksiä ja käteen tuloja. Juteltiin, että se onkin tyypillistä nuoren koiran kanssa, että ennen opittu kärsii kun johonkin toiseen asiaan panostetaan. Leijeröinnit ja kärkihypyt tulivat siis treenilistalle. 

19-20-21-22-23 sujui todella hienosti! Pakko vähän kehua. Rei tuli hienosti persjättöihin ja 22 pakkovalssintapaiseen. :) 24 meinasin jyrätä itse liikaa ja omalla liikkeellä ohjasin esteestä ohi. Rytmittämisen viilauksella saatiin se toimimaan hyvin.

Tosi mukavat treenit! Kannatti mennä kakaran kanssa. Meidän iloksi rata jäi ns. viikkoradaksi halliin, joten päästiin muutaman päivän päästä tekemään vielä vähän täsmätreeniä Rein kanssa ja Uun kanssa ratatreeniä. 

U toimi radalla omaan tapaansa kuuliaisesti, eikä missään suurempi ongelmia ollut. Kärkihypyt meni treenilistalle myös Uun kanssa.

Meidän juttu

Harvoin teen yksittäisen treenin pohjalta tekstiä, mutta eilen oli niin kiva treeni että pakko vähän avata sitä tännekkin. :) Oma koutsi oli luovuttamassa koiranpentuja ja tuuraaja oli kehitellyt meille jotain tosi kivaa ja silmiä avaavaa. 

Olin itse tosi jumissa korvien välistä treeneihin mennessä. Taaperoarki on vaatinut veronsa ja pää löi ihan tyhjää. Ennen halliin menoa koirien kanssa kävellessä mietin, että kun nyt vaan saisin mielen sellaiseksi, että Uljas ei ahdistuisi ja meillä ois kivaa.

Heti halliin mentyä tuli käsky tälläisen radan äärelle:

Tarkoitus oli suunnitella itse ko. radalle kolme ERILAISTA ohjausta ja laittaa ne nopeusjärjestykseen. Omat suunnitelmat piti kertoa etukäteen ja aloittaa siitä nopeimmasta. Tarkoitus oli saada selville, kuinka hyvin tuntee omaa koiraa ja yhteistyötä sen kanssa. 

Voin sanoa, että pää oli aivan totaalitukossa! Ensimmäinen ajatus oli vain valssi ja siitä oli ihan mielettömän vaikeeta päästä eteenpäin ja suunnitella muita kuvioita. Hiljalleen alkoi solmu aukeamaan ja sain suunniteltua kolme eri juttua ja laitettua ne nopeusjärjestykseen. 

Miun suunnitelmat oli seuraavat:

1. Saksalainen neloselle ja päällejuoksu 6 putkelle
2. Viskileikkaus neloselle ja persjättö 5 ja 6 väliin
3. Niisto neloselle ja persjättö 5 ja 6 väliin

Valssi oli ja pysyi kolmosella. Lähtö neloshypyn siivekkeen (lähimpänä muita esteitä) kohdalla. Uljaksen kanssa ongelmaksi muodostuu aina se, että suoritukset eivät ole identtisiä, koska vauhti tippuu kun samaa tehdään. Ympättiin myös tähän harjoitukseen lähtökokeilut ja sekin oli syy miksi ajat eivät ihan täysin olleet toisiinsa verrattavissa, mutta niistä sai kuitenkin idean kiinni eli mikä olisi nopein ohjausratkaisu.

Pienenä yllätyksenä itselle tuli, että vaihtoehto nro. 3 oli se nopein. Ajattelin, että pieni siivekkeen ympäri pyörittely ei vaan toimisi, mutta se oli siltikkin n. sekunnin nopeampi kuin saksalainen!

Selväksi tuli, että takaaohjaukset on nounou Uljakselle. Nyt toimi koiran lähellä oleminen ja "kuonosta vetäminen". :) Sekunnin ero on iso juttu! Varsinkin kisarataa ajatellen. Ja tässä yhteydessä ei ajatella sitä, että kisoissa vire on iso ongelma.

Lähtöihin palaan vielä sen verran, että hetsasin lähdöt lelulla ja ekaan vetoon sain Uun niin kierroksille, että se oikein "mukavasti" naukkasi minuu käsivarresta! Sattuu niin pirusti, mutta silloin U on nopeimmillaan. Namin avulla irroittaminen lelusta laski virettä samoin jos lelu otetaan "väkisin" pois ja päin hyppiminen kielletään. On siis vain annettava Uun olla sika ja kivusta huolimatta antaa ymmärtää että sikailu on jees. :D Kotiläksyksi erilaisten lähtöjen videoimista ja etsiä niistä ne parhaimmat/toimivimmat tavat/äänenpainot/sanat/lelut ym.  

Reipati Rei kävi myös vähän harjoittelemassa mm. saksalaisen alkeita. Se on vaan pienen koiran niin kauheen vaikeeta tulla käteen/ohjaukseen. Varsinkaan silloin kun vauhti kasvaa. :D Hyviä toistoja saatiin ja varmasti pieni ajatus jäi pienen pojan päähän itämään.
Lisäksi Rei kävi vähän juoksemassa palkalle "isolla" radalla sekä harjoittelmassa 2on2off alkeita. Pätevä pieni <3

Huomenna startataan aamulla kohti Savitaipaletta. Pikku-Reinon ensimmäinen näyttely :)

Katastrofi kisat

Viime viikonloppuna oli oman seuran kisat. Olin ilmoittanut Uun kahdelle agilityradalle lauantaille.

Torstaina käytiin tekemässä huippuhyvä ratatreeni ulkokentällä ja koira toimi paremmin kuin toivoin. Hyvillä mielin kisoihin siis... NOT!

Lauantaina ennen kotona lähtöä minuu ahisti ihan älyttömästi koko kisaaminen. Kirosin viellä ilmoittautuessakin, että miks oi miks oon menny kisailmon tekemään. 

Tuomarina toimi Jari Helin, kinkkiset radat mutta mentävät varsinkin tuollaisen kiltin pojan kanssa joka ei todellakaan sooloile omiaan. Itsevarmuus alkoi hiljalleen nousta..

Olin päättänyt tehdä lentävät lähdöt hetsauksella, sillä ainakin treeneissä, sillä tavalla saadaan vauhtia jo heti alkuun. No eipä kisaradalla U lähtenyt mukaan. Rata meni ihan kävelyksi, putkissa taisi jopa laukka-askelia ottaa. Ilman ratavirheitä selvittiin, yliaikaa MELKEIN  12 SEKUNTIA ja sillä irtosi kolmas sija. Ei hyvää päivää! 

Toinen rata oli vielä kamalampi. Leikitin ennen omaa vuoroa ja yritin viedä kunnolla kierroksilla olevan koiran kehään. Lähtöön asettuessa ja valjaita riisuessa oli taas käsissä täysin vireetön koira. :( Vielä huonommin lähti ja suorittu, joten keskeytin radan. Iloisesti pois radalta, leikit ja kävelemään. Hyvä että ei itku päässyt kun ärsytti niin kovin. Mitä ihmettä tapahtui?! Miksi miun torstaina niin mahtavasti suorittanut koira KÄVELI radan läpi?! Se oli syötetty, juotettu, huollettu, lämmitelty ja hetsattu mutta siltikkään ei. Kipeä se ei ole, kunto on parempi kuin aikoihin ja silti käy näin.

Syypään on oltava kaksijalkainen. Tuo koira lukee minuu niin tarkkaan ja herkästi, että nyt on jotain tehtävä omalle päänupille. Kiitos Lauran, joka vinkkasi tulevasta mentaalivalmennuksesta! Sinne ollaa menossa työstämään tätä kisaongelmaa. Toivon löytäväni sen kautta työkaluja kisavireen kehittämiseen ja nostamiseen. 

Jos haluaisin vaan harrastaa, en kisaisi. Eli kisoihin mennään suorittamaan (sekä tottakai pitämään hauskaa) eikä alisuorittamaan ja nolaamaan itseään. Miun luonteelle ei vaan sovi, että kisataan vaan kisaamisen ilosta. Ja mitä enemmän huonoja kisoja on alla, sitä enemmän ne käyvät korvien väliin. Ennemmin hyvällä vireellä tehty HYL kuin hiiiiiidaaaaaas yliaikanolla, niin se vaan on.

Seuraavat kisat syyskuussa. Onneksi mentaalipuolen koutsaus alkaa ennen niitä! :)

Kisapäivän pelasti maskottina mukana ollut Reino. Se on niin helppo tapaus, että ei tosikaan. Käytiin leikkimässä hallissa, tekemässä vähän siivekkeen kiertoa, hengailtiin pihalla moikkaamassa tuttuja (ja tuntemattomia) sekä kävi penska myös pokkaamassa palkinnot isoveli Uljaksen puolesta. ;)

Uusia näkökulmia

Eilen kirmailtiin Tiia Vitikaisen (Koirakoulu Ace) koulutuksessa. Ollaan oltu Tiian opissa ennenkin joskus pari vuotta sitten ja muistan kuinka solmussa olin ohjausten kanssa silloin. Ja niin olin nytkin...

Tiian suunnittelema rata oli mentävä, ei turhaa piperrystä vaan joitakin tarkkuutta vaativia juttuja ja täysillä vedättelyä. Ja putkijarrut x3! Rataan tutustuessa ei jutut tuntunutkaan niin pahoilta, todellisuus meni ja yllätti ja olin ihan täysin epämukavuusalueella. Huh! Eka kierrokselle ei videointi ehtinyt ja toiselle kierrokselle en edes halunnut (kiitos kuitenkin Anni!), koska olin niin ahdistunut meidän (tai ennemminkin omasta tekemisestä) tekemisestä ennen toista kierrosta. 

Tahdon nyt jotenkin paneutua tähän koulutukseen normaaliakin syvemmin, sillä oma pääkoppa kävi niin kierroksilla tämän jälkeen. Niin moni juttu meidän tekemisissä ehdotettiin muutettavaksi, joten en vaan voi täysin purematta tätä niellä.

Radalla oli kolme eri kohtaa, jotka tuotti miulle suuria vaikeuksia.

Seitsemän ekaa meni ongelmitta, putkijarru nimellä kutsuen toimi, pyörittämällä vitonen ja sit ei ollu ku antaa vaan mennä. Kasilla alkoi ongelmat. Kaikki ohjaukset, jossa ns. olen aluksi selkä menosuuntaan ja vaihdan menossa ohjaussuunnan saa miut ihan sekaisin ja olemaan täysin hukassa ohjaamisen kanssa! Aiemmin tämän olen ratkaissut sillä, että moisia ohjauksia en vain tee. Paitsi eilen... Ja olin lukossa ja vihainen itselleni kun oli niin vaikeeta. Koira toimi, ohjaaja ei!

 Toiseksi ongelmaksi tuli pakkovalssi-valssi numerolle 14. Ensimmäisellä kerralla tein saksalaisen, koska se nyt vaan on meidän juttu. Tiian mukaan koiran hyppylinja oli kauniimpi pakkovalssi-valssilla KUN saatiin se toimimaan. Itsestä se tuntui vaan niin älyttömän kömpelöltä ja vaikeelta. Tiia haastoikin kokeilemaan ko. ohjausta aina, kun radalla on kohta mihin tekisi saksalaisen. Joutuu ehkä kokeilemaan, ihan vaan siksi että se on miulle niin helkutin vaikeeta!

Kolmas ongelma oli este 23, jolle sylivekki sokkari. Sylivekki on taas niitä ohjauksia, joita en käytä, johtuen ihan siitä, että minuu on kannustettu valikoimaan ohjaukset joissa itse liikun koko ajan. Olen siis karsinut lähes kaikki tälläiset paikoilleen pysähtyvät ohjauksen kokonaan meidän tekemisestä pois. Isoin ongelma tässä(kin) oli se, että U:n estefokus on niin huono, että siksi se pysähtyy kun mie pysähdyn.... Ja tästä päästäänkin siihen eniten miun mieltä myllertävään asiaan...

Olen siis jo pitkään treenannut niin, että palkka on miulla kädessä ja olen saanut siitä positiivista palautetta kouluttajilta, koska Uun vire pysyy silloin paremmin yllä. Joskin on kädessä sitten kiinni enemmän, mutta tekee kuitenkin hienoja pätkiä ja pääsen palkkaamaan HETI kun niin tarvitsee tehdä. Olipa palkka sitten nami tai lelu. Nyt tuli siihen kielto ja estefocus ensin kuntoon! Ymmärrän tämän  täysin, mutta kyllähän se laittaa korvienvälin raksuttamaan, kun pitkään oot tehnyt töitä tavalla joka on muiden mielestä ollut ok ja nyt se sit ei olekkaan ollenkaan ok. 

Kotiläksy nro. 1 on estefokuksen parantaminen ja palkka radalla joltain muulta kuin miulta. Palkka siis joko ennalta sovittuun paikkaan tai joku muu palkkaa kun sanon vihjesanan esim. "jes".

Keskusteltiin myös Uun vireestä. Sillä kun on radalla pätkiä joissa se ahdistuu ja hidastuu ja pätkiä joissa se menee todella hyvällä vauhdilla ja asenteella (ja hyvällä estefokuksella). Tiian näkemys oli, että U kokee hyppäämisen (esim. hyppy 23) vaikeaksi ja paineistuu siitä ja vire laskee. "Helpoilla" hypyillä tätä ongelmaa ei ole ja silloin vauhtikin on sen mukainen. Kotiläksyksi tuli, että rataan tutustuessa valitaan ne ns. vaikeat hypyt ja niiden rimat lasketaan ihan matalaksi ja kokeillaan muuttuuko tekemisen tahti. Jos vauhti pysyy matalilla rimoilla, vaikka hyppy on ns. vaikea voi olettaa ongelman olevan hyppytekniikassa. Tekniikkaongelman ei tarvitse olla iso, pienikin voimanpuute voi olla ongelma ja voimaahan pystyy aina kehittämään.

Oma olo helpottui nyt hieman, kun sai eilistä kirjoitettua auki. Piiska viuhui koko kotimatkan hallilta kotipihaan kun soimasin itseäni siitä, miten oon tyyliin kaiken tehny aina väärin. :D Osataan me kuitenkin paljon juttuja ja radalla oli eilenkin monta hyvää ja nopeaa kohtaa. Esim. ne putkijarrut jotka toimi superhyvin!

Nyt miulla on perjantaihin saakka aikaa koota omat ajatukset ja tehdä suunnitelma miten lähdetään ongelmia työstämään eteenpäin. Mie ihan oikeesti tartten uuden harrastuskaverin kasvamaan Uun rinnalle, että saan opettaa asioita alusta asti paremmin. :D

Tänään U pääsee fyssarin käsittelyyn. Viikko sitten löytyi kunnon jumit ja niiden purkua jatketaan tänään. :) Ja illalla mennään kuvattavaksi koko sakki, sillä meidän ihmispentu täyttää parin päivän päästä kokonaisen vuoden.<3 

Ryhtiliike

Tötteröt

Pääsiäiseen ei ole pitkä aika ja meidän treenit on viime viikkoina ollut todella vähäisiä. Esim. ryhmätreenit jäi useammalta viikolta käymättä kiitos miun töiden. Tällä viikolla onneksi pääsin keskiviikkona treenaamaan. Oma olo oli vaan tosi väsynyt ja treenikamulle nauroinkin, että saatan nukahtaa istualleni vuoroa odotellessa.

Tosikot <3

Treenit meni kohtalaisesti. Vauhtia ei ollut kunnolla, ei miulla eikä koiralla. Takaakiertoihin U lähti kivasti ja vain pari kertaa karkasi ihmisten luo. Ja useamman kerran suoritti rataa ihmisten nenien edessä ja keskittyi tekemiseen. :) Kepeille onnistui pakkovalssi hyvin, saatiin siihen hyvä vinkki "vierailevalta" treenikaverilta. :) Tiukassa käännöksessä Uun vauhti pysähtyy ja kepit on hitaat. 

Kontaktit on iso ongelma. A meni ok, kunhan olin pysäyttämässä vauhtia. Puomilla U loikkasi useamman kerran ylösmenon yli ja alasmenotkin oli niin ja näin. Aaaargh! Siispä kontaktit tehotreeniin taas. Palkkasin huolella onnistuneet suoritukset. Onneksi kaverit sanoivat, että myös ylösmenot U jätti astumatta!! 

Alkuviikosta ehdin käydä vapaavuorolla. Itseasiassa tehtiin jo silloin samaa rataa kuin keskiviikkona, mutta keskiviikkona oli numeroita pyöräytelty esteiden toiselle puolelle, ja niistä takaakierroista sai hyvin haastetta. maanantain treeni oli rallattelua ilman mitään vaativia ohjauskuvioita. Tiistaina näkyi myös väsyminen Aalla ja alasmenon yliloikkaus (näkyy videolla). Huoooh...

Tänään kävin aamupäivästä taas hallilla. Virittelin sinne keinun ja kepit. Keinulle hain vauhtia, mutta huolellista (juoksu)kontaktin suoritusta. Ensimmäiset neljä toistoa meni hyvin, sitten alkoi alasmenon yli loikkiminen.  Korostetusti hidastin sen alastuloille ja palkkasin kunnolla. Eipä ole keinulla ennen tätä ongelmaa ilmennyt. 

Kepeille vedättelin eri kulmista, rinnalla juosten, taaemmas jättäytyen ja sivulle irroten. Meinasi viimeinen väli jäädä suorittamatta. Tosi hyviä keppisuorituksia tuli ja vauhtia oli kivasti. :) Toistoja saattoi tulla (taas kerran) vähän liikaa.

Väsynyt U ;)

Manu halus pussailla <3

Manu oli mukana sekä maanantaina, että tänään. Manu sai rallatella putkia sekä vähän keppejä. Tänään Manu sai tehdä tokoa ja esittikin hyvää seuraamista ja oli kuulolla käännöksissä molempiin suuntiin. :) Se on taas natustellut itseään enemmän. :( Juoksuttelin sitä myös näyttelyhihnassa ja peilistä yritin vilkuilla sen ravia. Taka-askel on huono (ollut oikeastaan aina), mutta asenne täys 10! Aseteltuna pystyin seisottamaan sitä kohtalaisesti, mutta vapaana seisottaessa se jättää takaset todella korostetusti mahan alle. :(

Sunnuntaina olisi taas Uulla näyttely. Polvijärvellä ryhmis ja tuomarina Paavo Mattila. Saas nähdä minkälainen tuomio Paavolta tulee. Odotukset ei oo korkeella. :D

Sari Vähäniityn agilitykoulutus

Osallistuttiin Uun kanssa Sarin koulutukseen tänään. :) ja kyllä kannatti!

Rata ei ollu mikaan supervaikea. Kotona ratapiirrokseen tutustuessa oli monta kohtaa, jotka mietitytti, mutta rataan tutustuessa asiat selveni. Radalle mennessä oli vielä pari epävarmuuskohtaa, mutta nekin selvittiin vain parilla uusintaotolla.

Niistot ja persjätöt tuli eteen pari kertaa. Niistot esteille 2 ja 10. Persjätöt esteille 9 ja 23. Eihän ne persjätöt vaikeita ole, mutta koiraan pitää LUOTTAA! 

Eka kierros oli ihan surkea. Ihmiset kiinnosti työskentelyä enemmän, olipa kanssatreenaajilla hauskaa ;) suoritettiin kyllä rata alusta loppuun ja hyviäkin pätkiä oli, mutta kovinkaan hyvää fiilistä ei jäänyt.

Toisella kierroksella käsissä oli ihan eri koira. Kakkos esteestä saakka tunsin, että nyt on motivaatio kohdallaan. Suoritettiin rataa hiljaisuudessa ja parilla pienellä kämmillä (ohjaa koira kunnolla putkeen!!!) päästiin rata kerralla loppuun saakka. Ja sitten saatiin kehut ja ihan aplodit. :) Toinen ryhmä oli jo tullut halliin, kun mentiin Uun kans radalle. Porukkaa oli siis enemmän hallissa kuin ekalla kerralla. Hiottiin vielä yhtä persjättöä ja niistoa, siihen ei meinannu enää pienen spanielin maltti riittää.

Palautteeksi saatiin sellaista, että miun ohjaus on tosi hyvää (JEE!!!!!!) ja toimitaan hyvin Uun kans yhteen, kun vire on kohdillaan. :) Tarkkuutta ja luottoa persjättöihin, U suorittaa kyllä hyvin.

Voi jee, miten hyvä mieli tuli! Tuli tunne, että treenit ei oo menny hukkaan. :)

Onnistuneita treenejä ja uusia tuotteita kokeiluun

Reilun viikon takainen valmennus nosti treeni-intoa uusiin sfääreihin. Viime viikolla viikkotreeneissä mentiin samaa rataa. Ensimmäinen suoritus oli muuten puhdas, mutta ohjaaja kämmäsi HELPON ohjauksen TOISEKSI VIIMEISELLE esteelle. :D Voi aaaargh. Oma keskittyminen petti täysin. Loppu aika treeneistä hiottiin puomia sekä viskileikkausta radan loppuosaan valssin tilalle. Ei meille toimivin tekniikka, mutta onnistuihan se. :)

Tällä viikolla vapaapäivän kunniaksi käytiin rallattelemassa vapaavuorolla. U treenasi kontakteja ja saatiin oikein mallikkaita juoksu suorituksia aikaiseksi niin puomille kuin Aallekkin. Harrin koulutuksen innoittamana olen naksutellut targettia Uulle kotona. Nyt toin targetin hallille ja sen avulla palkkasin juoksupuomia. Toimi! 

Targetin avulla treenattiin myös Harrin koulutuksessa vaikeaksi ilmennyttä keppikulmaa ja itsenäistä keppien suorittamista. Ja hyvin toimi tässäkin harjoituksessa targetti! Voi vitsit miten olinkaan iloinen! Aivan mahtavaa!

Treenin loppuun tein vielä kokonaisia keppejä erilaisilla lähetyksillä: kilpajuoksulla kepeille, ohjaten sivusta, jääden taakse ja hyppien ja pomppien vieressä. Jussi oli palkkaamassa keppien päässä ja kaikki aloituksen onnistui upeasti ja U pujotteli loppuun saakka mukavalla, tasaisella tempolla. :)

Ulkoilija Urpot <3

Ilmat ovat täällä päin Suomea olleet lauhoja. Ulkoiltu ollaan metsässä, pellolla ja jäällä. Mukana usein pallo tai frisbee. Pieniä seuraamispätkiä ollaan myös otettu lenkkeilyn lomassa. Ja tänään piilotetun pallon etsimistä rantakivikosta. Kyllä U on liekeissä kun pääsee etsimään leluja! Harmi vaan, että palautus on suorastaan ala-arvoista. Siihen onkin nyt sitten tulevaisuudessa panostettava.

Sohvin Valinta on meidän suosikki liike. Tänään huomasin Facebookissa aloe vera tarjouksen ja siihen liittyvän palautus-/mineraalijuoma tarjouksen. Shoppailemaan mars, ja mukaan tarttui Aloe Vera juomaa, Fitdogin palautusjuomaa sekä erilaisia lihoja (lammas, hevonen, poro, poron sisäelin seos) ruokavaliota täydentämään. Reipas shoppailija U oli mukana treenimielessä harjoittelemassa julkisilla paikoilla käyttäytymistä. ;)

Tuota Aloe Vera geliä voi nautiskella myös ohjaaja :)

Sohvin Valinnan 1-vuotis synttärit lähestyy! Ja siellä ollaan mekin Uljaksen kanssa. :) Tulkaas moikkaamaan! :) Ja seurailtaa mainostusta lehdessä ja Facebookissa. :)

Harri Kataisen agilitykoulutus 9.2.2014

Harri Katainen tuli kouluttamaan agilityä PoKS:lle tänään. Olin ilmoittanut koulutukseen Uun, kun sattui töistäkin olemaan sopivasti vapaata. :)

Rata näytti tältä:

Mietin jo tuota piirrustusta katsoessa, että me ei tulla selviämään muutamaa estettä pidemmälle. :D Hallilla tuo ei sitten näyttänytkään ihan niin pahalta kuin paperilla. ;) Tehtiin siis agirataa ja ehdottomasti pahimmiksi kohdiksi ajattelin esteet 8, 9, 23, 24, 25. Radan viimeinen este oli putki nro. 27.

Harrin opetustyyli oli mainio. Saatiin todella hyviä vinkkejä Uun ihmisrakkauden hillitsemiseen. :) Treeniä tarvitaan, mutta toivon nyt löytyneen oikean keinon.
Ajatuksena oli tehdä kolme "sessiota": ensimmäisellä kerralla radan suorittaminen omien näkemysten mukaan, toinen kerta paranneltuna Harrin ohjeilla ja kolmas kerta kisamaisesti ja virheestä paluu alkuun ja yrityksiä kunnes rata menee puhtaasti/koira väsyy/ohjaaja tilttaa. 

Ensimmäisen kierroksen kompastus oli kepit. Ohjasin ne huonosti. Harri yllytti kokeilemaan, jos U suorittaisi ne itsenäisesti. No eihän se onnistunut, mutta saatiin hyvät vinkit, kuinka saadaan treenattua niitä itsenäisiksi.

Viimeisillä esteillä U karkaili Harrin luo ja päädyttiin vähän treenailemaan palkan jättämistä. Namit toimii Uulla parhaiten, kuolleesta lelusta se ei syty.

Kuten arvelinkin, U ei ollut terävimmillään toisella kierroksella. Lähdöt oli laiskoja, nenä vei nuorta miestä. Päätettiin tehdä lentäviä lähtöjä ja niillä saatiinkin terävyyttä paremmaksi. 

Hienoa miun mielestä oli se, että Harri ei puuttunut miun ohjaamiseen mitenkään ja miun valitsemat ohjauskuviot oli toimivat ja mahdollisimman nopeat. =) 

Kolmas kierros, tavoitteena puhdas rata. Kolmas kerta toden sanoi ja me saatiin suoritettua rata PUHTAASTI! Kepit puhtaasti JES, Uun ollessa puomilla mietin, että nyt ei kyllä sössitä tätä. :D Jalat oli hapoilla ja tuntui että happi ei riitä, mutta tsempattiin loppuun saakka. Voi sitä riemun määrää, kun U tuli viimeisestä putkesta ulos! :D :D Meikäläinen tuuletti kuin isommissakin kisoissa. xD Asenne kohdallaan, totesi koutsi. :) Me tarvitaan kisanomaista treeniä, että voidaan kehittyä. =)

Aikaa en tiedä, enkä välitä. Puomi oli hieman hidas, mutta VIRHEETÖN! Yhtään ainutta törkeää kontaktivirhettä ei koko treenissä tullut. :) Kepit oli laiskahkot. Käännökset toimi hyvin, ja itsellä oli tunne että niissäkin oli vauhtia mukavasti. 

Nyt on jaloissa nukkumassa väsynyt spanieelos. <3 On se vaan huipputyyppi. <3 Samaan aikaan Manu oli päässyt yksin metsälenkille, mutta oli sitten sooloillut ja osoitellut keskisormea minkä kerkesi :D Taisi herra hieman osoittaa mieltään, kun ei miun ja Uun mukaan päässyt. ;)

Tapsan aksat

Ollaan oltu pois aksahallilta pari viikkoa, sillä tipahdin hevosen selästä sen verran mukavasti alas, ettei aksaamaan ole kyennyt. Ja juuri kun oli selkä ja toinen käsi siinä kunnossa, että treenaamaan olisi kyennyt onnistuin venäyttämään kyljestä jonkun lihaksen. Kylki vaivaa vieläkin. :(

Tapanin päivän kunniaksi kuitenkin suunnattiin hallille. Mitään suunnitelmia ei ollut mielessä valmiina. Pääasiallinen tarkoitus oli antaa poikien leikkiä uusilla joululahjaleluillaan. :)

Molemmat pojat tekivät pientä radanpätkää. Edelleen sama vanha juttu, että LIIKU TYTTÖ LIIKU!!! Molemmat hioi myös keppejä ja U vielä juoksu A:ta. Ponnari tarvitaan avuksi edelleen.

Uun kanssa on poispäinkäännökset ruvenneet toimimaan kivasti. Huolimattomuutta oli esteillä. Lelu miun kädessä vei keskittymistä pois rimoista ja räiskintää tapahtui. Videolla näkee tämän selvästi. Pässi oli vaan liian iso laitettavaksi taskuun. ;)

 Ensi vuonna uusi ryhmä. Täytynee alkaa suunnittelemaan ensi vuotta ja opeteltavia asioita =)

Miten muilla on joulun pyhät sujuneet? Onko kinkkua käyty sulattelemassa aksan merkeissä? :)

Juostaan!

Eilisissä ratatreeneissä oli hauska rata. Rinkiä juostiin ja kivaa oli :D

Ennen Uun kanssa radalla menoa sanoin kavereille, että jos U tulee luo ajakaa se kovasanaisesti pois. YHDEN ainoan kerran se kävi vähän nuuhkimassa ja nopsasti lähti pois. Ja radalla olisi ollut monta kertaa mahdollisuus karata ihmisten luo.

Rata näytti tältä:

Teemana taisi olla haastavat keppikulmat. Ja me suoriuduttiin kaikista kerralla oikein!! Jihuu!! Avokulmat onnistui, sylkkäri onnistui, valssi onnistui. Jeiij!!! :) Ja spanieelos pujotteli vallan mukavalla rytmillä. Jokaisesta superpujottelusta, joissa oli mielestäni hyvä vauhti ja rytmi se sai pallon palkaksi. Töitä on keppien kans vielä paljon, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Nyt kun vielä keksisin miten saisin sen suorittamaan meloen hyppimisen sijaan?!? Paluu kujakepeille ja sieltä vahvistamaan rytmiä?

Leijeröinti onnistui suunnitelmien mukaan: hypyltä viisi lähetys putkeen ja itse kipittelin ottamaan koiran pituuden jälkeen vastaan.

Tänään ajoin hallille jo aamusta ajoissa. Rallattelin Uun kanssa eilisen radan keppikulmia. Sujui edelleen! Nyt palkkasin sen jokaisesta onnistuneesta suorituksesta.
Pian hallille tuli Anni ja collie tytöt Sera ja Nasta. Tsekattiin Uun juoksuA:ta ja tosi kivalla mallilla se olikin. Parit onnistuneet toistot saatiin ilman ponnariakin. :) Varma se suoritus ei ole ja en todellakaan uskalla sitä esim. kisoissa vielä kokeilla.

Ihan viimeiseksi vielä rengas-hypy-putki-pituus-keinu - rallattelu. Nyt meinasi Annin lihapullat kiinnostaa esteitä enemmän :D Onnistuneesta suorituksesta palkka ja iso kiitos hienolle spanieelokselle. <3

Monta asiaa kerrattavana

Haasteet on tehty voitettaviksi. Tällä hetkellä treenimotivaatio on todella korkealla. Samalla taas mieleen iskee miten paljon asioita on opeteltavana.

Olen henkilö, jolla koordinaatiokyky on tosi huono. Miulle on todella haastavaa saada kädet, jalat ja pää toimimaan yhdessä ja antamaan koiralle selkeitä käskyjä. Joskus melkein tekis mieli käydä alkeiskurssin ja jatkokurssin ohjaustekniikkakerra uudelleen. :D Manun kanssa opettelu oli vaikeaa, iso osa ajasta meni pitäessä koiraa kontrollissa. Siinä oma liike jäi toissijaiseksi. Miulahan meni varmaan vuosi tajuta miten saan esim. takaaleikkauksen ohjattua niin, että koira oikeesti ymmärtää mitä siltä haluan. Jaakotus ja sylkkäri on alkanut aueta vasta nyt!! Oon toivottaman hidas oppimaan ohjaustekniikoita. :D

Ohjaustekniikoiden opiskelun ohella on yksittäisten esteiden, lähinnä keppien ja kontaktien hiomista. Kontaktit ovat ottaneet nyt takapakkia ja pahasti. A:n opettamisen aloitin alusta, tavoitteena juoksuA. Nuo esteet vaatii AINA hiomista. Puomilla ongelmana nopeus (tai siis sen puute) ja alasmenokontaktin räiskiminen. Keinu on hidas. Kepit vaatii itsenäisyyden vahvistamista.

Onpahan urakkaa! Järkevyyttä voisi olla istahtaa alas ja tehdä jonkinlainen treenisuunnitelma. Nyt treenit menee ihan fiilispohjalta. Kun tavoitteellisemmin treenasin kuntosalilla, oli miulla aina tehtynä treenisuunnitelma, jonka mukaan menin. Liikkeet oli etukäteen suunniteltu. Kisojen suhteen ei toistaiseksi ole sen kummempaa tavoitetta, muin puhtaat ratavirheettömät suoritukset. Kisoissa nähdään mitkä osa-alueet vaativat treeniä. Myös itse kisaaminen vaatii opettelua. Nyt kuitenkin ensimmäisen startin jälkeen, on ilmoittautumiskynnys matalampi. 

Treeniympäristöstä olen tosi kiitollinen. Huippua treenata lämpimässä hallissa ympäri vuoden. Kerran viikossa ryhmätreenit, joissa ei kuitenkaan kouluttajaa ole. Jeesataan ryhmässä toinen toisiamme tarpeen mukaan.

Viime lauantain koulutus nostatti motivaatiota entisestään. Niinpä kipaisin tiistaina hallille toiveissa treenata mm. sylkkäriä. Niin tehtiin ja onnistuttiin! Jippii! :) Jopa Manu osasi ;)
Lisäksi juoksuA:ta ja puomille vauhdin lisäämistä. Tällä kertaa ei tassut lipsuneet. :)

Keskiviikon rata oli melko helppo. 

Ei ehkä täysin nuo esteiden paikat oikeat, mutta kyllä tuosta pääsee jyvällä miltä rata näytti ;)

Meillä oli teemana ohjaajasta poispäin kääntyminen. Nopeasti se on parantunut ja vahvistunut. Jes jes jes! Putkella 11 pääsi vauhtia kertymään sen verran paljon, että haltuunotto oli työlästä. Onnistui sekin lopulta. :) Taitava U. <3
Toinen kierros keskityttiin vain keppeihin ja juoksuA-treeneihin. Ponnari oli Aalla, mutta liitin nyt esteitä ennen ja jälkeen Aan suorittamisen. Ponnarin paikkaa piti vähän muuttaa, että tassut osuu kunnolla kontaktipinnalle. Rytmi alkoi löytyä ihan kivasti.

Manu on myös kunnostautunut pappa-agilityn saralla. Se on päässyt säännöllisesti treenaamaan ja on yllättänyt miut monta kertaa. :D Mm. maanantaina herra ymmärsi sylkkärin ja suorittisen oikein kivasti! En ollut uskoa silmiäni!! Kepeillä se menee itsenäisesti, pää matalalla keskittyen. Vauhtia en ees yritä suoritukseen saada. Manu on vaan tarvinnut pitkän ajan asioiden sulatteluun. ;)
Irtoaminen esteille on paljon huonompaa mitä Uulla ja käännöksissä se on toispuoleinen. Noihin asioihin voisikin Manun kanssa keskittyä jatkossa. :) Parhautta on se, miten innoissaan Manu on kun pääsee hallille. Se haukkuu, hyppii, varastaa esteille ja leikkii vetoleikkejä tai palkkautuu pallolla. <3 

Pappa-aksasta huolimatta se oli ihmeen hyvässä kunnossa tiistain fyssarikäynnillä! Helikin ihmetteli, miten se onkaan hyvässä kunnossa. :) Tietyt kipeät kohdat on ja pysyy, mutta niitä oli vähemmän mitä yleensä. :) Ja Manu makasi koomassa miltei koko käsittelyn ajan. Ja muisti välillä käydä pusuttelemassa fyssaria. <3

Agilityn täyteinen viikko

Viime viikko oli loistava treeniviikko!

Kahdet itsenäiset treenit ja kahde t ratatreenit, joista toiset Sari Vähäniityn silmien alla. 

Viikko antoi myös paljon ajateltavaa ja edessä on monta pientä ja vähemmän pientä asiaa kerrattavana ja hiottavana.

Alkuviikosta hallilla oli näppärä rata. Lisäsin siihen kepit sekä muutaman juoksuA toiston. Radalla oli paljon putkia, joten sai hyvin treenata putkiin lähettämistä ja irtoamista. 

A teettää töitä ja nyt aion jokaisella kerralla hallilla käydessä ottaa edes muutaman toiston. 

Keskiviikkona rata oli miltei sama kuin maanantaina. Yksi putki oli vain korvattu keinulla ja kepit oli liitetty osaksi rataa. Keskiviikon "ahaa-elämykset" liittyivät kontakteihin. Treenikaverin avustuksella aloitettiin hiomaan puomia nopeammaksi. Lähetys puomille kunnolla hetsattuna ja palkkana lelu. Hyvin U laukkasi koko puomin. Yleensä se jolkottelee ravilla.

Myös kepeille saatiin hyviä toistoja, kiitos palkka-avun. Rytmi säilyi parempana, kun olin hiljaa koko suorituksen ajan ja annoin riittävästi tilaa. 

Torstaina kävin edellisen illan innoittamana treenaamassa kontakteja. Puomille hetsausta, ja niinhän siinä kävi että yksi tassun lipsahdus tapahtui. :( Videolla näkyy tuo lipsahdua. Onneksi tuo korvaeläin ei säikähdä pienistä lipsahduksista! Mutta seuraavilla toistoilla se selkeästi varoi astumasta harhaan, ja suoritus jäi vähän hitaammaksi. Toisaalta parempi niin, en halua  että se rikkoo itseään.
Keinu on myös hidas, hölmönä en opettanut sitä koskaan juoksemaan reippaasti keinun päähän odottamaan laskeutumista. Ei se opettaminen ole vieläkään myöhäistä! :)

Lauantaina meillä oli Sari Vähäniityn koulutus. Innolla ja jännityksellä odotin koulutusta, sillä tiesin, että rata tulisi sisältämään pientä hypetystä mihin ei todellakaan olla totuttu. :D

Kouluttajana Sari oli loistava! Ohjeet oli selkeät ja hän oli todella kannustava. :)

Meillä on Uun kanssa perusasiat hyvin hallussa ja kotiläksyksi tulikin lyhyitä treenejä ja paljon (lelu)palkkaa. :)

Lauantain ratapiirros

Kepeille vienti oli vaikea. En edes yrittänyt siihen mitään kikkailua, vaan vein rauhassa Uun hyvälle linjalle. Saksalainen esteelle 16 toimi loistavasti!!! Jeij!! Kunhan muistin ottaa koiran kunnolla mukaan, sillä U karkasi pari kertaa puomille. Putki 19 oli super, kun olin itse hieman koiraa edellä. Sylkkärineitsyys meni esteellä 23. U ei ymmärtänyt ensin ollenkaan mitä siltä pyysin, mutta lopulta saatiin suht onnistuneita suorituksia tehtyä. Teknisesti ohjaajan liike ei ollut hyvää, mutta koira ymmärsi mistä on kyse. :) Kylläpä oli voittajafiilis!

U raukka oli ihan väsy tuon koulutuksen jälkeen. Se jo hyytyi suoritusten loppupuolella. Ymmärrettävää nuorelle ja kokemattomalle. Panostin kunnolla alku- ja loppuverryttelyihin ja mukana oli koirien energiajuomaa höystettynä Shy Feederillä ja Ziwipeak kuivalihamuruilla. 

Väsynyt agilityspaanieli <3

Loistava treeniviikko! 

Tälle viikolle suunnitteilla omatoimitreenit tänään, tänään iltapäivällä molempien poikien fyssarit. Huomenna EHKÄ ratatreenit ja torstaina itsenäiset treenit.

Lomailut lomailtu...

... ja arkeen palattu. Eli treenattu on :)

Maanantaina pikatreenit hallilla. Keppejä ja poispäinkäännöksiä esteillä. Videolta huomaa hyvin, kuinka rytmitän menoa omalla kädellä. Huspois kädellä huitominen ja luottoa koiraan! :D

Tiistain vepetreenit oli loistavat! Päästiin siirtämään vienti jo veneelle ja veteen. Maalla vienti on alkanut kohtalaisesti sujua. Vedessä homma ei ihan viel toimi, mutta eiköhän se siitä korjaudu. :) Ahkerasti oon päivittäin kuljetuttanut esineitä Uljaksella ja esineen tippuessa annan käskyn "nosta". Käsken sen siis nostamaan esineet käteen saakka, jos pudottaa jalkojen juureen. Toimii!

Keskiviikon aksat oli mukavaa rallattelua. Rata oli helppo hyppäri. Välistä vetoja ja esteiden ohituksia. En ees rimoja nostanut maksikorkeuteen vaan medeillä mentiin. Vauhti oli hukassa, joten hetsasin lelulla kunnolla vauhtia. Vauhdin noustessa medirimat tulee alas. Hienosti kyllä luki ohjausta ja suoritti kepit radalla! :) Sisäänmenokulmakaan ei ollu ihan suora, mutta hyvin haki aloituksen. Harmittaa suorastaan, kun noista treeneistä ei oo kuvia/videoita.

Myös Manu oli hallilla mukana keskiviikkona. Ryhmä oli sen verran pieni, että Manukin pääsi hommiin. Voi miten herra eläkeläinen oli iloinen päästessään aksaamaan! :) Minirimoilla se suoritti saman hyppärin ja varsin vauhdilla! Manun treenin kruunasi rapsutukset ja makupalat kanssatreenaajilta ;)

Päivittäin ollaan omalla pihalla treenailtu mm. vientiä/noutoa ja esineen palautusta käteen, näyttelyravia ja perustokoa sekä käden seuraamista.
Viikonloppuna saatiin treenattua vientiä pihalla, kun Jussi oli kotona. Vieraita sais tulla käymään, jotta voisi samalla ottaa pikku treenitkin. ;)

Eilen sunnuntaina mentiin rannalle tarkoituksena uittaa poikia. Ranta olikin niin hyvä, että päätin mennä uimaan itsekkin. Siinäpä sitä oli loistava tilaisuus treenata hukkuvan pelastusta! Nyt U ymmärsi heti mistä on kyse, kun Jussi antoi käskyn "auta". Patukasta oli tukeva ote ja hyvin U veti miut rantaan. :) kokeilin myös olla auttamatta uintipotkuilla ja hyvin U veti, rantaan asti. :)

Treenattiin myös vientiä veteen. Hieman ujostutti tulla veteen patukan kanssa, mutta lopulta se onnistui hyvin. :) Ylpeä olen pienestä vesipelastajastani. <3

Videolle tallentui pieni kooste treeneistä :) Valitettavasti laatu on taas kehnoa... =/

Mitähän sitä tälle viikolle keksiikään??

Pyöritellään päät pyörälle!

Oli eilisten viikkotreenien teema. Rata oli sellaista pyöritystä, että rataan tutustumiseen meni todella pitkään! Ei oo ihan äskettäin noin tarkkaan tullu mietittyä kuvioita. Olo oli kuin alkeiskurssilla ensimmäisiä ohjaustekniikoita opetellessa. :D Pää, kädet ja jalat eivät yhtään toimineen yhteen. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän hyvä! Ja sain tehtyä ne kuviot mitä suunnittelinkin ja ne jopa toimi! Jippii! :)

Rata näytti tältä:

Nopeita ei oltu, eikä ees yritetty olla. Tuohon rataan tutustuessa otin tavoitteeksi vain päästä sen kunnialla läpi. U oli super <3 Väsyi vain nopeasti. Se reagoi selkeästi lämmenneisiin ilmoihin. Mikä parasta, sain sen kanssa tehtyä hommia niin, että toinen koira teki keppejä ja se ei kertaakaan karannut ihmisten luo. :) Ja kontaktit oli huippuhienot! :)

Manu oli myös mukana. Manun kanssa tein tottista ennen Uun treenien alkua. Seuraamista, sivulletuloa/luoksetuloa ja seuraamisesta pysähtymistä tehtiin. Seuraamisessahan ongelmana on paikka. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olkoot vaikka vähän kauempana, kunhan lapa kulkee miun jalan kanssa samassa linjassa ja katsekontakti pysyy. Näin tapahtuessa, NAKS ja palkka! Manu oli hyvin mukana ja epämanumaisesti teki hommia pitkän aikaa. :) Yritin myös keskittyä siihen, että en käytä vartaloapuja, vaan sanallisesta käskystä Manun on itse mietittävä mitä kuuluu tehdä. 

Ei se mikään tokokoira ole, eikä tarttekkaan, mutta Manun mittakaavassa eilinen työskentely oli SUPERIA! :) Ja taas nousi ajatus, että kait sen kanssa voisi ALO liikkeet saada helpostikkin kasaan... 

Tänään poikkesin hallille ennen metsälenkille menoa. U teki keppejä ohjureiden kanssa. Nyt se ei paineistunut niistä juuri yhtään ja saatiinkin puolikkailla kepeillä oiken hyviä toistoja aikaiseksi. Varsinkin toistot, joissa palkka odotti namialustalla keppien päässä oli tosi hyviä!  

Manu teki myös aksaa. Hyppyjä ja putkea, keppejä ja puomia. Jopa tuon eilisen radan 4-5-6-7-8 esteiden pyörittely onnistui! Hohhoo! Manu on liekeissä. Ja pallolla leikkiminen oli huippua spanieeloksen mielestä. <3 Ja se jopa palautti pallon eikä rällätellyt menemään pitkiä aikoja! :) 

Metsälenkki kesäisessä metsässä on ihanaa. :) Sen verran kuuma oli, että pojat etsimällä etsivät vesilammikon ja siellä onnellisena olivat. :) Olipa kivaa ottaa autoon kyytiin suomudalle haisevat koirat. ;)

Nyt on poijjaat pesty ja trimmattu. Huomenna suunnataan Puumalaan anoppilaan ja lauantaina Sulkavan ryhmänäyttely. 

Arjen uudelleen opettelua

Meidän arki on muuttunut hieman, sillä mies on viikot töissä toisella paikkakunnalla. Sitä on päässyt niin helpolla, kun on ollut toinen jakamassa koira-arkea. Suurimpana haasteena onkin ehkä miun vuorotyö ja siihen sit liitettynä lenkit, treenit ja lihashuollot pitäisi muistaa myös! Taas on käynyt mielessä, miten paljon helpompaa olisi, jos työaika olisi säännöllinen...

Treenattu kuitenkin on. Viikko sitten sunnuntaina oli hallilla kouluttamassa Seppo Savikko. Mehän ei Uun kanssa oltu koulutuksessa. Maanantaina kuitenkin kipittelin hallille ja sieltähän löytyi Sepon rata! Rata näytti tältä:

Kuva lainattu Collietyttöjen Seran ja Nastan blogista :)

Tein rataa puomille saakka. Alkuosassa oli tarpeeksi puuhaa meille. Oikeastaan ohjauksien pohtiminen oli hauskaa, kun ei ollut muiden suorituksia nähnyt vaan sai rauhassa miettiä ja kokeilla miten ohjaa.  Tässä vaiheessa en vielä älynnytkään treenata sivuttaisirtoamista saatikka persjättöä muurilta vitos hypylle mennessä.

Oma versioni oli seuraava:

- Kakkos hypylle ottamaan vastaan. Takaaleikkaus vitos hypylle ja napakka "takaa"-käsky ajoissa  että älyää suorittaa oikein kutos hypyn. Keppien ohjaus koiran ollessa vasemmalla puolella (tämä vahvempi suoristuspuoli). Lopuksi vielä tein takaaleikkauksen pituudelle.

Keskiviikon viikkotreeneissä oli edelleen teemana tämä sama rata. Kiitos yövuorojen olo oli kuin jyrän alle jäänyt, joten mitään huipputreeniä en saanut aikaiseksi. Viikkotreenien ollessa kyseessä oli huippu mahdollisuus treenata häiriössä ja sitä pirun sivuttaisirtoamista. Irtoamiseen oli pitänyt keskittyä vieläkin enemmän, mutta miulla oli lottovoitto jo pelkästään se, ettei Uu kovin pahasti harhautunut muiden ihmisten luo. :) Niisto on ollut minimaalisella treenauksella, sitäkin testattiin esteelle 13. Kankea, mutta onnistuu. Tartteis ehkä treenata enemmän...

Torstaina pidettiin perinteinen Helatorstain mätsäri. Meikällä uusi rooli, tuomarina oleminen. Olipaa kivaa! :) Jouduttiin vaan kaikki kehät rakentamaan sisälle halliin, kun puolenpäivän jälkeen alkoi satamaan vettä..

Perjantaina U käväisi Ergobath terapiassa ja taitavassa poju marssi. Löytyi nopeus, jolla U alkaa peitsaamaan. Onneksi peitsaaminen loppuu vauhtia hieman muuttaessa. :) Ei jumeja! Jippii! :)

Viikonlopun koirat sai ottaa varsin rennosti. Lauantaina oltiin Jussin kanssa talkoohommissa ja siellähän vierähti koko päivä. Sunnuntaina aurinkoinen metsälenkki huipussa säässä miun aamuvuoron jälkeen.  Kesä <3 Ai niin, kävinhän mie parit kepit tekemässä Uun kanssa iltapäivällä, kun kävin Jussin vielä hallilta hakemassa.. Ihan vaan parit toistot ja hurrrjaakin hurjempi palkkaus onnistuneesta suorituksesta.

Tänään vapaapäivän kunniaksi olikin hyvä lähteä hallille molempien poikien kanssa. Ajatuksena lähinnä tehdä keppejä, mutta hallilla oli valmiina muutama hyppy, A, puomi ja kepit. Niistäpä sain molemmille todella hyvät treenit aikaiseksi!

Uljas teki seuraavia harjoituksia:

- Kepit jaettuna kahteen osaan 6+6. Vähän vaisua =/ Ei minkäänlaista draivia. Lopuksi lähettelyä kepeille ja oikean välin löytyessä palkka. Vasemmalta ohjatessa ei mitään ongelmia! Oikea puoli oli onneton. =/

- Itsenäiset kontaktit (A ja puomi). Palkka alustalla ja lähettelin kontakteille (Uun oli yksin suoritettava loppuun asti, en siis kulkenut rinnalla), kutsuin kontakteille ja jäin paikoilleen ja hetsasin nopeampaan suoritukseen juosten itse rinnalla. 

- A:lle samat hommat kuin puomille! Loppukontaktit huiput! Takajalat jäivät huipusti kontaktipinnalle ja U odotti kiltisti vapautuskäskyä! JES!

- Hyppysuoralla irtoamista. Rimat niin korkealla kuin mahdollista! Kutsuin, lähetin sivulta, lentävä lähtö suoraan juosten ja lentävä lähtö miun liikkuessa kauemmas sivulle. Suoraa tehdessä ja sen vahvistuessa ei meinaa mennä käännös käskyt läpi! Vahvistin myös ohjauksen seuraamista ja kääntymistä.

Manu:

- Hyppysuoralla irtoamista lähettämällä, vastaanottamalla, lentävällä lähdöllä ja sivulle liikkumalla. Kääntyminen onnistui! Hurraa, Manu luki ohjausta ja oli nopea!!! Ihan parasta Manua! :)

- Puomin itsenäistä suorittamista samoin kuin Uun kanssa. 

- Kertaalleen A:n suorittaminen.

- Keppejä rallatellen Manumaiseen tapaan. 

Manu oli päivän aurinko <3 Se teki oikeasti agilityä ja sillä oli kivaa! Varsinkin siinä vaiheessa, kun pääsi leikkimään tennispallolla ;) Ja mikä parasta, Manun liikkuminen näytti vaivattomalle!! Huippu otus <3

Olipas pitkä ja tylsä postaus :D Pitäis varmaan kirjoitella tekemisiä vähän useammin, ettei tuli enää tälläisia maratontekstejä :)

Mölliaksat

Pari kertaa mietin aamulla jaksanko nousta ylös vai jatkanko vain tyytyväisenä unia. Ajattelin kuitenkin, että pakko saada treeniä alle ennen virallisia kisoja. Ja hyvä niin, että lähdettiin.

Oman seuran mölleihin osallistuttiin yhdelle radalle, maximölleihin. "Tuomarina" Kantolan Salla. Tälläkin treenillä oli tavoitteet: ulkorata (aidattu kylläkin), ratatyöntekijät ja reipas eteneminen radalla. Ulkorata ei tuottanut mitään ongelmia, ratatyöntekijätkään eivät tuottaneet ongelmia ja pääsääntöisesti eteneminen oli oikein mallikasta. MUTTA lähtöalueelle tuli innokkaita katsojia ja U ampaisi sinne heti kolmannen esteen jälkeen. Päästiin kuitenkin jatkamaan lopulta ja loppurata oli parasta Uuta. <3

Rata näytti tältä:

Todella bueno möllirata!

Lopputuloksissa oltiin muhkeasta virhepistemäärästä toisella sijalla! Ja koiralapsi sai ensimmäiset agilitypalkintonsa ;) Miten hyvä mieli onkaan toimivasta koirasta. <3

Palkintoporsas ;)

Jussi oli kiva, ja lähti kameran kanssa mukaan radan reunalle värjöttelemään. ;) Ja kuvasipa videolle meidän radankin. :)

Möllien jälkeen pojat pääsivät juoksemaan metsään. Voi jee sitä riemua mikä pojilla on, kun maa on sulanut ja metsässä saa juosta täysii ja nuuskutella hyviä hajuja. :) Ja kameraa ulkoilutettiin myös...

 Uljas 19 kk

 Manu 4 vuotta 7 kuukautta