Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Taas yksi vuosi on lopuillaan

Ja on taas aika muistella kulunutta vuotta. Vuosi 2013 oli hieno vuosi. Aina mahtuu mukaan harmitusta ja kaikenlaista napinaa, mutta kaiken kaikkiaan vuosi oli varsin menestyksekäs.

Uljas kerkesi moneen:

* Näyttelyistä: BY JMVA, LT JMVA, LT JW-13, useita JUN sertejä, ROP Liettuassa, 1. Suomen SERT, VSP, mukana olo menestyksekkäissä Ocean Pitfal kasvattajaluokissa

* Agilitykisoissa debytointi. Parhaimpana tuloksena luokkavoitto, tosin yliaikaa kertyi.

* Taipumuskokeen suorittaminen, SPA1

* Vepen alkeiskurssi

* Ulkopuolisten kouluttajien agilitykoulutuksiin osallistuminen.

Manukin on varovaisesti tehnyt paluuta harrastuksiin:

* Agilityn ilo löytyi! Suunnilleen kerran viikossa myös Manu pääsee tekemään minirimoilla aksaa. :)

* Selkä on ollut parempana. Talven liukkaan kipeyttävät sitä enemmän.

* Kotipihatreeneissä Manu on ollut täysillä mukana <3

* Paikkansan ansainnut sohvaperuna <3 Best in home! <3

Mitäpä koirien huoltajan vuoteen on mahtunut? Suurimpana ehdottomasti muutto kerrostalosta pois omaan omakotitaloon. Opettelua ja totuttelua tämä edelleen on, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. :)

Olen tämän vuoden aikana hautautunut syvemmälle yhdistystoimintaan toimien näyttelyjaoston vetäjänä ja kouluttajana niin näyttely- kuin agilitykoulutuksissa. Harmi vain, kun vuorotyön vuoksi ei voi kouluttaa säännöllisesti. :(

Vuosi on opettanut koiran kouluttamisesta ja varsinkin agilitystä valtavasti! Intoa on edelleen kuin ilmapallossa :D

Olen vuoden aikana päässyt ohjaamaan agilityssä eri rotuisia koiria. Myös näyttelyissä olen päässyt esittämään muitakin, kuin vain omaa koiraa.

Vuosi on tuonut tullessaan myös paljon uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Kiitos! <3

 Toivottavasti muilla on ollut yhtä onnistunut vuosi kuin meidän poppoolla! :)

Mukavaa vuoden vaihdetta kaikille! Tää viettää vuoden vaihteen töissä.

Uljas SPA1 3.8.2013

Lauantai aamuna suunnattiin Liperin Kaatamoon taipumuskokeeseen. Lähdin asenteella, että tuskin läpi päästään. Hakuun kaatuu koko homma, jos on kaatuakseen.

Päivä oli pitkä ja lämmin, mutta mikäpäs sitä oli aikaa viettäessä loistoseurassa! :) Tuomarina kokeessa oli Kati Huovila Pielavedeltä. Mukava tuomari ja monta mielenkiintoista vinkkiä ja ajatusta häneltä sai tulevaisuutta varten.

Koko kokeen ajan tuomari tarkkaili koirakoiden yhteistyötä ja ihan aluksi hän kävi moikkaamassa kaikki koirakot testaten samalla luoksepäästävyyden. Uljas omaan tuttuun tapaansa tunki kyselemättä syliin. :)

U löysi myös mitä mainioimman leikkikaverin parivuotiaasta fieldi tytöstä. :)

Ennen jäljelle menoa koirat saivat tutustua fasaaniin. Niin, Uljashan ei ole koskaan ikinä tutustunut oikeaan riistaan. Riistapukkienkin suuhun ottamiseen meni vuosi. ;) Fasaania se kuitenkin innokkaasti haisteli. Jälki oli todella hyvä. Ei mitään epäröintiä ja reippaasti maa- ja ilmavainua käyttäen kaadolle. :)

Ennen hakua jouduttiin oottelemaan todella pitkään. U oli metsään mennessä todella väsynyt. :/ haku oli perus Uuta. Nuuskutteli joo vähän matkan päässä, mutta vaati kehoituksia kokoajan. U otti metsästä kaiken irti: piehtaroi sammaleessa piiiiitkään ja hartaasti, söi keppiä ja kävi vilvoittelemassa mutaojassa. Lopulta se odotettu laukaus tuli ja siihenkin U suhtautui varsin lunkisti ja kehoituksesta jatkoi etsimistä. :) ja Uuhan ei ole haulikon laukaustakaan koskaan kuullut niin läheltä. ;)

Vesityö oli varmaa Uuta. :) Siihen pystyi täysin luottamaan. <3

Lopulta saatiin arvostelu ja tässä se koko kokonaisuudessaan:

Sosiaalinen käyttäytyminen:

Iloisesti ihmisiin ja toisiin koiriin suhtautuva nuori uros. HYVÄKSYTTY

Haku ja laukaus:

Aluksi Uljas tekee reippaampaa hakua, kun edellisen koiran hajut tulevat kirsuun. Vainun käyttö maa- ja ilmavainuista. Puhtaassa maastossa tarvitsee hakukehoituksia. Laukauksesta pysähtyy, jatkaa hakua. HYVÄKSYTTY

Jäljestys:

Ilmavainulla laahausjäljelle, mitä eteni maa- ja ilmavainulla varmasti fasaanille saakka. Lintua haisteli. HYVÄKSYTTY

Vesityö

Rohkeasti veteen mutarannasta huolimatta, pukki suuhun, minkä jätti rantaveteen ohjaajan sen nostaessa pois. HYVÄKSYTTY

Tottelevaisuus

HYVÄKSYTTY

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Iloinen parivaljakko HYVÄKSYTTY

Illalla oli kotona väsynyt taivuttelija. Ja ohjaaja suuntasi yöksi töihin. Aika tiukkaa teki valvoa yli vuorokausi putkeen! :D

Laiskottaa!

Hieman hiljaista on treenirintamalla ollut. Viikkotreeneissä käyty, mut oikeastaan mitään "ylimääräistä" ei olla tehty. Toisaalta, Uun työmotivaatio on hiemas laskussa. Varsinkin eilen aksatessa tuntui, kuin olisi kivirekeä perässään vetänyt.

Vepessä kehitytään hitaasti mutta varmasti (?). Vientiä tehdään veteen, uimaan lähteminen on vaikeinta. Päivästä riippuen vietävä esine menee käteen saakka tai yhdellä "nosta" käskyllä. Tosin tällä viikolla spanieelos laittoi leikiksi ihan kunnolla. ;)

Veneen nouto paranee. Sietää jo vähän painoa. :) Taas suurin kynnys on uimaan meno! En ymmärrä miksi!? Johtuisiko siitä, että veneenlaskupaikkan betoni luiska loppuu juuri siinä kohden, kun uimaan pitäisi ruveta? Toki U on epävarma mitä sen pitää suorittaa ja vaatii kannustusta paljon. Sillä on muutenkin joku mörkövaihe menossa ja itseluottamus pohjamudissa. Täyttäähän herra jo kaksi vee, joten onhan tuota käytöksen muutosta omalla tavallaan osannut odottaa.

Aksa junnaa paikoillaan. Treeneissä ei mitään WAU-fiiliksiä ole aikoihin tuntunut. Eilen varsinkin meno oli tosi onnetonta. Kyllähän U pyydettävät tehtävät suorittaa, mutta mutta vauhtia ei ollut yhtään. :/ Ei oikein ayttynyt lelulla hetsaukseenkaan. Mut hienoja käännöksiä ja ohjauksen lukua U teki. :) Siitä täytyy olla onnellinen. :)

Nyt tulevana lauantaina mennään kokeilemaan kuinka spanieli taipuu. Treenattu ei olla, joten mennään ihan vaiston varassa. ;) Haku huolettaa eniten. Toivonkin, että maasto olisi oikeasti riistaista! Jälkeähän tuo koiralapsi ei ole tänä vuonna tehnyt ollenkaan. ;) Viimekin kesänä vain tuoreella riistapukilla tehdyn laahausjäljen, jonka kyllä suoritti mainiosti.

On muuten peruslenkkeily kokenut suuren muutoksen meidän muutettua asumaan omakotitaloon. Läheinen pelto ja metsälenkki ovat tulleet tutuiksi. Viime viikonloppuna valmistui koira-aitaus, joten pojat on saaneet olla ulkona normaalia enemmän. Liikettä ei kyl kauheesti tarhassa tule. 

Kerrostalossa asuessa pyörälenkeillä ei juurikaan käyty. Nyt ollaan viikoittain vähintään yksi pyöräilylenkki tehty. Lisäksi eilen tapahtui suuri ihme ja Manun kanssa kävin 20 minsan HÖLKKÄlenkillä!! Hämmästyin vallan itsekkin! Suurimman osan ajasta Manu ravasi nätisti vierellä tai hieman edellä. Suurim harmi oli, että suurin osa lenkistä oli asfaltilla. Onneksi Manu ymmärtää itse hakeutua liikkumaan tienpientareelle. :) Tänä aamuna urhoollinen lenkkitoveri näytti varsin vetreältä, joten en usko sen pahemmin jumiutuneen eilisestä lenkistä.

Lihashuoltoon pitäisi taas ottautua enemmän. Molemmat poijjaat kaipaisivat huolellisen hierontakäsittelyn. Rennosti pojat kyllä ottaa. Kuvatkin sen todistaa ;)

Lauantaina tosiaan taipparit. AAPUVA!! Ja sunnuntaina kehää kiertämään Iisalmeen. :) Mukavaa nähdä tuttuja taas pitkästä aikaa. :)

Mikkeli kr 6.7.2013 ja muuta treeniä

Lauantaina starttailtiin punanenien ja Sannan kanssa kohti Mikkeliä. 

Enkuilla tuomarina Hannele Jokisilta. Kehänlaidalla olikin tuttuja: Marju iki-ihanan Jaspiksen kanssa ja Tanja ja Raine Amin kanssa. :) 

OP-laisilla oli punainen, erinomainen päivä. Harmi ettei sitä vaaleanpunaista näkynyt. Vaaleanpunainen oli hyvin harvinainen väri koko enkkukehässä. Vain muutamat koirakot sitä näki.

Uun arvostelu:

"Erinom. tyyppi, oikealinjainen uroksen pää. Riittävät etukulm., polvikulmauksia saisi olla enemmän. Vielä kapea edestä. Hieman avoimet kyynärpäät. Hyvä luusto, ikään sopiva runko. Hyvä karvanlaatu, joskin ei tänään parhaassa kunnossa. Reipas luonne. Liikkuu sivusta hyvin, mutta hieman kapea takaa."

Positiivista kuitenkin, että U oli kehässä reipas. :) Turkki on nyt vähän kaksijakoinen; se on kasvattanut todella mukavasti koristekarvaa mutta samalla karvaa irtoaa aivan hirmuisia määriä. Turkki on kuitenkin hyvä laatuinen, mutta miksi ihmeessä sitä karvaa irtoaa niin paljon?!? Ennen ei oo moista tapahtunut tämän talon koirilla.

  

Sunnuntaina järjestettiin Pohjois-Karjalan seurakoirat Poks Ry:n 30 v. juhlamätsäri. Osanottajia oli kiitettävästi ja mikäs sitä on hommia tehdessä hyvässä seurassa. :) Omia koiria ei ollut siis kehissä.

Mätsärin jälkeen käytettiin viel poijjaat uimassa. Riistapukilla treeniä molemmille, mutta toki enemmän Uljakselle. Nyt se todella syttyi riistapukkiin ja otti sen reippaammin kuivalla maalla suuhun. :)

Kokeilin myös lähtisikö Manu noutamaan riistapukkia vedestä. Lähtihän se reippaasti polskuttelemaan (!!!!), mutta säikähti jotain vedessä ja hirveellä kiireellä ui rantaan. Mitä lie mörköjä nähnyt?? 

Ajatus olisikin ilmoittaa U 3.8. järjestettävään taippariin. Mennään kokeilee taipuuko se mihinkään ;) Treenit on olleet ihan onnettoman vähissä, joten aikalailla treenaamatta mennään. :D Esim. en yhtään tiedä miten se suhtautuu laukaukseen saatikka kuinka se jäljestää. Se on yhden laahausjäljen tuoreella riistapukilla tehnyt viime kesänä. :D

Ja eihän se koepaikan saaminen ole edes varmaa. :)

Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa uusi viikko. Töihin paluu on edessä ja pojatkin joutuu tottumaan muuttuvaan arkeen.
Tiistaina kuitenkin vepetreenit ja keskiviikkona aksaa. 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Noutohommia

Vepeenhän kuuluu oleellisena osana esineen kuljettaminen/tuominen. Lisäksi taippareihin kuuluu nouto (vedestä). Ja oishan se kivaa, jos koira osais käskystä nostaa esim. pudonneita tavaroita. :)

Vedestä nouto ei ole mikään ongelma. Noutoesine ei vaan meinaa mitenkään palautua käteen asti. Hallilla pallo on alkanut palautumaan hyvin käteen. On myönnettävä, etten oo koskaan varsinaisesti noutoa saatikka palauttamista opettanut. 

Nythän ois hyvä aika opetella esineen suussa pitämistä, maasta nostamista ja käteen palauttamista. Pisteet Uulle yrittämisestä! :D Hyvin se ottaa noutokapulan suuhun, mutta sylkäisee lähes heti pois. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan kuinka saisin suussapitoaikaa pidennettyä? 

Treenit on tuottanees tulosta. Tänä aamuna herra U valitsi kaikista leluistaan puisen noutokapulan, jota sitten kanteli suussaan, tarjosi miulle ja olisi halunnut leikkiä sillä vetoleikkiä. ;) Huippu tyyppi <3

 Palkintoporsaat pakotettuna poseeraamaan ;)

Aamun itsenäiset kapulaleikit

Mökkikauden avaus

Extempore päätettiin lähteä mökille keskiviikkona. Tiedossa siis paljon riehumista pihalla, talviturkin heitto, metsässä hajujen nuuskuttelua ja makoisia yöunia hyvää ruokaa unohtamatta! Hami vaan, että säät ei ehkä suosineet parhaalla mahdollisella tavalla. Olen kuitenkin 110% varma, että spanieleilla oli HAUSKAA!

Parin päivän mökkireissun saldona oli:

- Uljas avasi uimakauden. Monta kertaa pieni spanieli paineli rantaa ja kasteli itsensä selkää myöden. Kunnolla uimaan ei vielä päässyt jäiden takia. ;)

- Manu sai tähystellä maailman menoa lempipaikaltaan mökin kuistilta. <3

- Manu pääsi hienosti jänisten jäljille metsässä ja teki laajaa hakukuviota ilma- ja maavainulla. Tempo oli reipas ja Manu keskittyi tekemiseen hyvin. Niin ja haku oli symmetristä molempiin suuntiin ja suht nopsasti Manu malttoi tulla käskystä luokse. Se vaan edelleenkin karkaa ihan liian kauas...

- Myös Uljas teki hakua. Toispuoleista ja ei kovinkaan tarkkaa, mutta ensimmäistä kertaa se selkeästi ETSI jotain. :) Hurraa! Taipparitreenit voidaan sanoa aloitetuksi ;)

- PALJON juoksemista ja painimista pihalla.

Suunnittelin jopa ihan treenejäkin. Mietin, että ois pitänyt mennä metsään damin kanssa ja tehdä vaikka noutoja. Tai kävellä vaan metsässä ja antaa koirien hakea. Noh, ei tullut tehtyä. :D Treenit muokkautuivat vähän toisenlaiseksi, mie nimittäin kärräsin kivimursketta monta kottikärryllistä kasvihuoneen ympärille... :D
Hetken mietin myös aurausviittojen tökkimistä maahan ja keppitreenejä, mutta jäipä sekin sit tekemättä.

Tänään ajelin jo hyvissä ajoin takaisin kotiin. Pari tuntia pähkäiltyäni päätin lähteä hallille tekemään nopsat keppitreenit. Manu pääsi mukaan ja keksin myös Manulle pientä treeniä...

Uljaksen kepit meni yli odotusten!! Kapealla kujalla aloitettiin. Mieletön vauhti! Kavensin alun ja lopun jätin vielä vähän leveämmälle. Parin toiston jälkeen puhdas suoritus hyvällä draiville. Lopulta kavensin koko kujan suoraksi. Ja vauhtia oli niin PALJON, että spanieli törmäili keppeihin, haki hyppivää suoritustapaa ja lopulta tajusi olla vähän varovaisempi ettei satuta itseään. ;) Ei muuten koskaan aiemmin ole tuollaista draivia ollut kepeillä! Kokonaan puhtaaseen suoritukseen lopetettiin ja palkitsin spanieeloksen pallolla. Löytyipä myös palkka nro 1! :)

 Alusta kapea

 Lopusta leveä

 ja lopulta: SUORA!

U teki hommat parin toiston pätkissä. Häkkiin laittaessa se aloitti kamalan metakan! Se huusi, haukkui, kiljui ja vinkui... ihan niinkuin pentua.. Siitä välittämättä Manu sai tehdä vähän koordinaatio harjoituksia. Levittelin rimoja maahan ja vaihtelin niiden etäisyyksiä ja kävelyttelin Manua rauhassa niiden yli. Nopsasti Manu sai jutun juonesta kiinni ja malttoi askeltaa hyvällä ravilla. Nätisti onnistui myös askelten pidentäminen ja lyhentäminen. Tätä tartteis tehdä Manulle useammin! Kiitettävän vetreänä Manu pysyikin, vaikka pari päivää oli mökillä ja liikkui normaalia enemmän. Yöt se nukkui BOT päällä varmuuden vuoksi. :)

 Manun koordinaatioharjoituksen rimat

Hyvä mieli! Huomenna töihin ja sunnuntaina Tohmajärven ryhmänäyttelyyn Uun kanssa!

Treenitaukoa

Uljas sai mitä ilmeisimmin Joensuun näyttelyviikonloppuna itselleen kennelyskän. :( Kakominen/yskiminen alkoi viikko sitten sunnuntaina ja tänään on ollut ensimmäinen päivä, ettei Uljas yski. Käytin pojan viime viikolla eläinlääkärissa diagnoosin toivossa ja kennelyskäksi epäili ell vaivaa. Lisäksi kaupanpäälle Uljaksella oli korvatulehdus (bakteeri + hiiva aiheuttajana).

Niinpä meiltä jäi reissu erkkariin tekemättä. :( Samoin agitreenit ja yhteislenkit kavereiden kanssa ovat nyt poissa viikko-ohjelmasta. :( Onneksi en ollut Uljasta ilmoittanut näyttelyihin nyt kesäkuussa!! Peruuntui vain ja ainoastaan erkkari. Mutta kun Uljas sairastaa, on Manukin tauolla...

Manu on siinä kunnossa, että voisin sen kanssa käydä treenaamassa kevyesti matalilla rimoilla. Selässä on edelleen jumia, mutta kevyt treeni voisi olla ihan hyvästä. Ainakin liikkuminen olisi monipuolisempaa kuin tällä hetkellä. Mutta vielä ei ole Manullakaan asiaa ohjattuihin treeneihin tai edes hallille omatoimiaksaamaan. =/

No täysin ei kuitenkaan treenitaukoa ole pidetty. :) Pojat ovat käyneet lähes päivittäin metsälenkeillä ja pieniä treenejä ollaan siinä ohessa tehty. Hieman tokoa ja noutoja lähinnä. Uljas malttaa hienosti odottaa paikoillaan, kun damin heitän, mutta käteen palautus on vielä treenin alla. Noutoon lähtö ja "saaliin" suuhun saaminen nostaa kierroksia sen verran, että ihan vaan ilosta täytyy hieman rallia juosta. Palautukset onnistuessaan jäävät liian kauas. En oikein tiedä miten saisin sen tuomaan käteen saakka?

Manua puolestaan ei noudot pahemmin kiinnosta. Se lähtee noutoon hyvin, mutta dami ei nouse maasta. En tiedä taaskaan mitä tehdä. Olen lopettanut treenit lyhyeen, jos motivaatiota ei ole ollut. Yksikin kohtalaisen onnistunut suoritus on riittänyt. Manua ei vaan kiinnosta...

Manun kasvattaja Kukkis kennel Hayzehill´s lähetti kaksi oikein kunnollista riistapukkia. Eilen vedin Uljakselle yhdellä pukilla n. 200 m pitkän jäljen. Jäljellä oli yksi suora kulma. Olin erittäin tyytyväinen Uljaksen jäljestämiseen! Se oli tarkkaa, huolellista ja hyvin etenevää. Ja taisi olla koiralla kivaa hännän heilumisesta päätellen ;) Ongelmana on vain se, että Uljas ei ollut kovinkaan halukas ottamaan riistapukkia suuhun. Se oli oikein kiinnostunut pukista, mutta suussaan ei sitä halunnut pitkään pitää. En kuitenkaan tästä ole huolissaan. 

Seuraavaksi suunnitelmissa on ruveta tekemään vesinoutoja pukin kanssa. :)

21.7. olisi Lieksassa ollut taipparit, mutta olen silloin töissä. :( Olisi ollut hyvä tilaisuus saada taipparit suoritetuksi jo tänä kesänä!