keskiviikko 3. elokuuta 2011

Syksy tulee...

... ja arki alkaa. Sekä ilmat viilenee, jee!

On siis ollut turhaa edes harkita treenaamista, kun elohopea on keikkunut lähellä 30 astetta. Nyt n. 20 asteen lämpötiloissa ollaan palauteltu mieleen tottista. Suureksi yllätykseksi Manu on ollut 110% mukana ja kuulolla äärettömän hienosti! :)

Kotioloissa siis vain ollaan tottisteltu. Perusasentoa, katsekontaktin pitämistä, paikallaoloa, luoksetuloja sekä seuraamista. Olen pitänyt Manulla kaulassa ainakin "treenisession" alussa ohutta "pakote"hihnaa, jolla olen sen pakottamalla pakottanut kuulolle. Noin kirjoitettuna se kuulostaa pahemmalta mitä todellisuudessa onkaan! Hihnan avulla olen siis vain pienesti muistutellut, mihin tuleekaan keskittyä. En ole koiralle höpöttäjä tyyppiä, enkä myöskään tykkää heiluttaa makupalaa jatkuvasti koiran kuonon edessä. Haluan, että koira keskittyy MINUUN ei makupalaan. :)

Treenihetket ovat lyhyitä, 10-15min. Palkkana toimivat Frolicit, sanalliset kehut sekä lelulla leikittäminen (saalisvietin hyväksikäyttö). Haluan ennenkaikkea, että hyvä vire säilyy koko treenin ajan, eikä koira pääse kyllästymään. :) Joskus on päiviä, että 5min on ehdoton maksimi, joskus 15min tai jopa pidempi aika on hyvä.

Agitreenejä ajatellen ollaan kokeiltu myös eteen lähettämistä. Haluaisin, että käskystä koira uskaltaa irrota minusta kauammaksi, pysyen kuitenkin kuulolla. Namialusta on korvaamaton apu tässäkin harjoitteessa. :)
Aluksi tein irtoamisia ihan vaan parin metrin etäisyyteen (koira paikalle odottemaan--> namialusta parin metrin päähän ja siihen nami--> paluu koiran luo-->eteen lähetys ja luokse kutsu). Ja hienosti sujuu! Tänään kokeilin metsässä samaa ja vein alustaa milloin mihinkin (ei aina suorassa linjassa koiraan nähden). Lähetin Manun käskyllä "ETEEN" ja jestas kun kaveri ampaisi matkaan! Se oli tosi hyvin juonessa mukana ja väsyi aikalailla mukavasti, kun joutui niin fyysisesti kuin henkisestikkin töitä tekemään. Jee! Helppo tapa väsyttää esim. yövuorojen välissä!!

Käytiimpa tuossa eilissä päivänä kaverin kanssa lenkkeilemässä Selkien maastoissa. Mukana oli Manu sekä ihanaakin ihanampi toopetyttö Essu. <3 Oli ensimmäinen kerta, että Essu ja Manu olivat kahdestaan lenkillä. Aiemmin on Essun "isosisko" Hilla ollut mukana, joka onkin Manun ykkös leikkikavereita. :) Kiva oli seurata, miten hyväkäytöksinen koira Manu on. Se pyytää leikkimään, mutta jos pentu on arka ja äännähtää epävarmuuttaan Manu lopettaa leikkiin pyytämisen. Hieno piirre! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti