Haahuilua ja omaa tahtoa

No olipahan agiliidot keskiviikkona. Aattelin, että kyllähän myö radasta selvitään, kun omaa vuoroa odotellessa Manu oli ihan mukavasti kuulolla, mutta mutta....

Aloitettiin A:n treenaamisella, jotta saataisi ylösmenokontaktia parannettua. Se meni superisti ja Manu hienosti "SEIS" käskyn kuultua pysähtyi takajalat kontaktipinnalla. Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että hyvin meidän rata menee :D

Oma tahto vei voiton ja asiaa ei yhtään auttanut meikäläisen onnettomat ohjaukset. Ei vaan pää ja kroppa toimi samaan tahtiin! Ärsyttävää!! Ratahan oli oikeasti helppo, mutta aina onnistuin vaan menemään koiran linjan eteen tai sitten Manu paineli niinkuin itseään huvitti.

Rata näytti tältä:

 

Varsin suoraviivaista menoa, kuten kuvakin näyttää. Putkelta valssi viitos hypylle ja toinen valssi sitten kutoselta A:lle.  Muurin jälkeen flippi ja sitten vaan taas suoraa menoa loppuun saakka. Puomille kipuaminen hypyn ja kaarteen jälkeen ei ollut Manulle helppo. Ei vaan taas tassut ja pääkoppa toimineet yhteen. Ja kun ei onnistu, Manu turhautuu.  Putkelle nro. 16 täytyi Manu saattaa ihan kunnolla ja ottaa vastaan putken toisesta päästä ja siitä sitten vielä viimeisen esteen yli helposti.

Medi korkeudelta hypättiin ja kivasti meni hypyt ja ihan mukava draivi päällä. Mutta miulla ei ollu hyvä fiilis. Otan liiankin herkästi itseeni epäonnistuneet treenit ja märehdin niitä sitten pitkään jälkeen päin. Ja oikeassahan Veera oli; Manu on saatava paremmin hallintaan! Ohjeeksi saimme, että koira autoon odottelemaan ja vasta ennen omaa suoritusta koira pois autosta. Täytyypä kokeilla seuraavalla kerralla!

Ompa taas pähkäiltävää! Ei oo helppo lajivalinta ei...