Ensimmäistä koiraa, Santtu cockeria, hommatessa ei ollut käsitystäkään mistään trimmaamisesta. Vuosien saatossa kiinnostus kuitenkin on asiaa kohtaan herännyt aina vain enemmän ja enemmän.
Kiitos Kukkis, kun jaksoit Manun ollessa pentu neuvoa minua trimmaamisen saloihin. :)
Ei voi liikaa korostaa, miten tärkeää turkin hoito on. Koiran ei tarvitse olla tip top -trimmissä koko aikaa, mutta perusasiat on oltava hoidettuna. Ja mielestäni, jos on trimmattavan rodun hankkinut on siitä myös pidettävä huolta eli trimmattava säännöllisesti. Jos ei itse osaa / halua oppia, voi koiran viedä aina vieraalle trimmiin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten tunti jos toinenkin on vierähtänyt opetellessa. Aina ei trimmit todellakaan ole onnistuneet, mutta aina seuraavalla kerralla on sujunut paremmin. Molemmat koirat ovat niukkaturkkisia, joten niitten trimmaus on kohtalaisen helppoa. Turkin laadut ovat täysin erilaiset, mikä tuo omat haasteensa. Manun turkki on "höttöistä", kihartuvaa. Uljaksella vahvaa ja suoraa.
Nälkä kasvaa syödessä ja tahtoisin laajentaa trimmausta muihinkin rotuihin. Ei niinkään näyttelytrimmeihin, mutta kotitrimmeihin kyllä. Cockerspanieli sekä sringeri ovat tuttuja rotuja ja aina trimmaisin mielellään itselleni "vieraita", sillä tällöin oppii aina uutta. :)
Jos joku olisi joskus halukas tuomaan koiransa trimmiin, saa ottaa yhteyttä. :)
Lopuksi viellä kuva"saastetta" tämän päivän suorituksesta. Manu ennen ja jälkeen :) Kummasti rupesi taas turkki näyttämään paksummalta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti