Meillä on Manun kanssa ollut ongelma vaikka miten pitkään. Tämä ongelma on nouto.
Manun ollessa pentu yritin toimia pentuoppaiden mukaan: kun koira tuo heitettyä lelua suussaan kohti omistajaa sitä kehutaan ja pennun tulla syliin asti. Ei muuten koskaan toiminut meillä! Sisällä noudot onnistuu jotenkin, mutta ulkona ei toivoakaan!
Manu malttaa hienosti odottaa esim. dummyn heiton (no okei ei aina malta odottaa), lähtee noutoon käskystä, ottaa "riistan" suuhun ja sitten alkaa ongelmat! Saman tien, kun "riista" on suussa nousee häntä pystyyn ja mulkoilu. Kun pyytää Manua tulemaan se alkaa murista/haukkua ja juoksee ympärillä "keskisormea" näytellen. Lopulta Manu antautuu, mutta siihen sattaa helposti mennä aikaa puolikin tuntia, "riista" jää matkan varrelle ja koira tulee yksin lopulta luokse.
On yritetty hyvällä ja vähän pahallakin. Namit ei tehoa, huuto ei tehoa, kiinniottaminen ei onnistu, välinpitämättömyys ei tehoa, poispäin juokseminen ei tehoa, houkuttelu ja maanittelu ei tehoa... Huoh! Ei auta yltiöpäinen kehuminen koiran tullessa luokse.
Olen kokoajan tiedostanut, että vika on minussa eli ohjaajassa. Ja nimenomaan johtajuus on se tärkein tekijä, joka pilaa koko noudon. Ongelma on siis tiedostettu, mutta ei aavistustakaan kuinka voisin asiaa lähteä korjaamaan. Olen jutellut asiasta monen ihmisen kanssa, mutta tänään sitten otettiin askel eteenpäin (kiitos hyvän ystävän ja hänen siskonsa). Nimittäin kunnon ohjauksessa mentiin treenaamaan, juurikin noutoa ja enennenkaikkea johtajuutta.
Väsytettiin koirat ensin lenkillä ennen ongelmaan paneutumista. Manulle ohut hihna kaulaan ja hihnalla "pakottamalla", ilman ääntä, koira kunnioittamaan ohjaajaa. Tähän Manu sopeutui hyvin nopeasti ja rupesi hienosti toimimaan. Seuraavaksi oli noudon aika. Hienosti pysyi koira paikoillaan dummy heitettäessä ja käskystä noutoon... Dummy nätisti suuhun... JA... koira tulee kohti, sylkäisee dummyn ja tulee miun luo. Häntä tuttuun tapaan pystyssä! Olin iloinen, että homma meni näin! Mutta siihen se ilo sitten loppuikin. Seuraavilla kerroilla oli tutu kujeet! Tässäpä tulikin sitten Manulle paha egon kolaus... ;)
Manu saarrettiin pois miun luota. Sen tie karkuun blokattiin ja sen rauhaantuessa mie kutsuin luokse. Ei muuten pirulainen vieläkään uskonut! Samat kujeet alkoi! Uusi blokkaus, psyykkinen paine koiralle, kutsu luokse ja lopulta se tuli! Ei tuonut dummyä käteen, vaan sylkäisi matkan varrelle, mutta tuli kuitenkin luokse. Kehut koiralle ja harjoituksen lopetus.
Summasummarum: miun koiralla on iso ego :D Hyvä siitä vielä tulee, mutta töitä pitää tehdä. Johtajuuden vahvistamista, ohjattua/avustettua noutotreeniä ja "riistan"/"saaliin" suussapitoharjoituksia. Huh! Paljon on taas päässä ajatuksia ja ideoita, joita pitäisi päästä toteuttamaan. :) Tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti