Odotukset ei siis olleet kovinkaan valtavat treenien suhteen. Huomion arvoinen seikka on myös loma, jonka Manu vietti maalla ilman sen suurempia sääntöjä. :D Mikäs sen mukavampaa kuin mennä vaan miten haluaa ja kukaan ei komenna. ;) Tehtiin kotiinpaluu treenien kanssa samana päivänä, ja koirahan todella väsynyt joten senkin suhteen loistavat edellytyksen "onnistuneille" treeneille. ;)
Päivän teemana oli kontaktit.
Periaatteessa helppoa: hyppy-puomi-hyppy. Lisämausteena putki puomin alla, jotta koirat oppisivat erottamaan eri esteet toisistaan. Nopeasti kylläkin putki otettiin pois, ja treenien vetäjä totesi sen vähän liian haastavaksi toistaiseksi.
Lisäksi oli myös yhdistelmä hyppy-A-hyppy. Itsenäisinä keinu, kepit, pöytä ja pussi.
Meidän osalta koko homma meni ihan leikiksi. Manu kävi niin ylikierroksilla ettei tosikaan. Ilta alkoi nopeasti hämärtyä (treenit alkoivat seitsemältä illalla) ja kentälle tuli kivat varjot. Manu, joka muutenkin on kömpelö eikä hahmota kroppaansa oli ihan pulassa, kun varjot tekivät liikkumisen vielä astetta haastavammaksi.
Alkulämmittelyksi otin luoksetuloja, maahan menoja, istumisia, yksittäistä hyppyä, pöytää sekä pussia. Nämä menivät kohtalaisen mukavasti. Omaa vuoroa hyppy-puomi-hyppy "osuudelle" odotellessa otin keinun. Ensimmäinen kerta meni mukavasti: Manu tassutteli reippaasti keinulle ja piti tasapainon mukavasti alastuloon saakka (kevensin itse alastuloa). Sitten tapahtui jotain... En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Manu ei enää suostunut keinulle menemään. Taluttamalla ja makupalan avulla sain sen lopulta menemään keinun ja avustin alaslaskun ja kehuin hirmuisesti..
Noh, puomilla oli sitten jokseenkin saman tyyppinen ongelma. Manu ei suostunut menemään, ellen ottanut sitä kiinni ja taluttanut sitä, kuten ihan ensimmäisillä kerroilla alkeiskurssilla. Ei siis hyppyjä, aloitettiin puomin opettelu ihan alusta... Ohjaajan mukaan joskus näin vaan käy, ja pimeys/varjot antoivat mukaan oman haasteensa.
A:ta en edes yrittänyt, vaan pienen tottistelun jälkeen vein Manun autoon ja menin itse seuraamaan muiden suorituksia...
Epäonnistuneiden kontaktien suivaannuttamana marssin seuraavana päivänä kauppaan ja ostin muovilaatikon. Tarkoituksena ruveta tossissaan treenaamaan kontakteja sekä Manun kropan hallintaa. Nopeasti Manu idean hoksasi ja nyt reippaana poikana kiipeilee laatikoiden päällä pyynnöstä. Sekä käskystä pysähtyy haluttuun asentoon... Onneksi Manu on nopea oppimaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti