Ohjatut treenit muuttuivat omatoimitreeneiksi, sillä "valkku" oli kipeänä. Ohjeena saatiin pyytää edellisen treeniryhmän rata myös meidän harjoiteltavaksi. Kun tieto omatoimitreeneistä tuli olin salaa iloinen, sillä jos homma menee ihan perseilyksi, voin helpommin lopettaa treenit kesken. ;)
Rata oli aivan huippu! Enimmäkseen suoria linjoja, mutta kuitenkin täytyi miettiä omaa sijoittamista ja ohjaamista. Rata näytti tältä:
21 estettä sisältävä rata, ja Manu suoritti sen yhtä soittoa!! Manu oli aivan uskomattoman hyvin kuulolla. :) Palkkasin sen kädestä pari kertaa radalla: puomin jälkeen sekä esteen 14 jälkeen ennen keppejä. Kepeille viriteltiin verkot ja niiden avulla mentiin. Manu jopa älysi hakea verkoille suht itsenäisesti. Keppien treenaaminen on muutenkin kesken, joten niihin en käyttänyt paljoa aikaa.
Veeran ohjeen mukaan Manu odotteli vuoroaan autossa ja oman suorituksen jälkeen meni takaisin autoon odottamaan. Liekkö tämä vai kahden keskinen aika miun kanssa syynä hienoon tottelevaisuuteen? Kerrankin pystyin luottamaan siihen, että koira etenee, vaikka en sitä ole "vetämässä" eteenpän koko ajan.
Aivan mieletön fiilis jäi ja uudelleen tuli uskoa, että kyllä me Manun kanssa kehitytään! :)
Pikku-Uljaksen kanssa on tarkoitus ruveta pikkuhiljaa käymään hallilla. Ainakin näyttelytreeneihin mennään heti, kun rokotukset on kunnossa. Vapaavuoroille saattaa pikkuipana päästä jo aikaisemmin. Olen sitä ehdollistanut naksuttimeen. Naksuttimen avulla ollaankin sitten opeteltu istumista, katsekontaktia ja maahanmenoa. Tyyppi osaa jo käskystä odottaa (pienen hetken) esim. ruokakupille pääsyä sekä sisälle kotiin pääsyä. :)
Ollaan pari kertaa käyty metsälenkillä joen rannassa vajaan puolen kilsan päässä kotiovelta. On pojilla hauskaa, kun saa oikoa kinttujaan! :D Manu vain innostuu vähän liikaa ja rupeaa helposti kiusaamaan Uljasta, jolloin siihen on pakko mennä väliin. Manulla tuppaa unohtumaan, että Uljas on vielä niin pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti