Pentutokoilua vol. 2

Tammikuun koulutuksessa koulutuskerrat ovat lauantaina ja sunnuntaina. Oppimisen kannalta ei mielestäni ehkä ole kaikkein fiksuinta, että treenikerrat ovat peräkkäisinä päivinä. Hallilla on ajat tiukassa, joten tähän on tyydyttävä. Työvuorotkin sattuivat hienosti siten, että ainoastaan pari treenikertaa jää väliin.

Tänään puuhasteltiin seuraavaa:

• Luoksepäästävyys. Edelleenkään ei pienintäkään ongelmaa ;) Ellei sitten yli-innokkuutta lasketa?
• Tassun nostaminen, kun hihna menee tassujen väliin. Ajattelin käyttää tähän komentoa "tassu", sillä tassua Uljas osaa jo hienosti antaa. Lopputulos oli se, että Uljas läpsi molemmilla tassuilla ja ei ehkä ihan vielä hoksannut mikä homman juju oli ;) No ainakin se toimii, toisin kuin Manu joka tyytyy vaan katselemaan :D Lenkillä ollessa Uljas on oppinut oma-aloitteisesti nostamaan tassua, kun hihna on huonosti jalkojen välissä.
• Kiertäminen käskystä. Namilla ohjaamalla sujuu. Uskoisin, että aika nopeasti onnistuu pelkällä "kierrä"-käskyllä. Tätä on hyvä treenata agiakin ajatellen. 
• Luoksetulo. Ohjaaja ottaa hihnan ja itse askelsin n. hihnan mitan kauemmas koirasta. Luoksekutsu ja koiran tullessa palkka. Ei ongelmaa :)
• Äänelle reagointi ulkona. Mentiin koiruuksien kanssa ulos. Käveltiin ympäri pihaa ensin puhuen tavallisella, mutta monotonisella äänellä. Kun koira ottaa kontaktin--> palkka. Muita ääniä oli korkea kimitys, kuiskaaminen, matalalla äänellä puhuminen. Tarkoitus oli testata, mihin ääneen koirat reagoivat parhaiten. Yllätys yllätys, oikeastaan kaikki koirat reagoivat korkeisiin ääniin. Uljaksella myös matala ääni sai aikaan toivotun kontaktin.

Treenien lomassa on myös mielenkiintoista seurata muitakin koirakoita. Mukana on arkoja/epävarmoja koiria, joiden käytöstä omistajien kehonkieli provosoi/vahvistaa. Usein huomaa, että epävarmojen koirien omistajat ovat itsekkin jännittyneitä, hihnat tiukalla, kädet korkealla. Tai sitten epävarmalle koiralle lirkutellaan ja höpötellään KOKO AJAN. Pentukurssi olisikin oiva hetki kouluttaa enemmän myös omistajia. Kaikkihan eivät välttämättä edes ymmärrä oman kroppansa asentoa ja jännittyneisyyttä.

Teoriakerralla oli käsittääkseni puhuttu koirien elekielestä. Ehkä tähän olisi hyvä keskittyä vieläkin enemmän. Myös siihen, miten omistajan tulisi toimia epävarman koiran kanssa. Koiralukutaitoa on monilla aivan liian vähän. Valitettavasti ongelmia syntyy, kun on epävarma koira ja omistaja ei ymmärrä koiransa eleitä. Kurssilla opetellaan koiran rentoutttamista, mutta voisi opetella myös omistajan rentouttamista. 

Itse olen kouluttaja näyttelykoulutuksissa. Sielläkin näkee paljon epävarmoja ja arkoja koiria. Ehkäpä näiden pentutokon innoittamana voisin ottaa omaan koulutukseeni rentoutumisharjoituksia, jos huomaan mukana olevan useamman aran koiran. Kun koira on rento, se liikkuu kauniimmin ja seisoo ryhdikkäämmin. Pois treeneistä jo aiemmin puhumani otsan rypistely. 

Näillä ajatuksilla suuntaan takaisin hallille näyttelykoulutuksen pariin...