Arka / epävarma koira

Ei ihan äkkiseltään uskoisi kuinka paljon ajatuksia herättäviä treenejä näyttelytreenit ovatkaan. Varsinkin, kun itse katselee koirakoita kouluttajan silmin. Hienoa siis, että tälläisiä koulutuksia järjestetään ja siellä käy paljon koirakoita treenaamassa virallisia kehiä varten.

Pari asiaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen jää mieltä painamaan.

• Palautteen vastaanottaminen, neuvojen noudattaminen
• Arat ja epävarmat koirat ja händlerin vaikutus koiran käytökseen

 Itse jos menen johonkin koulutukseen odotan saavani palautetta, hyvää sekä huonoa. Ne on ne konstit, jolla omaa toimintaa voi parantaa. Yksin puurtaessa sokeutuu. Näyttelytreeneissä jos ei mitään muuta, toivoisin kouluttajan sanovan seisooko koira edes suorassa. :)

Enemmistö koulutuksissa kävijöistä ottaa neuvoista vaarin ja edes sillä kerralla pyrkivät toimimaan ohjeiden mukaan. Tänäänkin ilokseni huomasin, että antamani ohjeet koiran rentouttamiseen toimivat. Kaikki eivät ohjeita halua ja varsinkaan negatiivisempaa palautetta ei haluta ottaa vastaan. Omissa treeneissäni pyrin sanomaan jokaiselle koiralle jotain hyvää ja tarvittaessa neuvomaan mitä voisi tehdä paremmin. Oli se kyse juoksuvauhdista tai hihnan asennosta tai selkeistä virheistä, esim. väärään suuntaan liikkumisesta.

Tästä hyvänä aasin siltana pääseekin aiheeseen arka / epävarma koira. Ja kuinka omistajat / händlerit pahimmassa tapauksessa vahvistavat epävarmuutta. Tästä onkin tullut mainittua jo aiemminkin. Ja tulen varmasti mainitsemaan vielä useaan kertaan.

Koirallahan arkuus voi olla synnynnäistä tai opittua. Hyvin usein on, että koira on syntyjään arka ja sitä arkuutta / epävarmuutta on ihminen omalla ihmisyydellään vahvistanut. Stressi antaa oman boostauksensa tähänkin. Stressi antaa vielä lisää voimaa koiralle. Toisilla koirilla epävarmuus näkyy väistämisenä, toinen koira pälyilee silmät suurina paikalleen jähmettyneenä, joku varoittaa ja viimeinen ääripää käy kiinni hampailla.

Positiivista on, että kun asian ymmärtää ja siihen kiinnittää huomiota uudella näkökulmalla, voi koiran itsevarmuutta vahvistaa ja pikkuhiljaa arkuus väistyy. Ei poistu kokonaan, mutta sen kanssa on helpompi elää. :)

Näyttelytreeneihin palatakseni, pyrin itse menemään aran koiran ehdoilla. En tahdo väkisin arkaa mennä koskettelemaan ja tahdon toimia koiralähtöisesti. Haluan antaa epävarmalle mahdollisuuden tulla ITSE tutustumaan. Jos koira on kovin lukossa, pyydän händleriä jättämään sen huomiotta. Koira saa huomiota, kun hieman rentoutuu ja alkaa rennommin seuraamaan ympäristöä ja haistelemaan sekä lähestymään kouluttajaa.

Rento koira liikkuu kehässä kauniimmin ja kantaa itsensä seisoessaan paremmin. Ja sitähän halutaa, että koira on parhaimmillaan kehässä ollessaan. Toivoisin, että treeneissä käyvät koirakot keskittyisivät nimenomaan treeneissä niihin ongelmiin. Treenatessa ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta kerta toisensa jälkeen. Treenien on oltava koiralle miellyttäviä.

Valittavasti näkee monesti, että omistajat kokoajan puhuvat, silittelevät tai kanniskelevat (pieniä koiria) sylissä. Jos koira on vähänkään epävarma sitä hyssytellään. Ihmekkös tuo. Koirahan saa koko ajan palkkaa siitä että pelkää! Ja ihmiset tekevät mitättömistä asioista koiralle pelottavia ihan vaan omalla käytöksellään.

Ohjeistan treeneissä arkojen sekä ylivilkkaiden koirien omistajia pitämään ns. tylsiä taukoja. Vilkas saa huomiota rauhoituttuaan ja arka rentoutuessaan. Sanon, että omaa vuoroa odotellessa ei saa koiraa huomioida vaikka se tekisi mitä (halliin pissaamista ei kyllä tässäkään tilanteessa sallita, eikä toisten koirien kanssa leikkimistä). Kun koiran käytös muuttuu rennommaksi--> saa huomioida. Olen huomannut tällä olevan positiivisia vaikutuksia useisiin koirakoihin. Olen iloinen tästä. :)

Kylläpä helpotti :)