99 pistettä

On kertynyt kirjoitettavaa ja en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa. Nyt tartun härkää sarvista ja aloitan purkamaan meidän alkanutta harrastus- ja kisavuotta. :) Edetääs ihan aikajärjestyksessä...

Mietin pitkään palveluskoira liiton vaatiman lisenssin ostamista. Pohdin myös kertalisenssejä, mutta laiskana päädyin kuitenkin hetken pähkäiltyäni hankkimaan lisenssin RTK1 silmissä kiiluen. Oma seurani PoKS Ry järjesti rallytoko kisat 3.3.2018. Tuomarina ko. karkeloissa toimi Minna Hillebrand. Enen kisoja Uljas saikutti jumiutunutta kroppaa ja kipeää varvasta useamman viikon ajan. Ja olin jotenkin niin arjen viemänä, ettei juurikaan oltu treenattu. Pari päivää ennen kisaa kävin esittelemässä kyltit ja se treeni meni aikalailla pyllylleen. 

Kisapäivänä meidän starttivuoro oli vasta myöhään iltapäivällä. Sain radan nähtäväksi jo aiemmin päivällä ja jopas rupesi tuskastuttamaan. Mietin monta kertaa, että ei oo taas mitään järkeä mennä nolaamaan itseämme kun ei olla treenattu. Oli juosten pujottelua ja eteentuloa... Ne haastavimmat jutut meille... No asetin tavoitteeksi, että hihnan kireydestä en tällä kertaa ota yhtään miinusta ja hyväksytty tulos olisi saatava. Nuo koin hyvinkin realistisiksi tavoitteiksi tässä kohtaa saavuttaa.

Menin ajoissa kisapaikalle. Uulla oli virtaa ja se kivasti keuli mm. eteen tuloja tehdessä. Odottelu kuitenkin laski virettä sopivasti ja tykkäsin sen mielentilasta lähtöpaikalle mennessä. Koko rata meni flowssa ja oltiin yhtä koko radan ajan. :) Varmistelin saksalaisen liiaksi ja U ei meinannut lähteä kiertämään selän taakse, mutta väliäkös tuolla kun kaikki muu oli onnistunut enemmän kuin hyvin. 

Tuomarin kommentti lämmitti mieltä :)

Tulostaululla odotti yllätys; 99 pistettä! Meille, treenaamattomille aloittelijoille! Se yksi ainoa miinus tuli juurikin siitä saksalaisesta käännöksestä. Ilman sitä ois ollu täydet pisteet. Huikeeta! Palkinnoille ei päästy, koska aika ei riittänyt. Eipä harmittanut, sillä oltiin ylitetty itsemme. :)

Tuo kupla, flow, mikä radalla ollessa oli, oli juuri sitä mitä olen viimeisen vuoden aikana kaivannut. Ja nyt vihdoinkin se löytyi taas. <3 Uljas "hymyili" koko radan ja heilutti iloisena häntää ja miulla oli rento olo koko radan ajan. Ihan paras tunne. <3 

RTK1 on nyt yhden hyväksytyn tuloksen päässä. :)  Siinäpä tavoite tälle vuodelle. Tai voisiko sanoa että tavoitteeksi on noussut ALO-luokan korkkaaminen tänä vuonna. Seuraavaa kisaa en ole vielä päättänyt. Pari ajatusta on, jonne voisin yrittää ilmoittautua. Hankalaksi tekee samanaikaiset näyttelyt. On nyt vaan punnittava kumpi houkuttaa enemmän.

AVO-kyltit on aloitettu treenaamaan. Rallya voisi treenata hieman säännöllisemmin toki. ;) Ja suunnitelmallisemmin! Agility vaan houkuttaa enemmän :D Agin suhteen kisakalenteri on ihan avoinna. Terveys on nyt kunnossa, mutta tarkoin silmin seurailen miten Uun kroppa kertaa maksikorkeuksia ja ratatreeniä.