Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Joensuun näyttelyviikonloppu sekä Kotkan Ruusu

Kootas tähän samaan postaukseen nyt parit näyttelyt samalla kertaa. Aloitetaan Joensuun näyttelyviikonlopusta...

SuviKarelia oli 26.-27.5.2018. Olin alunperin ilmoittanut mukaan molemmat pojat, mutta U joudui jäämään pois hotspotin takia. :( 

Lauantaina oli kv-näyttely ja enkuilla tuomarina Birte Scheel Tanskasta. Reino upeasti PARAS UROS 2 + VARASERTI !!! :) 

Sunnuntaina oli kr -näyttely. Tuomarina Zeferino José Cardoso Silva Portugalista. Reino PARAS UROS, SERT & VSP!!! <3 Aikamoinen kakara! 

ROP Glamorly Get The Party Started

 Joensuun näyttelyviikonlopun jälkeen huilailtiin hetki ja U paranteli hienosti hotspotinsa. 
16.6. aamulla aikaisin startattiin auto kohti Kotkan Ruusu näyttelyä ja Ocean Pitfal kennelin 15v. synttäreitä. :) 

Kotkassa enkuilla tuomarina Deborah Harbin Australiasta. Enkkuja oli hurja määrä, 48 kappaletta, vaikka samaan aikaan oli Oulussa sprinkkuerkkari.

Reino JUN ERI4 (yhteensä kuusi junnu-urosta)
Uljas VAL ERI3 SA (yhteensä viisi valiourosta, joista kolme sai sa:n)

Poikien kompastuskiveksi muodostui koko. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuomari "rokotti" Reinon korkeudesta. Myös Uulla maininta koosta, mutta se sai sen enemmän anteeksi. ;)

Reino ahkeroi vielä Väinö Ojalan kanssa junior handler kehässä. Pari sijoittui hienosti toiseksi! Ilo oli katsoa, kuinka taitavasti Väinö nuoren pojan esitti kehässä ja huolehti esimerkillisesti koirasta pitkän ja helteisen kisan aikana. :)

Katariinan puisto oli aivan mielettömän kaunis näyttelypaikkana! Meri <3

 Kun kehät olivat ohi oli aika juhlistaa 15-vuotiasta Ocean Pitfal kenneliä! Meitä olikin iso porukka paikalla. Paljon vanhoja tuttuja ja iso kasa uusia. <3 Ilo on olla osa OP-tiimiä. :)
Herkuteltiin ja kisattiin leikkimielinen lelukoirakisa. Me ei nuoren Kaja-koiran kanssa sijoituttu, mutta kyllä vaan oli hauskaa! ;)

 Varsinkin Kotkan reissu oli muistutus siitä miksi tämä harrastus on niin rakas. Ystävät! <3 

Seuraava näyttely on suunnitteilla heinäkuun lopulle. Mennään Rein kanssa Mikkeliin. Ja siitä viikon päästä sitten Kuopioon. 

Hiljaista mutta ei hiljaista

Oooohops, kun on taas edellisesti kirjoituksesta aikaa vierähtänyt. Paljon on tapahtunut, mutta toisaalta ei kuitenkaan mitään. Ajatuksia on ollut paljonkin mistä kirjoittaa, mutta en vain ole saanut muotoiltua kaikkia ajatuksia tämmöiseen kirjalliseen muotoon. Sillä ei tää alkukesä ihan iiseimmästä päästä oo ollu...

Aikalailla koko kevään olen tuskaillut Rein kanssa ja mikään treenihomma ei ole oikein tuntunut etenevän. Arkuutta? Itsäpäisyyttä? Johtajuusongelmaa? Ihan vaan teini-ikä? Puomiprojekti on ollut hiiiidas, koska epävarmuutta ja loikkimista alasmenolla, seinään päin hypyt ihan kamalia ja lähtöön asettuminen on ollut vaikeaa. Kaiken kruunasi poikien todella railakas yhteenotto muutamia päiviä ennen Polvijärven näyttelyä. :( Veri lensi ja tietenkin se oli Rei, joka otti enemmän osumaa. Siihen sitten vielä kaupanpäälle lähimetsästä saatu anturahaava. :( Kerrassaan mahtavaa!

Eläintohtori Kivuton hoiti Uun jälleen kuntoon <3

Pojat ottaa pätkäytti yhteen toistamiseenkin. Selvittiin onneksi pienemmillä vaurioilla. Henkiset vauriot varsinkin miulla oli sitten isommat. Suurimmaksi syyksi siksi etten oikeasti tiennyt MIKSI tässä näin kävi. Ja taas kaupanpäälle terveyshuolia Uun hotspotin merkeissä. :(

Kolmas yhteenotto oli liiankin lähellä. Onneksi ystäväni oli paikalla ja saatiin tapahtuma estettyä, mutta varsinkin Rein käytös jäi silloin mieltä painamaan. Ja päätin keventää omaa stressitaakkaani ja ottaa yhteyttä Jouni Jääskeläiseen (Tasapainoinen Koira ).

Jouni kävi ja totesi, että Rei on kovin vallanhaluinen ja johtajuutta haastava koira. Uljas komentaa miun mukana ja siitä sitten yhteenotot yleensä lähtee. Kotiläksyksi johdettua kävelyä (eli sivulla seuraamista ilman vetämistä), hellyydenosoitukset vain ihmisen niin halutessa (ei siis enää huomion "kerjäämistä") ja tiukempi kuri esim. ulos mennessä, porteista kulkiessa ym. Ei siis periaatteessa mitään uutta.

Rei varsinkin laittoi tosissaan vastaan johdettua kävelyä treenatessa. Se ei millään meinannut luovuttaa. Tämän luovuttamisen jälkeen miulla onkin ollut erilainen koira kotona.

Luulen, että tulen kirjoittamaan ihan erillisen postauksen Jounin käynneistä ja niiden tuomista muutoksista meidän arkeen. 

Mitä uusi arki on tuonut tullessaan? Ei enää jatkuvasti iholla olevat koirat (tai lähinnä iholla olevan Rein), pitkiä hihnalenkkejä, pari kertaa ihan selälleen itse pyörähtäneen Rein (enkä edes komentanut kovasti!!) ja rennomman ilmapiirin. 

Tauon jälkeen tehtiin myös todella onnistuneet aksatreenit (kunhan olin ensin muutaman kerran palauttanut johdetun kävelyn oppien avulla Rein hallintaan) ja varsinkin esteille irtoamiset lämmitti miun sydäntä suuresti useiden epäonnistuneiden treenien jälkeen. 

Niin ja käytiinhän me viikko sitten esiintymässä Joensuun näyttelyssäkin! U jäi kotiin potemaan hotspottiaan ja Rei pääsi yksin mutsin kanssa kylille. Ja hienot tulokset saatiinkin! Lauantaina Paras uros 2 + varaserti ja sunnuntain VSP kera sertin! Tästäkin tulee vielä oma postauksensa (kunhan saan aikaiseksi). 

Serti #3

 

26.3. rallytoko

Maaliskuun lopulla pääsin osallistumaan Uun kanssa rally-tokon tuomariharjoittelijan treeneihin. Tarkoituksena oli tehdä kisanomaista ratasuoritusta ja "tuomari" pisteytti sen. Voin sanoa, että  kiireisen yövuoron jälkeen muutaman tunnin unilla sitä ei todellakaan ole parhaassa mahdollisessa vireessä tekemään koiran kanssa kisanomaista suoritusta. Luvattu mikä luvattu ja lähdettiin kokeilemaan. Hyvä että mentiin, sillä kotiinviemisiksi tarttui PALJON huomionarvoisia ja treenattavia asioita. Iso kiitos Pia! :)

Ensimmäiselle radalle lähtö tuli aika lennosta. Kisoissahan olen paikalla aina ajoissa ja aloitan ns. virittelyn ajoissa ja samalla saan ajettua yli-innokkuuden/keulimisne alas ja ajatuksen mukavaan ja rentoon työntekoon. Nyt ei tämmöiseen olut mahdollisuutta ja lyhyet virittelyt eivät todellakaan riittäneet. :( U keuli aivan liikaa broileripyöryköiden vuoksi ja tekeminen oli pelkkää sähläämistä / kontaktin herpaantumista. Viime kisojen flow oli muisto vain... kaukainen semmoinen. 

Treenilista täydentyi siis virittelystä ja nopeasta radalle menosta, jos suoritusvuoro on osunut ensimmäiseksi. Kisoissa on kaksi minuuttia aikaa rataan tutustumisen jälkeen valmistella koiraa.

Tehtiin ALOKAS-luokan rata sekä soitellen sotaan meiningillä AVOIMEN luokan rata. Listaan alle jutut, mitä nousi treenattavaksi. Lisäksi treenattiin tulevaisuutta varten käytösruutua.

ALO-rata

- Vire liian korkea: näkyi mm. haahuiluna, nuuskimisena, taskujen pureskeluna

--> ohjaaja "jäätyy" koira jäätyy

- Pitää olla tarkkana kummalta puolelta (vasen vai oikea) sivulle tulo!

- Jos hihna menee jalkojen väliin--> yritä saade se pois! Tulee nopeasti mm. rintamasuunta virhe. U myös käy puremaan hihnaa.

- Eteentulojen suoruu.

AVO-rata

- Mieti missä kohtaa irroitat hihnan ennen suorituksten alkua. Tee tästä rutiini.

- Istumasta seisomaan --> hyvällä mallilla --> vahvista. Muista jättää riittävästi tilaa kyltille!

- Hyppy --> ota juoksuaskeleet max. 2m, koska U on iso koira.

- Huolellisesti opettele milloin koira laitetaan istumaan! (istu, eteen istu, sivulle istu)

- Suoruus! Takapään käyttö --> kohti tiukempia käännöksiä

- Pyörähdyksen aikaisempi ajoitus, koska U hidas pyörähtäjä.

- Kumartelu pois! Vauhdin hiipuminen pois ennen tehtävän suorittamista (esim. pyörähdys)! Taputukset ym. vähemmälle. Jatkuva "imuttaminen" pois. Käsiavut ok, kunhan niihin ei liity apuaskeleet/kumartelut. ALOssa pieni kumartuminen vielä sallittua

- Houkutus treenattava! Vire, kontakti!

- Maalissa heti koira kiinni ja sitten vasta kehut.

KÄYTÖSRUUTU (VOI, MES):

- Koira aina kytkettynä!

- Vas. sivulla istu --> pidä kontakti! U alkaa tarjoamaan herkästi sijaistoimintoja joista tulee miinusta.

- Treenaa! Eri asennot (sivulla, edessä, istu, maassa, MES seiso)

- Ohjaaja kohti kylttiä. Koiran/ohjaajan oltava suoritusalueella (onko sivulla vai edessä).

- Muista treenata erilaisissa häiriöissä!

SUMMA SUMMARUM:

Avo-luokan tehtävissä vielä paljon töitä. Hyvällä mallilla ollaan, mutta kisavalmiuteen on vielä matkaa. Temppuja treenattava mahdollisimman itsenäisiksi (esim. pyörähdys, eteentulot), ettei sitten myöhemmin tule turhia miinuksia liioista apujen käytöistä.

Treenit kylteillä vain muutaman kyltin mittaisia. Ja samalla tulee ns. kylttikokemusta ja oma sijainti asettuu paremmin. Mie tuppaan aina menemään aivan liian lähelle kylttejä. Hyvä kikka on myös treenata lyhyillä (parin metrin) kylttiväleillä.

Tulipas tylsä teksti, kun ei kuviakaan ole käytetävissä. No, onhan tämä enimmäkseen itselle pieni muistutus siitä mihin kiinnittää jatkossa huomioo. :) Toivottavasti tässä olisi hyviä vinkkejä muillekkin. :)

Rein ensimmäinen agilityvalmennus

Markus Turunen oli pitämässä valmennusta seuramme hallilla sunnuntaina 25.3.2018. Pitkään mietin kumman koiran kanssa osallistun. Uun saikuttaminen ja nihkeä treenaaminen sai aikaan päätöksen, että Rei osallistuu. Luotin siihen, että kyllä saadaan kakaran kanssa paljon irti "isojen koirien" treeneistä. Ja niin todella saatiin :)

Rata näytti paperilla kamalalta, mutta rataa kävellessä se tuntuikin vallan mentävältä radalta. Jo tutustumisvaiheessa jaoin sen mielessäni pätkiin, mikä oli kyllä helppoa, sillä Rei ei tee kontakteja eikä keppejä. Saatiin alkuun mukavasti muutaman esteen pätkät ja loppuun sitten vähän enemmän esteitä. 

Rata näytti tältä:

Heti kakkosesteellä valinnan paikka siitä tehdäkkö siihen pakkovalssi, vai opettaa koira tulemaan käteen ja siitä vain ohjaus esteen yli. Menin pakkovalssilla, koska sen Rei ymmärtää. Pikkumies oli vähän ulapalla ja haahuili omiaan mm. pinkaisi puomin alla olevaan putkeen. Kun sain itseni kasaan ja kunnolla ymmärsin käskyttää koiraa alkoi homma toimimaan. :D Aina mie oon ihan lukossa aluksi kun keskitys omaan tekemiseen ja silloin ohjaan koiraa todella huonosti. Markuskin mainitsi, että johan rupes koira kulkemaan kun sain oman ohjausasenteen kuntoon.

6-7-8, ei auheuttanut mitään ongelmaa. Muistutuksena vain itselle, että ajoissa niistosta pois alta! 

Loppupätkässä suurimmaksi haasteeksi tuli itsenäinen irtoaminen. Se on taas ottanut takapakkia, kun olen paljon vahvistanut käännöksiä ja käteen tuloja. Juteltiin, että se onkin tyypillistä nuoren koiran kanssa, että ennen opittu kärsii kun johonkin toiseen asiaan panostetaan. Leijeröinnit ja kärkihypyt tulivat siis treenilistalle. 

19-20-21-22-23 sujui todella hienosti! Pakko vähän kehua. Rei tuli hienosti persjättöihin ja 22 pakkovalssintapaiseen. :) 24 meinasin jyrätä itse liikaa ja omalla liikkeellä ohjasin esteestä ohi. Rytmittämisen viilauksella saatiin se toimimaan hyvin.

Tosi mukavat treenit! Kannatti mennä kakaran kanssa. Meidän iloksi rata jäi ns. viikkoradaksi halliin, joten päästiin muutaman päivän päästä tekemään vielä vähän täsmätreeniä Rein kanssa ja Uun kanssa ratatreeniä. 

U toimi radalla omaan tapaansa kuuliaisesti, eikä missään suurempi ongelmia ollut. Kärkihypyt meni treenilistalle myös Uun kanssa.

99 pistettä

On kertynyt kirjoitettavaa ja en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa. Nyt tartun härkää sarvista ja aloitan purkamaan meidän alkanutta harrastus- ja kisavuotta. :) Edetääs ihan aikajärjestyksessä...

Mietin pitkään palveluskoira liiton vaatiman lisenssin ostamista. Pohdin myös kertalisenssejä, mutta laiskana päädyin kuitenkin hetken pähkäiltyäni hankkimaan lisenssin RTK1 silmissä kiiluen. Oma seurani PoKS Ry järjesti rallytoko kisat 3.3.2018. Tuomarina ko. karkeloissa toimi Minna Hillebrand. Enen kisoja Uljas saikutti jumiutunutta kroppaa ja kipeää varvasta useamman viikon ajan. Ja olin jotenkin niin arjen viemänä, ettei juurikaan oltu treenattu. Pari päivää ennen kisaa kävin esittelemässä kyltit ja se treeni meni aikalailla pyllylleen. 

Kisapäivänä meidän starttivuoro oli vasta myöhään iltapäivällä. Sain radan nähtäväksi jo aiemmin päivällä ja jopas rupesi tuskastuttamaan. Mietin monta kertaa, että ei oo taas mitään järkeä mennä nolaamaan itseämme kun ei olla treenattu. Oli juosten pujottelua ja eteentuloa... Ne haastavimmat jutut meille... No asetin tavoitteeksi, että hihnan kireydestä en tällä kertaa ota yhtään miinusta ja hyväksytty tulos olisi saatava. Nuo koin hyvinkin realistisiksi tavoitteiksi tässä kohtaa saavuttaa.

Menin ajoissa kisapaikalle. Uulla oli virtaa ja se kivasti keuli mm. eteen tuloja tehdessä. Odottelu kuitenkin laski virettä sopivasti ja tykkäsin sen mielentilasta lähtöpaikalle mennessä. Koko rata meni flowssa ja oltiin yhtä koko radan ajan. :) Varmistelin saksalaisen liiaksi ja U ei meinannut lähteä kiertämään selän taakse, mutta väliäkös tuolla kun kaikki muu oli onnistunut enemmän kuin hyvin. 

Tuomarin kommentti lämmitti mieltä :)

Tulostaululla odotti yllätys; 99 pistettä! Meille, treenaamattomille aloittelijoille! Se yksi ainoa miinus tuli juurikin siitä saksalaisesta käännöksestä. Ilman sitä ois ollu täydet pisteet. Huikeeta! Palkinnoille ei päästy, koska aika ei riittänyt. Eipä harmittanut, sillä oltiin ylitetty itsemme. :)

Tuo kupla, flow, mikä radalla ollessa oli, oli juuri sitä mitä olen viimeisen vuoden aikana kaivannut. Ja nyt vihdoinkin se löytyi taas. <3 Uljas "hymyili" koko radan ja heilutti iloisena häntää ja miulla oli rento olo koko radan ajan. Ihan paras tunne. <3 

RTK1 on nyt yhden hyväksytyn tuloksen päässä. :)  Siinäpä tavoite tälle vuodelle. Tai voisiko sanoa että tavoitteeksi on noussut ALO-luokan korkkaaminen tänä vuonna. Seuraavaa kisaa en ole vielä päättänyt. Pari ajatusta on, jonne voisin yrittää ilmoittautua. Hankalaksi tekee samanaikaiset näyttelyt. On nyt vaan punnittava kumpi houkuttaa enemmän.

AVO-kyltit on aloitettu treenaamaan. Rallya voisi treenata hieman säännöllisemmin toki. ;) Ja suunnitelmallisemmin! Agility vaan houkuttaa enemmän :D Agin suhteen kisakalenteri on ihan avoinna. Terveys on nyt kunnossa, mutta tarkoin silmin seurailen miten Uun kroppa kertaa maksikorkeuksia ja ratatreeniä.

Millainen on hyvä lenkki?

Eräänä päivänä miulla oli oikein kunnolla aikaa lenkittää koirat. Tuolla normaalilla metsä-/peltolenkki reissulla rupesin miettimään millainen on hyvä lenkki noin niinkuin kunnon kohotuksen kannalta.

Alkulämmittely

Hihnassa lyhyt ja tasavauhtinen lenkki. Kroppa lämpiää ja ei tule turhia revähdyksiä kun vapaana kirmaaminen ja leikkiminen kaverin kanssa on parasta evör.

Eteneminen
Lenkki etenee kokoajan. Ei jäädä seisoskelemaan paikalleen ja ihastelemaan maisemia (vaikka toki sekin on joskus ihan paikallaan :) ). Meillä pojat jättää turhat leikkirälläykset vähemmälle, kun lenkki etenee kokoajan.

Alustat
Vaihtelevuus ennenkaikkea. Tasaista tietä, jossa voi lenkin lomaan yhdistää esim. lyhyitä paikallaoloja ja liikkeelle lähtöjä. Kapeaa ja epätasaista polkua, jossa joutuu miettimään miten ja minne tassut asettelee. Tasaisella alustalla pehmeä lumikerros, jossa koiran koosta riippuen joutuu kahlaamaan/enemmän nostelemaan jalkoja (vrt. matalassa vedessä kahlaaminen).

Loppujäähdyttely

Hihnassa tasaista, letkeää tassuttelua kotiin. Jos oikein viitseliäs on, tekee koirille venyttelyt vielä kotona.

Tuollainen lenkki onnistuttiin tekemään ja miun mittapuulla tuo on hyvä ja ennenkaikkea monipuolinen lenkki. Koirat nauttii ja kotiin palatessa kuuluu pian tasainen, tyytyväinen tuhina. 

Reillä varsinkin on hieman ärsyttävä tapa hyökkäillä päin sekä näykkiä niskasta ja takajaloista. Tälläinen etenevä lenkki saa sen pysymään erossa Uljaksesta ja U parka ei joudu ikävien hyökkäysten kohteeksi. 

Ollaan tosi kiitollisia meidän lenkkimaastoista. Monipuolista maastoa kesät ja talvet. Pääsee käytännössä heti kotiovelta maastoon. :) Vielä kun uintipaikka sekä hiekkatiet olisivat lähempänä niin meidän kuntoilu ois täydellistä. :)

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?

Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.

Vuoden 2017 loppu

Ehkä näin tammikuun lopulla on viimeistään hyvä tehdä pieni paluu taaksepäin. Lapsiperhearki ja töiden aloitus ovat syöneet aika kiitettävästi kirjoitushalua. Nyt uuden läppärin myötä, on ehkä realistisempaa saada myös blogia pidettyä paremmin ajantasalla. Ainakin toivottavasti. ;)

Vuoden 2017 loppu olikin merkityksellistä aikaa miun ja Uljaksen harrastusrintamalla. Korkattiin uusi laji Itsenäisyyspäivän kunniaksi, nimittäin Rally toko. :) Osallistuttiin oman seuran kisoihin ja hyväksytty tulos sieltä saatiin. Tuomarina toimi Anna Klingenberg ja pisteitä kerrytettin ALO-luokassa 84 pisteen verran. Suurin osa miinuspisteistä tuli ohjaajan hölmöydestä mm. liian kireästä hihnasta. Suurin miinus oli, kun U tarjosi sivulle tuloa eteentulon sijaan.

Vaikka pisteissä oli paljon parantamisen varaa olin todella tyytyväinen kokonaisuudessaan meidän suoritukseen. Vire säilyi paremmin kuin odotin ja meidän treenimäärä oli ennen kisoja todella pieni. 

Muutoin vuoden loppu oli harrastusrintamalla aika hiljainen. Tehtiin viikoittain aksaa molempien poikien kanssa, mutta aika rennolla asenteella ja fiiliksen mukaan.
Uun kanssa tuli jälleen painiskeltua matalan vireen kanssa ja koko aksa tuntui jotenkin raskaalta vääntämiseltä. U vietti pidennetyn joululoman ja oli tauolla kolmisen viikkoa. Tuona aikana se ei käynyt hallilla taikka kotipihassakaan treenannut mitään aksaan liittyvää. 

Hain valmennuspaikkaa Reinolle, mutta eihän me sitä saatu mikä harmitti ja harmittaa edelleen kovasti. Paljon tuli pohdittua, että miten vuoden 2018 treenit jaan pojille, sillä työn puolesta en mitenkään pysty treenaamaan kahta kertaa viikossa ohjatusti. Uljaksen kanssa en vielä halua lopettaa, koska se on niin hieno opetusmertari miulle. Ja Reinon kanssa tarvittaisi kunnon valmennusta, että edettäisiin asioissa järkevästi ja suunnitelmallisesti. 

Treenipaikka on haettu Uljakselle, mutta Reino pysyy menossa mukana ja silloin tällöin tulee tuuraamaan Uljasta. Varsinkin, jos vireongelmat näyttäytyvät, astuu Reino treeniradalle. Pyrin pitämään kiinni siitä, että käytäisi säännöllisesti vapaavuorolla treenaamassa ja silloin pääpaino on Reinon tekemisessä. Se miten käytännössä tämä suunnitelma pitää, on ajan kysymys. :)

Kovasti yritin pohtia tavoitteita vuodelle 2018, mutta ne on yhä ja edelleenkin auki. Niin paljon energiaa on mennyt työarkeen sopeutumiseen ja helmikuussa aloittaa meidän ihmispentu päivähoidossa, joten arkikin on hakenut uomiaan. Palailen tavoitteisiin, kunhan saan niitä jollain tapaa järkeväksi muodostettua ensin omassa päässäni. Kyllä olen ihan pihalla, ja en tykkää tästä itse yhtään. 

Lunta on susirajalla riittänyt, joten pojat ovat saaneet riekkua lumessa mielinmäärin. Aloitin jo viime vuoden puolella kiinnittämään enemmän huomiota kunnon kohotukseen. On reippailtu lumihangessa, käyty hihnalenkeillä ja jumpattu iltaisin. Uljakselle etupään vahvistusta ja Reino jatkaa takajalkojensa etsimistä (jossa se on ilokseni edistynyt).

Vuodelle 2018 on siistejä juttuja suunnitteilla, joten ihan täysin ilman suunnitelmia ja tavoitteita ei olla. Tosin nämä kivat jutut painottuu ehkä enemmän miun omiin menoihin (jotka kuitenkin liittyvät agilityyn). Enempää en vielä hihku, sillä mikään ei ole vielä 100 varmaa. :)

Treenikuulumisia

Postausta pitkästä aikaa. Ollut jotenkin todella vaikeaa avata blogia, sillä edellinen postaus koski pappakoiran poismenoa. :´( Ikävä on valtava, vaikka arki on nyt rennompaa. Aina sitä vaan vielä oottaa pappakoiran hymyä, kun tulee kotiin. 

Mutta treenirintamalla on ollut vilkasta, joskin Uljas vietti saikkua parin viikon ajan. Uljas arkoi syystä tai toisesta toista etustaan (ei ontunut, mutta ajoittain keventi askelta) ja sai myös ristiselkänsä todella jumiin. Luottofyssarilta löytyi apu <3 ja agilityn pariin on Uljaskin päässyt taas palaamaan. :)

Agin sijaan Uljas on tehnyt enemmän rallyyn liittyviä juttuja. Ja Uljas pääsi miun kanssa myös meidän molempien ensimmäiseen rallykoulutukseen pyhäinpäivän kunniaksi. Elli Kinnunen oli Haukkuvaaralta  kouluttamassa oman seurani harrastajia. Meidän oli pitänyt etukäteen lähettää pientä infoa itsestämme, joten 20 minuutin treeniaika saatiin hienosti räätälöityä juuri jokaisella yksilölliseksi. Olihan se hassua se odottelu, kun on niin tottunut agivalmennusten nopeaan tempoon. 20 minuuttia oli pitkä aika seurata muiden tekemistä, mutta omalla kohdalla tuo 20 min hujahti hurjan nopeasti.

Ja mitä valtaisia ahaa-elämyksiä koinkaan tuon koulutuksen aikana! En niinkään rallytokosta mutta ihan koiran kouluttamisesta. Listaan joitakin juttuja, jotka itselle "kolahtivat" kaikista eniten:

• Palkan linja. Jos haluan vahvistaa oikeaa seuraamispaikkaa / perusasentoa on mietittävä palkan linjaa mistä se menee koiran suuhun (olipa se lelu taikka nami).
• Palkkojen arvo. On tehtäviä joissa riittää pienemmän arvon palkka esim. kehu. Tälläinen voi olla joku superhelppo juttu jonka koira varmasti osaa. Hieman vaativammasta tehtävästä annetaan "arvokkaampi" palkka esim. lihapullaa / muuta maukkaampaa evästä. Ja sitten on superonnistuminen, josta saa esim. villin leikin suosikki lelun kanssa. 
• 100% keskittyminen KOIRAAN. Ei muihin ihmisiin, kyltteihin, rataan tms. Kun keskittyy koiraan, keskittyy myös koira sinuun ja työntekoon.
• Palkkavihje. Palkkavihje on vinkkisana koiralle, että kohta tulee palkkaa. Vähän niinkuin naksutin, mutta sanallisessa muodossa. Namilla ja lelulla voi olla eri vihjesanat. 
• Opeta koiralle, että kontaktin pitäminen kannattaa tilanteessa kuin tilanteessa. 

Varsinkin tuo palkan linja oli itselle se suurin AHAA-elämys. Ei oo aksassa sitä tarvinnut miettiä. :D Tämän myötä olen saanut molemmilla koirilla perusasennon sekä seuraamispaikan paremmaksi. Sama ajatus on pidettävä mielessä myös eteentuloja treenatessa.

Kommenttina meidän tekemisestä oli, että kyllä me ALO-luokat selvitään näinkin, mutta hommia tulee tehdä. Kontaktin pito on se tärkein. Kuten itsekkin sen tiesin, vaatii Uljas hirveästi tsemppausta ja tukea että ei lähde epävarmuuttaan haahuilemaan. Lyhyttä kontaktitreeniä aikaa hiljalleen pidentäen. Myös vasemmalla käännös lähti uudelleenopetteluun, että saadaan koiran takapäänkäyttö paremmaksi.Oikealla käännöksen vaatii vahvistamista, mutta ne sujuu paremmin. 

Reino on keskittynyt aksaan. Enimmäkseen suoraan juoksemista mutta mukaan on tullut myös käännösharjoittelua suoraan luukuttamisen lisäksi. Treenikertoja on kertynyt 2-3 / viikko. Tarkoituksella annan treenimäärän olla nyt vähän korkeampi ja joulun aikaan otetaan totaalinollaus aksasta. Se miten pitkä joulutauko on, en tiedä, sillä ensivuoden ryhmäpaikka-asiat on vielä auki.
Ollaan käyty kerran viikossa vapaavuorolla yksikseen tekemässä juttuja. Nämä treenit on yleensä käännöksiä tai palkalle suoraan juoksua, sillä ihmislapsi on mukana hämmentämässä näissä treeneissä. Reino tuurasi Uljasta Uun saikun ajan viikkotreeneissä. Lisäksi ollaan parina viikonloppuna käyty juoksemassa isolla kentällä. 

Teini-ikä alkaa nostamaan päätään ja aivot on aikalailla narikassa. Reino väläyttelee hienoa työnskentelyä, kunhan vaan saa pidettyä päänsä kasassa ja keskityttyä töihin. Haahuilu on lisääntynyt, joten keskittymis ja malttitreenit on mukana kuvioissa. Noihin malttitreeneihinkin saatiin hyviä oppeja rallyvalmennuksessa. :) 

Kotosalla jätkät saavat tehdä pientä jumppaa n. pari kertaa viikossa. Helppoja temppuja kuten mm. peruuttamista, asennonvaihtoja, jalkojen välistä pujottelua. Lisäksi dobopallon kanssa jumppaa ja/tai tasapainotyynyjen kanssa syvien lihasten jumppaa. :) 

Ihan kiireisenä on arki pysynyt siis . :D

 

Rallytoko

Olen jo jonkin aikaa haaveillut uuden lajin aloittamisesta. Varsinkin, kun U on jo kuusi, halusin pohtia lajia mitä treenata kun aksasta on aika jäädä pois (ei kuitenkaan vielä). Tokoahan ollaan kotioloissa tehty ja jossain vaiheessa pohdin, josko ihan kokeisiin saakka olisi päästy, mutta se jäi vain ajatuksen asteelle. Kesän aikana heräili ajatus rallytokosta. Rennommalla asenteella tehtävää puuhaa, ei samanlaista pilkun viilausta kuten toko. 

Kiitos ihana paparazzi Sanna tästä kuvasta <3

Silmäilin kursseja ja niiden ajat eivät oikein istuneet meidän tämänhetkiseen elämään. Harmittelin kavereillekkin, että oispa kiva aloittaa mutta apua siihen tarvittais eikä nuo tarjolla olevat kurssit just nyt onnistu. Olin jo hautaamassa koko ajatusta myöhemmäksi, kunnes tarjoutui mahdollisuus päästä tuttujen kouluttajien kanssa tutustumaan lajiin. :) 

Viime sunnuntaina oltiin sitten uuden lajin parissa. Käytiin pikaisesti läpi ALO-luokan kylttejä (ei kaikkia) ja lajin perussääntöjä. Päästiin myös kahdelle radalle testaamaan. Varsinkin ALO-luokan asiat on Uulle periaatteessa helppoja. Siellä ei tule mitään sellaista tehtävää, mitä U ei osaisi. Kaikki säätö menee siihen, kun ohjaaja miettii kumpi olikaan vasen ja kumpi oikea ja pitikös tässä kohtaa koiran istua vai ei. :D Ja olla törmäämättä kylttiin! 

Ja kipinähän syttyi! Niin paljon, että suunnittelen ensimmäisiin kisoihin osallistumista. Joo-o! Oli kivaa nähdä U tekemässä hommia iloisena häntä heiluen. <3 Ja kun saan (ja pitää) kannustaa ja kehua koiraa koko ajan. 

On aika työstää taas ohjaajan korvienväliä. Unohtaa se tiukka ja totinen tekeminen ja heittäytyä rennon letkeään, mukavaan yhdessä tekemiseen, jossa koiraa saa auttaa paljon niin käsimerkeillä kuin suullisilla kehuillakin. Miten vaikeaa tuokin on, kun keskittyy vaan tehtäviin?! 

Ja entäs kun ohjaaja on vannoutunut suorittaja, jonka täytyy onnistua just eikä melkein?! Ja herkkä koira, joka ei varmasti toimi jos ohjaaja on kireä kuin viulunkieli. 

Innostus on niin kova, että ilmoittauduin jo rallyn koulutuspäivään. Nyt vaan toivon, että mahdutaan mukaan. :) Ja ajatus on kohti joulukuuta ja kisoja. Nyt se on sanottu ääneen, joten sinne siis! :) 

 

Meidän juttu

Harvoin teen yksittäisen treenin pohjalta tekstiä, mutta eilen oli niin kiva treeni että pakko vähän avata sitä tännekkin. :) Oma koutsi oli luovuttamassa koiranpentuja ja tuuraaja oli kehitellyt meille jotain tosi kivaa ja silmiä avaavaa. 

Olin itse tosi jumissa korvien välistä treeneihin mennessä. Taaperoarki on vaatinut veronsa ja pää löi ihan tyhjää. Ennen halliin menoa koirien kanssa kävellessä mietin, että kun nyt vaan saisin mielen sellaiseksi, että Uljas ei ahdistuisi ja meillä ois kivaa.

Heti halliin mentyä tuli käsky tälläisen radan äärelle:

Tarkoitus oli suunnitella itse ko. radalle kolme ERILAISTA ohjausta ja laittaa ne nopeusjärjestykseen. Omat suunnitelmat piti kertoa etukäteen ja aloittaa siitä nopeimmasta. Tarkoitus oli saada selville, kuinka hyvin tuntee omaa koiraa ja yhteistyötä sen kanssa. 

Voin sanoa, että pää oli aivan totaalitukossa! Ensimmäinen ajatus oli vain valssi ja siitä oli ihan mielettömän vaikeeta päästä eteenpäin ja suunnitella muita kuvioita. Hiljalleen alkoi solmu aukeamaan ja sain suunniteltua kolme eri juttua ja laitettua ne nopeusjärjestykseen. 

Miun suunnitelmat oli seuraavat:

1. Saksalainen neloselle ja päällejuoksu 6 putkelle
2. Viskileikkaus neloselle ja persjättö 5 ja 6 väliin
3. Niisto neloselle ja persjättö 5 ja 6 väliin

Valssi oli ja pysyi kolmosella. Lähtö neloshypyn siivekkeen (lähimpänä muita esteitä) kohdalla. Uljaksen kanssa ongelmaksi muodostuu aina se, että suoritukset eivät ole identtisiä, koska vauhti tippuu kun samaa tehdään. Ympättiin myös tähän harjoitukseen lähtökokeilut ja sekin oli syy miksi ajat eivät ihan täysin olleet toisiinsa verrattavissa, mutta niistä sai kuitenkin idean kiinni eli mikä olisi nopein ohjausratkaisu.

Pienenä yllätyksenä itselle tuli, että vaihtoehto nro. 3 oli se nopein. Ajattelin, että pieni siivekkeen ympäri pyörittely ei vaan toimisi, mutta se oli siltikkin n. sekunnin nopeampi kuin saksalainen!

Selväksi tuli, että takaaohjaukset on nounou Uljakselle. Nyt toimi koiran lähellä oleminen ja "kuonosta vetäminen". :) Sekunnin ero on iso juttu! Varsinkin kisarataa ajatellen. Ja tässä yhteydessä ei ajatella sitä, että kisoissa vire on iso ongelma.

Lähtöihin palaan vielä sen verran, että hetsasin lähdöt lelulla ja ekaan vetoon sain Uun niin kierroksille, että se oikein "mukavasti" naukkasi minuu käsivarresta! Sattuu niin pirusti, mutta silloin U on nopeimmillaan. Namin avulla irroittaminen lelusta laski virettä samoin jos lelu otetaan "väkisin" pois ja päin hyppiminen kielletään. On siis vain annettava Uun olla sika ja kivusta huolimatta antaa ymmärtää että sikailu on jees. :D Kotiläksyksi erilaisten lähtöjen videoimista ja etsiä niistä ne parhaimmat/toimivimmat tavat/äänenpainot/sanat/lelut ym.  

Reipati Rei kävi myös vähän harjoittelemassa mm. saksalaisen alkeita. Se on vaan pienen koiran niin kauheen vaikeeta tulla käteen/ohjaukseen. Varsinkaan silloin kun vauhti kasvaa. :D Hyviä toistoja saatiin ja varmasti pieni ajatus jäi pienen pojan päähän itämään.
Lisäksi Rei kävi vähän juoksemassa palkalle "isolla" radalla sekä harjoittelmassa 2on2off alkeita. Pätevä pieni <3

Huomenna startataan aamulla kohti Savitaipaletta. Pikku-Reinon ensimmäinen näyttely :)

Valonpilkahdus tunnelin päässä

Kisattiin lauantaina. Manailin kotona, että kisazen on ihan hukassa. Jotenkin kasailin itseni kuitenkin, tein psyykkisenvalmennuksen antamia harjoituksia ja kisapaikalla fiilis oli jo ihan odottava. Tavoitteita ei sen kummemmin ollut, kunhan ei ihan kävelyksi menis.

Esa Muotka oli suunnitellut kohtalaisen kinkkiset radat. Hänen radat on aina sellaisia, että töitä on tehtävä ihan kokoajan, hyvä niin. Oli mm. haastavaa keppikulmaa ja ansaesteitä.

A-agirata oli samalla joukkuepiirinmestaruus-rata. HYL sieltä tuli kiitos väärän putkenpään, mutta tuo HYL oli iso valonpilkahdus tunnelin päässä! Se oli oikeasti rata, missä oli paljon hyvää nimenomaan vireen ja vauhdin osalta. Ei paras, mutta parempi. Olin tyytyväinen. Mielessä oli kaverin ohjeet omasta liikkumisesta ja koiran tsemppaamisesta. Lähdöksi kokeilin paikalleen jättöä lentävän sijaan, sillä aiemmilla hyvillä kisaradoilla oli koira jäänyt paikoilleen.

B-rata menikin siten kävelyksi. Olisiko pahin virhe ollut juuri ennen lähtöpaikalle siirtymistä, kun nami tippui Uun suusta?! Autoin etsimään kadonneen namin ennen starttiviivalle menoa, mutta josko se sähläys olisi kuitenkin vaikuttanut. Ekat kolme estettä oli kohtalaiset, mutta siihen se kohtalaisuus sitten loppuikin. Tuolla kamalalla kimittämisellä ja kävelyllä kera ison yliajan sijoituttiin kolmanneksi (ei muuten yhtään nollaa koko luokassa) ja tuomari vielä totesi, että "hyvin taisteltu". Ei taas naurattanut ei.

Kaverin kanssa juteltiin radan jälkeen ja hän antoi miulle tunnustuksen siitä, että hyvin tsempattu ja liikettä rytmitetty koiran mukaan. Se ei nyt vaan riittänyt. Samalla pohdittiin jatkoa ja kuinka yritetään lähteä nimenomaan lähtöjä parantamaan. Seuraavat kisat on näillä näkymin vasta ensi vuonna, joten kokeillaan lähtörutiineja treeneissä sekä mölleissä.

Kisattiin vain yhtenä päivänä ja sunnuntaina olin ilman koiria kisapaikalla talkoilemassa. Hieman harmitti, että en ilmonnut sunnuntaille, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. Ihan virettäkin ajatellen. Radoilla näkyi väsyneitä koiria, kun kisasivat kahtena peräkkäisenä päivänä.
Meidän talkooporukka oli ihan parasta ja oli tosi kivaa. <3 Go PoKS Ry! :)

Seuralaiset tekivät hienoja tuloksia mm. tripla piirinmestaruus! Onnea vielä tätäkin kautta viikonlopun menestyneille! <3

 

Treenipäiväkirja

Aloitin kesällä pitämään treenipäiväkirjaa. Ihan vain siksi, että vapaavuoro-oikeuden myötä oli mahdollisuus kunnolla palata perustreenien äärelle. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikös? Ja kun monta treenattavaa/vahvistettavaa asiaa on, ei niitä voi samalla kerralla tehdä kaikkia. 

Oma päiväkirjani on vain ja ainoastaan agilitya varten. Ihan kaiken treenaamisen analysointiin ei aika eikä hermo riitä. ;) Jo pelkän agilityn suunnittelu vaatii aikaa, ja myös ne muuttuvat asiat (kuten ihmistaapero) täytyy edes jollain tasolla pyrkiä ottamaan huomioon. 

Päikkyni on "vain" vihko, joka täyttyy hiljalleen miun omilla harakanvarpailla. Aikaa ei hienoon bujoiluun yksinkertaisesti ole, vaikka se niin kivaa olisikin. Tämän muutaman kuukauden perusteella olen kyllä tietyiltä osin saanut omia treeniajatuksia pysymään paremmin kasassa ja tehdyt treenit on tullut analysoitua tarkemmin mitä ilman päiväkirjaa.

Vihko oli myös siksi parempi ratkaisu kuin tämä blogi, sillä koneella vietettävä aika on rajallista miun muistista puhumattakaan. Perinteiseen vihkoon saa ajatukset ja suunnitelmat kerättyä nopeammin.

Oman päiväkirjani perusrunko on suunnilleen tälläinen:

• Jokaiselle kuukaudelle suunnitelma: 
• Ohjatut treenit: milloin?
• Valmennukset (jos sellaisia on)
•  Kisat (jos on)
• Jotkut tietyt asiat, joita olisi hyvä treenata/vahvistaa esim. lähdöt, kontaktit. Pennun kohdalla myös esim. paikallaolo, rauhoittuminen, sivulle/jalkojen väliin tulo
• Lihashuolto: hieronta, fyssari, kotijumppa

• Jokaisen agitreenin kirjaaminen ylös
• Mitä tehtiin
• Missä onnistuttiin
• Missä olisi parannettavaa
• Muita huomioita

• Kisojen analysointi
• Kuka tuomari
• Miten meni? Tulos?
• Mitä parannettavaa
• Kolme onnistunutta asiaa / rata

Jos oisin oikein pro, kirjaisin myös etukäteen treenisuunnitelman tarkemmin, mutta toistaiseksi omatoimitreeneihin lähtö menee sen mukaan onko muita menoja ja idea treenaamaan lähdöstä tulee aika nopeastikkin, teen suunnitelman vain omaan päähäni.

Yritän nyt myös hieman parantaa tapojani videointien kanssa. Sain synttärilahjaksi kolmijalan puhelimelle sekä uuden muistikortin, joten välineistö on mukavassa jamassa kuvaamisia varten. :) Tässä viime viikon räpellyksiä. :)

  Voin suositella päiväkirjaa, muodossa tai toisessa, kaikille jotka treenaa tavoitteellisesti. Olipa laji mikä hyvänsä, koostuu se niin monesta eri osa-alueesta ja palasesta että treenisuunnittelu auttaa etenemään asioissa vähän järkevämmin. Ei myöskään pidä unohtaa oman toiminnan analysointia. Psyykkisen valmennuksen myötä varsinkin olen pyrkinyt panostamaan myös oman itseni ja fiiliksien arviointiin. AINA löytyy hyviä asioita omasta tekemisestä ja niitä kannattaa kirjata ylös! Niiden voimalla jaksaa ne vähän nihkeämmätkin treenikaudet ja kun tuntuu ettei mikään oikein onnistu. :)

Treeniä koirille ja ohjaajalle

Syksy on tullut ja se monesti tuo mukanaan enemmän juttuja harrastusrintamalla. Niin on nytkin ja oon ihan älyttömän innoissaan siitä. Kaikki kiva ei oo ees vielä alkanut. :) 

EloKarelian jälkeen ollaan keskitytty aksaan. Viikkotreenit pyörähtivät käyntiin pari viikkoa sitten ja sitäkin kautta tulee rotia tekemiseen. Ja ennen kaikkea palkkausapua ja heikkouksien vahvistamista. Ilo on ollut huomata ettei meidän omatoimitreenaaminen ihan turhaa ole ollut. :) 

Uljas on treeneissä keskittynyt lähinnä irtoamiseen ja itsenäisyyteen. Ruokakipon voima on kiistaton ja hiljalleen on päästy vähän pidempiä pätkiä tekemään palkan pysyessä mielessä. Leijeröinti treeneissä varsinkin näkyi, että on kannattanut panostaa tuohon itsenäisyyteen. Tekee hyvää tälle miun kesän alussa lyttääntyneelle agilityitsetunnolle. :) Osaan ehkä kuitenkin tehdä edes jotain oikein. 

Reino on myös treenannut eteenpäin juoksemista (videot). Käteen/ohjauksiin tulo on vaikeaa varsinkin kun vauhti kasvaa, joten niitäkin ollaan treenattu (alin video). Myös kääntymisen alkeet on aloitettu ja alku on varsin lupaava.
Paljon käytän aikaa edelleen leikkimiseen, sillä ote leluun on vielä huono mutta sekin parantumassa koko ajan. Moottoria tuosta pennusta löytyy roimasti enemmän mitä Uljaksesta ikinä. Tykkään! :)

Treenitahti on ollut yksi tai jopa kaksi omatoimitreeniä ja perjantaiset ohjatut. Pyrin pitämään kiinni siitä, että vähintään kerran viikossa käydään omatoimitreenaamassa. Treenit on lyhyet ja suunnittelen etukäteen mitä ko. kerralla treenaan. Tällä tyylillä mennään tää vuos loppuun. Ens vuonna odottaakin uudet kujeet, sillä miun on määrä palailla töihin tuolloin.. Iik! En ehkä tahdo :D

Syyskuu pitää sisällään myös parit agikisat Uljakselle. Viime kisojen pettymyksen jälkeen päätin ottaa uuden katselukannan kisaongelmaan. Viime lauantaina oli psyykkisen valmennuksen ensimmäinen kerta ja sainkin muutamat työkalut joita lähden testaamaan. Mielenkiinnolla odotan onko jo ensimmäiselllä kerralla näkyvää muutosta havaittavissa.

Ettei elämä olisi pelkkää aksaa ollaan Reinon kanssa lähdössä pentunäyttelyyn syyskuun puolivälissä. Ehkä se on enemmän sellainen "lapsivapaa äidille" -reissu, mutta pääsen samalla reissulla näkemään myös Reinon siskoa ja kasvattajaa toki. :) Näyttelyravia ollaankin treenattu ja varsin mukavalta nuorimies tällä hetkellä näyttää. :) 

Eikä tässä vielä kaikki. :D Ohjaajakin on ottanut itseään niskasta kiinni ja hankkiutunut sporttistartti valmennukseen. Eli fysiikkatreenejä monipuolisesti kaksi kertaa viikossa. On niin miun juttu päästä treenaamaan omaa kuntoa ja vielä agilitya silmällä pitäen. Ajallisesti tuo sujahtaa tähän taaperoarkeen kivasti ja treenit eivät vie kamalasti aikaa. Suosittelen!
 

Niin ja alkaahan omalla seuralla myös ohjaajien fysiikkatreenit joissa itse häärin piiskurin roolissa. :) Niin kivaa! Mahtavuutta saada ns. omaa elämää takaisin ja tehdä niitä juttuja mistä tykkää. <3

Elo-Karelia 2017

Jollain tapaa ehkä kesän paras viikonloppu. Näyttelyhumua ja paljon paljon tuttuja samassa paikassa samaan aikaan. Ja iso osa kavereita, joita näkee vain näyttelyissä eli tätänykyä todellatodella harvoin. 

Lauantaina enkut tuomaroi Jessie Borregaard Madsen (kennel Sieger´s) Tanskasta. 

UIjaksen tulos VAL ERI3. Arvostelusta tunnistan koirani. :)  

"Male up to size, lovely head, nice expression. Correct eye colour and shape, a bit too much throat. Nice head. Well angulated in front and rear, too long in body, well set tail. Lovely coat condition, a bit too loose in front and too clode behind"

Lauantaina sain kunnian tutustua myös ihastuttavaan Lyytiin (Ocean Pitfal So Special). Lyytille tulos JUN ERI2. Ihastuttava pimu! Toivottavasti näemme jatkossakin. :)

Ocean Pitfal So Specil ((Nostradamus Hebanowa Sfora - Ocean Pitfal Obsession)

Sunnuntaille jännitettiin sadetta ja ukkosta. Onneksi niistä kumpaakaan ei tullut ja ilma oli lopulta varsin mukava. :) 

Tällä kertaa enkut tuomaroi Maria Mcentee O´Sullivan Irlannista.

Tuomari tykkäsi kovin Uljaksesta ja tulos yli odotusten PARAS UROS 2. :) 

"Very good type, beautiful cond., lovely head, nice eyes, nice sheast, nice over neck and shoulders. Great bone. Well developed ribcage. Lovely short loin. Good turn of stiffle. Good tail setting. Slightly back end´s barrow, front ok."

Jo vain oli huippu viikonloppu! <3