Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Joensuun näyttelyviikonloppu sekä Kotkan Ruusu

Kootas tähän samaan postaukseen nyt parit näyttelyt samalla kertaa. Aloitetaan Joensuun näyttelyviikonlopusta...

SuviKarelia oli 26.-27.5.2018. Olin alunperin ilmoittanut mukaan molemmat pojat, mutta U joudui jäämään pois hotspotin takia. :( 

Lauantaina oli kv-näyttely ja enkuilla tuomarina Birte Scheel Tanskasta. Reino upeasti PARAS UROS 2 + VARASERTI !!! :) 

Sunnuntaina oli kr -näyttely. Tuomarina Zeferino José Cardoso Silva Portugalista. Reino PARAS UROS, SERT & VSP!!! <3 Aikamoinen kakara! 

ROP Glamorly Get The Party Started

 Joensuun näyttelyviikonlopun jälkeen huilailtiin hetki ja U paranteli hienosti hotspotinsa. 
16.6. aamulla aikaisin startattiin auto kohti Kotkan Ruusu näyttelyä ja Ocean Pitfal kennelin 15v. synttäreitä. :) 

Kotkassa enkuilla tuomarina Deborah Harbin Australiasta. Enkkuja oli hurja määrä, 48 kappaletta, vaikka samaan aikaan oli Oulussa sprinkkuerkkari.

Reino JUN ERI4 (yhteensä kuusi junnu-urosta)
Uljas VAL ERI3 SA (yhteensä viisi valiourosta, joista kolme sai sa:n)

Poikien kompastuskiveksi muodostui koko. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuomari "rokotti" Reinon korkeudesta. Myös Uulla maininta koosta, mutta se sai sen enemmän anteeksi. ;)

Reino ahkeroi vielä Väinö Ojalan kanssa junior handler kehässä. Pari sijoittui hienosti toiseksi! Ilo oli katsoa, kuinka taitavasti Väinö nuoren pojan esitti kehässä ja huolehti esimerkillisesti koirasta pitkän ja helteisen kisan aikana. :)

Katariinan puisto oli aivan mielettömän kaunis näyttelypaikkana! Meri <3

 Kun kehät olivat ohi oli aika juhlistaa 15-vuotiasta Ocean Pitfal kenneliä! Meitä olikin iso porukka paikalla. Paljon vanhoja tuttuja ja iso kasa uusia. <3 Ilo on olla osa OP-tiimiä. :)
Herkuteltiin ja kisattiin leikkimielinen lelukoirakisa. Me ei nuoren Kaja-koiran kanssa sijoituttu, mutta kyllä vaan oli hauskaa! ;)

 Varsinkin Kotkan reissu oli muistutus siitä miksi tämä harrastus on niin rakas. Ystävät! <3 

Seuraava näyttely on suunnitteilla heinäkuun lopulle. Mennään Rein kanssa Mikkeliin. Ja siitä viikon päästä sitten Kuopioon. 

Hiljaista mutta ei hiljaista

Oooohops, kun on taas edellisesti kirjoituksesta aikaa vierähtänyt. Paljon on tapahtunut, mutta toisaalta ei kuitenkaan mitään. Ajatuksia on ollut paljonkin mistä kirjoittaa, mutta en vain ole saanut muotoiltua kaikkia ajatuksia tämmöiseen kirjalliseen muotoon. Sillä ei tää alkukesä ihan iiseimmästä päästä oo ollu...

Aikalailla koko kevään olen tuskaillut Rein kanssa ja mikään treenihomma ei ole oikein tuntunut etenevän. Arkuutta? Itsäpäisyyttä? Johtajuusongelmaa? Ihan vaan teini-ikä? Puomiprojekti on ollut hiiiidas, koska epävarmuutta ja loikkimista alasmenolla, seinään päin hypyt ihan kamalia ja lähtöön asettuminen on ollut vaikeaa. Kaiken kruunasi poikien todella railakas yhteenotto muutamia päiviä ennen Polvijärven näyttelyä. :( Veri lensi ja tietenkin se oli Rei, joka otti enemmän osumaa. Siihen sitten vielä kaupanpäälle lähimetsästä saatu anturahaava. :( Kerrassaan mahtavaa!

Eläintohtori Kivuton hoiti Uun jälleen kuntoon <3

Pojat ottaa pätkäytti yhteen toistamiseenkin. Selvittiin onneksi pienemmillä vaurioilla. Henkiset vauriot varsinkin miulla oli sitten isommat. Suurimmaksi syyksi siksi etten oikeasti tiennyt MIKSI tässä näin kävi. Ja taas kaupanpäälle terveyshuolia Uun hotspotin merkeissä. :(

Kolmas yhteenotto oli liiankin lähellä. Onneksi ystäväni oli paikalla ja saatiin tapahtuma estettyä, mutta varsinkin Rein käytös jäi silloin mieltä painamaan. Ja päätin keventää omaa stressitaakkaani ja ottaa yhteyttä Jouni Jääskeläiseen (Tasapainoinen Koira ).

Jouni kävi ja totesi, että Rei on kovin vallanhaluinen ja johtajuutta haastava koira. Uljas komentaa miun mukana ja siitä sitten yhteenotot yleensä lähtee. Kotiläksyksi johdettua kävelyä (eli sivulla seuraamista ilman vetämistä), hellyydenosoitukset vain ihmisen niin halutessa (ei siis enää huomion "kerjäämistä") ja tiukempi kuri esim. ulos mennessä, porteista kulkiessa ym. Ei siis periaatteessa mitään uutta.

Rei varsinkin laittoi tosissaan vastaan johdettua kävelyä treenatessa. Se ei millään meinannut luovuttaa. Tämän luovuttamisen jälkeen miulla onkin ollut erilainen koira kotona.

Luulen, että tulen kirjoittamaan ihan erillisen postauksen Jounin käynneistä ja niiden tuomista muutoksista meidän arkeen. 

Mitä uusi arki on tuonut tullessaan? Ei enää jatkuvasti iholla olevat koirat (tai lähinnä iholla olevan Rein), pitkiä hihnalenkkejä, pari kertaa ihan selälleen itse pyörähtäneen Rein (enkä edes komentanut kovasti!!) ja rennomman ilmapiirin. 

Tauon jälkeen tehtiin myös todella onnistuneet aksatreenit (kunhan olin ensin muutaman kerran palauttanut johdetun kävelyn oppien avulla Rein hallintaan) ja varsinkin esteille irtoamiset lämmitti miun sydäntä suuresti useiden epäonnistuneiden treenien jälkeen. 

Niin ja käytiinhän me viikko sitten esiintymässä Joensuun näyttelyssäkin! U jäi kotiin potemaan hotspottiaan ja Rei pääsi yksin mutsin kanssa kylille. Ja hienot tulokset saatiinkin! Lauantaina Paras uros 2 + varaserti ja sunnuntain VSP kera sertin! Tästäkin tulee vielä oma postauksensa (kunhan saan aikaiseksi). 

Serti #3

 

ROP

Lapsikoira aloitti näyttelyuransa 17.3. Enon ryhmänäyttelyssä. Eikä muuten ollut lainkaan pöllömpi aloitus, vaikka osallistuminen oli vaakalaudalla aina rodun alkuun saakka. :D 

Tuomarina enkuilla Jouko Leiviskä ja enkkuja oli 23 kappaletta ilmoitettu.

Pikku-Rein tulos oli aika mieletön JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP

ROP Reino, VSP miltei 11-v. Nancy <3
Junnu ja Mummu vei ja voitti <3

Kyllä muuten handlerin kädet tutisi PU-kisassa. Mutta niin se vaan juuri 1-vuotta täyttänyt junnukoira napotti ekana koko ajan.

Seuraava näyttely on tulevana lauantaina Kerimäellä. Katsotaan mitä Reinosta tällä kertaa sanotaan...

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?

Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.

Hyppytekniikkakoulutuksessa 25.11.

25.11.2017 oli Kuopion suunnalta Laura Sutinen pitämässä meidän seuran hallilla hyppytekniikkakoulutusta. Olin ilmoittaunut Reinon sinne, sillä halusin kuulla kokeneen henkilön mielipidettä kakaran kropan käyttämisesta ja kuinka tukea tekemistä jatkossa. :) Kirsikkana kakun päällä pääsin jakamaan kouluttajan kanssa ajatuksia ylipäätään agilitystä ja pennun kouluttamisesta, joten olen taas astetta varmempi siitä, miten lähden tiettyjä juttuja kouluttamaan ja missä vaiheessa. :)

Treenattiin viimeisessä ryhmässä, joten ensin käväisin ilman koiraa hallilla kuuntelemassa luennon. Kaikki ketkä miut tuntee, tietää miten liekeissä oon aina kun on kyse fysiikan treenaamisesta ja terveistä treenivuosista. Uljaksen kanssa ollaan aikanaan oltu hyppytekniikkaseminaarissa ja nyt kaipailin nimenomaan oppia mitä tehdä pennun kanssa ja miten edetä kun pentu kasvaa ja kehittyy. 

Laura oli huippu! Treenit pidettiin tosi lyhyinä ja "hinkkaamaan" ei jääty ja ns. täydellisyyttä odottelemaan. Koirat toki väsyi nopeasti, mutta tämä nopea vaihtosykli piti koirat paremmassa vireessä. Meidän ryhmä oli sen verran pieni, että kuvaaminen olisi ollut liian vaikeaa, joten mitään kuva- tai videomateriaalia ei tästä koulutuksesta nyt ole. Muutama juttu nousi sieltä sellaisena asiana, mitä pidin tärkeänä. Varsinkin jos ajattelee koiraa jolla EI ole mitään selkeää ongelmaa hyppäämisessä.

• Aina on syy, jos koira muuttaa toimintaansa radalla esim. lentokeinu, hidastunut suorittaminen, tiettyjen rimojen tiputtelu --> syy voi olla fyysinen ja hyppytekniikkaharjoituksia voi käyttää diagnostisena välineenä syyn selvittämisessä.
• Hyvä fysiikkatreeni myös muiden lajien harrastajille. Koiralla "korvienväli tuulettuu" kun pääsee tekemään jotain tavallisesta poikkeavaa mistä saa PALJON palkkaa.
• Perustaidot --> soveltaminen --> häiriö --> jatkotreeni. Koiran tulisi hypätä hyvällä tekniikalla vaikka millaisessa häiriössä.
• Palkkaa AINA kun koira tekee --> epävarmuuden esto. Ei haittaa, vaikka koira ei suorittaisi priimasti.

Reinon "ongelma" on se, että se on pentu. Eli voimaton selästään, mikä on täysin normaalia tämän ikäiselle kakaralle. Hyvin se hahmotti etäisyydet, hyppäsi suoraan ja keskeltä linjaa ja ns. sukelsi kohti palkkaa. Se vaan vaatii aikaa kehittyä ja voimistua. Tekniikkatreeniä n. kerran kuukaudessa (perussarja ja taipuminen) ihan vaan tsekkausmielessä missä kropanhallinta on. Kun pakka pysyy kasassa voi alkaa tehdä etäisyydenarviointia ja hieman myöhemmin korkeudenarviointia sekä setpointia. Nyt, kun mennään ns. rimattomasti ei esim. setpoint hyödytä mitään. Kattellaan sitä sitten, kun alkaa ikää olla vuosi ja yli. :)

Sain myös työkaluja Reinon jatkokouluttamiseen esim. kepit ja kontaktit kun jäätiin treenin päätteeksi vielä juttelemaan niitä näitä. :) Asiat järjestyi päässä kivasti ja nyt olen taas astetta varmempi miten lähden koulutusta viemään eteenpäin.

 

Koulutuksen innoittaman aion viimeistään tammikuun aikana laittaa Uljaksen hyppäämisen tarkkailuun. Tuleeko epäröintiä jossain tietyssä tehtävässä / korkeudessa? Miten se suorittaa teknisesti? Tämä siis siksi, että tsekkaan ettei ole kropassa syy lopahtaneeseen vireeseen. Set pointia U teki tällä viikolla okserin takariman noustessa 55cm saakka ja ei ongelmaa. Hyppäsi hyvin nätisti ja hiljaisesti laskeutuen. Seuraava projekti on perussarja, kasvavasarja sekä korkeudenarviointi. Tämä sopivasti osana peruskunnon treenausta. :)

Rallytoko

Olen jo jonkin aikaa haaveillut uuden lajin aloittamisesta. Varsinkin, kun U on jo kuusi, halusin pohtia lajia mitä treenata kun aksasta on aika jäädä pois (ei kuitenkaan vielä). Tokoahan ollaan kotioloissa tehty ja jossain vaiheessa pohdin, josko ihan kokeisiin saakka olisi päästy, mutta se jäi vain ajatuksen asteelle. Kesän aikana heräili ajatus rallytokosta. Rennommalla asenteella tehtävää puuhaa, ei samanlaista pilkun viilausta kuten toko. 

Kiitos ihana paparazzi Sanna tästä kuvasta <3

Silmäilin kursseja ja niiden ajat eivät oikein istuneet meidän tämänhetkiseen elämään. Harmittelin kavereillekkin, että oispa kiva aloittaa mutta apua siihen tarvittais eikä nuo tarjolla olevat kurssit just nyt onnistu. Olin jo hautaamassa koko ajatusta myöhemmäksi, kunnes tarjoutui mahdollisuus päästä tuttujen kouluttajien kanssa tutustumaan lajiin. :) 

Viime sunnuntaina oltiin sitten uuden lajin parissa. Käytiin pikaisesti läpi ALO-luokan kylttejä (ei kaikkia) ja lajin perussääntöjä. Päästiin myös kahdelle radalle testaamaan. Varsinkin ALO-luokan asiat on Uulle periaatteessa helppoja. Siellä ei tule mitään sellaista tehtävää, mitä U ei osaisi. Kaikki säätö menee siihen, kun ohjaaja miettii kumpi olikaan vasen ja kumpi oikea ja pitikös tässä kohtaa koiran istua vai ei. :D Ja olla törmäämättä kylttiin! 

Ja kipinähän syttyi! Niin paljon, että suunnittelen ensimmäisiin kisoihin osallistumista. Joo-o! Oli kivaa nähdä U tekemässä hommia iloisena häntä heiluen. <3 Ja kun saan (ja pitää) kannustaa ja kehua koiraa koko ajan. 

On aika työstää taas ohjaajan korvienväliä. Unohtaa se tiukka ja totinen tekeminen ja heittäytyä rennon letkeään, mukavaan yhdessä tekemiseen, jossa koiraa saa auttaa paljon niin käsimerkeillä kuin suullisilla kehuillakin. Miten vaikeaa tuokin on, kun keskittyy vaan tehtäviin?! 

Ja entäs kun ohjaaja on vannoutunut suorittaja, jonka täytyy onnistua just eikä melkein?! Ja herkkä koira, joka ei varmasti toimi jos ohjaaja on kireä kuin viulunkieli. 

Innostus on niin kova, että ilmoittauduin jo rallyn koulutuspäivään. Nyt vaan toivon, että mahdutaan mukaan. :) Ja ajatus on kohti joulukuuta ja kisoja. Nyt se on sanottu ääneen, joten sinne siis! :) 

 

Valonpilkahdus tunnelin päässä

Kisattiin lauantaina. Manailin kotona, että kisazen on ihan hukassa. Jotenkin kasailin itseni kuitenkin, tein psyykkisenvalmennuksen antamia harjoituksia ja kisapaikalla fiilis oli jo ihan odottava. Tavoitteita ei sen kummemmin ollut, kunhan ei ihan kävelyksi menis.

Esa Muotka oli suunnitellut kohtalaisen kinkkiset radat. Hänen radat on aina sellaisia, että töitä on tehtävä ihan kokoajan, hyvä niin. Oli mm. haastavaa keppikulmaa ja ansaesteitä.

A-agirata oli samalla joukkuepiirinmestaruus-rata. HYL sieltä tuli kiitos väärän putkenpään, mutta tuo HYL oli iso valonpilkahdus tunnelin päässä! Se oli oikeasti rata, missä oli paljon hyvää nimenomaan vireen ja vauhdin osalta. Ei paras, mutta parempi. Olin tyytyväinen. Mielessä oli kaverin ohjeet omasta liikkumisesta ja koiran tsemppaamisesta. Lähdöksi kokeilin paikalleen jättöä lentävän sijaan, sillä aiemmilla hyvillä kisaradoilla oli koira jäänyt paikoilleen.

B-rata menikin siten kävelyksi. Olisiko pahin virhe ollut juuri ennen lähtöpaikalle siirtymistä, kun nami tippui Uun suusta?! Autoin etsimään kadonneen namin ennen starttiviivalle menoa, mutta josko se sähläys olisi kuitenkin vaikuttanut. Ekat kolme estettä oli kohtalaiset, mutta siihen se kohtalaisuus sitten loppuikin. Tuolla kamalalla kimittämisellä ja kävelyllä kera ison yliajan sijoituttiin kolmanneksi (ei muuten yhtään nollaa koko luokassa) ja tuomari vielä totesi, että "hyvin taisteltu". Ei taas naurattanut ei.

Kaverin kanssa juteltiin radan jälkeen ja hän antoi miulle tunnustuksen siitä, että hyvin tsempattu ja liikettä rytmitetty koiran mukaan. Se ei nyt vaan riittänyt. Samalla pohdittiin jatkoa ja kuinka yritetään lähteä nimenomaan lähtöjä parantamaan. Seuraavat kisat on näillä näkymin vasta ensi vuonna, joten kokeillaan lähtörutiineja treeneissä sekä mölleissä.

Kisattiin vain yhtenä päivänä ja sunnuntaina olin ilman koiria kisapaikalla talkoilemassa. Hieman harmitti, että en ilmonnut sunnuntaille, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. Ihan virettäkin ajatellen. Radoilla näkyi väsyneitä koiria, kun kisasivat kahtena peräkkäisenä päivänä.
Meidän talkooporukka oli ihan parasta ja oli tosi kivaa. <3 Go PoKS Ry! :)

Seuralaiset tekivät hienoja tuloksia mm. tripla piirinmestaruus! Onnea vielä tätäkin kautta viikonlopun menestyneille! <3

 

Treenipäiväkirja

Aloitin kesällä pitämään treenipäiväkirjaa. Ihan vain siksi, että vapaavuoro-oikeuden myötä oli mahdollisuus kunnolla palata perustreenien äärelle. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikös? Ja kun monta treenattavaa/vahvistettavaa asiaa on, ei niitä voi samalla kerralla tehdä kaikkia. 

Oma päiväkirjani on vain ja ainoastaan agilitya varten. Ihan kaiken treenaamisen analysointiin ei aika eikä hermo riitä. ;) Jo pelkän agilityn suunnittelu vaatii aikaa, ja myös ne muuttuvat asiat (kuten ihmistaapero) täytyy edes jollain tasolla pyrkiä ottamaan huomioon. 

Päikkyni on "vain" vihko, joka täyttyy hiljalleen miun omilla harakanvarpailla. Aikaa ei hienoon bujoiluun yksinkertaisesti ole, vaikka se niin kivaa olisikin. Tämän muutaman kuukauden perusteella olen kyllä tietyiltä osin saanut omia treeniajatuksia pysymään paremmin kasassa ja tehdyt treenit on tullut analysoitua tarkemmin mitä ilman päiväkirjaa.

Vihko oli myös siksi parempi ratkaisu kuin tämä blogi, sillä koneella vietettävä aika on rajallista miun muistista puhumattakaan. Perinteiseen vihkoon saa ajatukset ja suunnitelmat kerättyä nopeammin.

Oman päiväkirjani perusrunko on suunnilleen tälläinen:

• Jokaiselle kuukaudelle suunnitelma: 
• Ohjatut treenit: milloin?
• Valmennukset (jos sellaisia on)
•  Kisat (jos on)
• Jotkut tietyt asiat, joita olisi hyvä treenata/vahvistaa esim. lähdöt, kontaktit. Pennun kohdalla myös esim. paikallaolo, rauhoittuminen, sivulle/jalkojen väliin tulo
• Lihashuolto: hieronta, fyssari, kotijumppa

• Jokaisen agitreenin kirjaaminen ylös
• Mitä tehtiin
• Missä onnistuttiin
• Missä olisi parannettavaa
• Muita huomioita

• Kisojen analysointi
• Kuka tuomari
• Miten meni? Tulos?
• Mitä parannettavaa
• Kolme onnistunutta asiaa / rata

Jos oisin oikein pro, kirjaisin myös etukäteen treenisuunnitelman tarkemmin, mutta toistaiseksi omatoimitreeneihin lähtö menee sen mukaan onko muita menoja ja idea treenaamaan lähdöstä tulee aika nopeastikkin, teen suunnitelman vain omaan päähäni.

Yritän nyt myös hieman parantaa tapojani videointien kanssa. Sain synttärilahjaksi kolmijalan puhelimelle sekä uuden muistikortin, joten välineistö on mukavassa jamassa kuvaamisia varten. :) Tässä viime viikon räpellyksiä. :)

  Voin suositella päiväkirjaa, muodossa tai toisessa, kaikille jotka treenaa tavoitteellisesti. Olipa laji mikä hyvänsä, koostuu se niin monesta eri osa-alueesta ja palasesta että treenisuunnittelu auttaa etenemään asioissa vähän järkevämmin. Ei myöskään pidä unohtaa oman toiminnan analysointia. Psyykkisen valmennuksen myötä varsinkin olen pyrkinyt panostamaan myös oman itseni ja fiiliksien arviointiin. AINA löytyy hyviä asioita omasta tekemisestä ja niitä kannattaa kirjata ylös! Niiden voimalla jaksaa ne vähän nihkeämmätkin treenikaudet ja kun tuntuu ettei mikään oikein onnistu. :)

Mysteeri Manu

Vanhalla herralla on ollut huono kesä. Tai voisi varmaan sanoa että huono vuosi, mutta mennyt kesä oli huonompi kuin aikoihin. Pappa vetäytyi entistä enemmän omiin oloihinsa, ei viihtynyt ulkoilemassa takapihalla ja Uljaksen kanssa tuli paljon yhteenottoja kun ärsytyskynnys oli madaltunut hyvinhyvin matalaksi. Manu oli siis selkeästi kipeä eikä ennen hyvin riittäneet ja toimineet kotikonstit enää auttaneet.

Tämän viikon tiistaina käytiin eläinlääkärissä. Yhteisymmärryksessä ell:n kanssa otettiin perusverikokeet sekä kilppariarvot sekä kuvattiin selkä lannerangan alueelta, sillä sitä Manu aristaa. Nopea neurologinen tutkimus ei viitannut neurologisiin ongelmiin. 

Selän kuvaamisesta oli aikaa jo vuosia ja silloinhan kuvissa ei näkynyt mitään. Noh, eipä näkynyt nytkään! Nikamavälit kauniin tasaiset eikä luupiikkejä missään. Yksi ainoa nikamaväli oli hieman matalampi kuin muut, mutta se ei selittäisi mitenkään selän aristusta ja kipua. Myöskään kilppariarvoissa ei ollut huomautettavaa. Ne otettiin muuttuneen käytöksen vuoksi. 

Koska perus veriarvot oli priimaa päätettiin aloittaa tulehduskipulääke kuuri ja samalla Gabapentin pienellä annoksella. Tulehduskipulääkettä on reseptillä jemmassa jatkoa ajatellen, jos tarve tulee.
Tämän lisäksi korviin vielä Canofite tipat.

Maksoin käynnistä itseni kipeäksi ja vieläkään ei tiedetä mikä Manua vaivaa. Kipulääkkeet kuitenkin auttavat nopeasti ja jo nyt meillä asustaa paljon rennompi pappakoira. Hoitona siis vain hierontaa, BOT, akupainanta/akupunktio ja laser kipulääkkeiden lisäksi.

Huvittavinta ehkä tässä on, että sain lääkäriltä ja hoitajalta varoitukset, että nuppi voi papalla olla sekaisin gabasta johtuen :D Noh, ei oo menny nuppi sekaisin. Ehkä yhtenä aamuna nukkui aamu-uniaan hieman sikeämmin. Ihan käsittämätön lääkkeensietokyky tuolla meidän herralla, joka ei kuitenkaan oo mömmöjä elämänsä aikana joutunut juurikaan popsimaan. :D Mikälie sekakäyttäjä ollut edellisessä elämässään :D 

 

Perusasioiden äärellä

Jo pitkään ennen pennun tuloa, on miulla ollu mielessä miten lähden rakentamaan yhteistä harrastustulevaisuutta uuden tyypin kanssa. Olen yrittänyt takoa päähäni malttia, etten yritä tällä kertaa kiivetä pylly edellä puuhun, kuten Uljaksen ollessa pentu joissain asioissa yritin tehdä. Jokainen on yksilö ja vasta tehdessä huomaa miten asiat etenee, mutta perusajatukset lienee pennun kuin pennun kanssa samat.

Reinon kanssa haluan alusta saakka tukea itsenäisyyttä ja tarjoamista. Agilityn näkökulmasta siis itsenäistä etenimistä ja estehakuisuutta. Miulle on ihan sama palkkaantuuko koira paremmin nemeilla vai lelulla, se riippuu ihan yksilöstä. En mene täysin allekirjoittamaan sitä, että leikki innostaa ja ruoka rauhoittaa. Esim. Uljas on tyyppi, jolla ruoka EI rauhoita vaan oikein käytettynä nostaa virettä ja vire pysyy "työmoodissa" pidempään. Leikkiminen on joo hyvä myös Uulla, mutta sen voima ei kanssa niin pitkään kuin toivoisi. Siispä pennun kanssa en elä niin, että "pakotan" sen palkkautumaan vain lelulla. Asiasta saa olla erimieltä ;) Mutta näin vuosia spanielien sielunelämää tarkkailleena uskallan väittää näin. ;)

Ilokseni voinkin todeta, että leikkimisharjoitukset ovat saaneet aikaan sen, että Reino leikkii todella mielellään (joskin edelleen olen varovainen liian repimisen kanssa koska hampaat vaihtuu) ja Reino leikkii missä ynpäristössä vain. :) Nameillakin (ihan oma kuivaruoka riittää) tehdään hommia mielellään. Näyttelyhihnassa on joku taika, joka passivoi tuon pentueläjän ihan täysin. Kokeilin lihapullaa ja ei, ei auttanut. Mutta lelun kanssa on päästy jo paremiin näyttelyhihnatreeneihin! Mutta kokeilut jatkuu ja kyllä tuosta vielä esiintyjä tehdään.

Agilityä silmällä pitäen on tehty jo paljon erilaisia juttuja. :) Tässäpä tämänhetkinen listaus mitä on tehty:

- Naksuttimeen ehdollistaminen

- Koskestusalusta

- Käteen tulo / käden seuraaminen

- Leikkiminen (eri leluilla), myös kuolleelle lelulle meno innolla

- Alustalle / lelulle lähettäminen

- Paikallaolo

- Ohjauksiin tulo (persjättö)

- Hypyn tarjoaminen (rima maassa)

- Putki (lyhyt, suora) 

- Vartalonhallinta (takapään hahmottaminen)

Aika paljon jo kaikkea. Ja suurinta osaa edellämainituista on treenattu myös kodin (jo kotipihan) ulkopuolella. Äkkiseltään kuulostaa siltä, että pentuparka vaan treenaa ja treenaa, mutta harjoitukset on todella lyhyitä eikä kaikkea tehdä päivittäin. Tärkeintä on, että pentu saa elää mukavaa pennunelämää. <3 Leikki on lapsen työ ja kaiken on oltava parasta ikinä. :)

Myös Prinssi Uljas on palannut back to basics ja on ollut tauolla varsinaisesta ratatreenistä ja keskittynyt vain tekemään lyhyitä 3-4 esteen pätkiä korkealla vireellä. Palkkana on toiminut kissanruokapurkit, koska en ole halunnut palkata kädestä lainkaan näillä lyhyillä pätkillä. 

Lisäksi U on tehnyt myös hypyn sekä putken tarjoamista naksuttimen kera.

Elokuun alkuun on suunniteltu ratatreenit ja oman seuran kisatkin olisi, mutta olen vielä kisaamisen suhteen kahden vaiheilla. Suurin este ilmoittautumiselle on kuitenkin sää: jos on lämmintä en näe oikein järkeä ilmoittaa koiraa, koska iltapäivisin on kuuminta ja U ei vaan toimi jos on kuuma. 

Tavoite on tällä hetkellä käydä hallilla treenaamassa pari kertaa viikossa. Näihin kertoihin lasken mukaan myös esim. näyttelyharjoitukset jonne olisi tarkoitus mennä ihmettelemään koiraseurassa toimimista. Treenit on hyvin lyhyitä, ja kentältä lähdetään pois vireen ollessa vielä korkea. Tämä siis molemmilla pojilla! Voisi sanoa, että sääntö numero YKSI! 

On mielenkiintoista treenata kahden täysin erityyppisen oppijan kanssa. :) On opeteltava muokkaamaan omaa moodia kunkin koiran tarpeen mukaiseksi. Tässä oppii kaikki, koirat sekä niiden ihminen. Siks just tää on ihan parasta. :)

Yhteiseloa viikko (ja pari päivää)

Reino Reipati on asustellut meillä nyt viikon verran. Kotiutuminen on sujunut käsittämättömän hyvin ja nopeasti ja hiljalleen alkaa meidän tavatkin avautua pienelle miehelle. Jännäsin hieman etukäteen miten kotiutuminen sujuu, kun ikää oli kuitenkin jo niinkin paljon (16 viikkoa). Huoli oli turha. :)

Isojen poikienkin välit ovat paremmat, tai ainakin isompi osa päivästä menee sulassa sovussa. Olen viikon aikana pohtinut Manun käytöstä todella paljon. Voisiko kipu olla yksi syy kaikkeen tuohon ärhentelyyn?  Vai perusluonne? Ja molemmat? Onneksi pentu antaa papan olla omissa oloissaa ja pappa ei tunnu ottavan stressiä, kun se yön nukkuu kodinhoitohuoneessa ja ulkoilee aamulla ylhäisessä yksinäisyydessä. Tällä hetkellä pappakoira on maalla parin päivän "lomalla" ja tottavie nauttii siellä olostaan ainoana koirana. <3 Toivottavasti lomalta paluu "omaan laumaan" sujuisi mahdollisimman leppoisasti.

Monta kertaa on ollut tässä viikon aikana puhetta kotona siitä, että olipa hyvä että R kotiutui vasta vähän vanhempana. Pahin pissi-kakkaralli on jo takana, kesä on tullut ja ulkoilut on helppoa. Ei tarvitse kantaa portaita ulos pihalle tms. Plus iso osa hampaista oli jo vaihtunut ennen kotiutumista, vaikkakin kyllä niitä neulanaskaleita vielä löytyy ja niitä on kiva käyttää mm. miun varpaisiin, nilkkoilun, vaatteiden helmoihin/lahkeisiin. :D 

Kohtalaisin helposti on myös elo sujunut meidän ihmislapsosen kanssa. Vahtia saa mutta aika hyvin taapero saa olla pennulta rauhassa. Ja tokihan meidän pikkumimmi on koiriin tottunut ja sujuvasti työntää koiran pois luotaan, jos ei tahdo sitä siihen häsläämään. :)

Uskaltaisinkohan sanoa, että on mennyt jopa paremmin kuin osasin odottaa. :)

Miun pitäis ihan todenteolla istahtaa alas ja hieman ajatuksella pohtia mitä ja miten lähden eri asioita pentuselle kouluttamaan. Pikkujuttuja ollaan vasta tehty, enkä pidä mitään kiirettä mutta suunnitelmia haluaisin alkaa jäsentämään päässäni. Tulevaisuutta varten on "vasta" aloitettu naksuun ehdollistaminen ja leikkiminen. Varsinkin tuo leikkiminen on yllättänyt positiivisesti, sillä alkuun R lähti todella nihkeästi saalisleikkiin mukaan mutta ihan parin leikkituokion jälkeen ja on selvästi syttynyt hommaan. Jee! :) Myös kuolleelle lelulle menoa on kokeiltu ja ainakin kunnon vimmaleikkien jälkeen se sujuu kivasti. Muistuttelen itseäni jatkuvasti siitä, etten ahnehdi liikaa ja oio asioita, kuten tein Uun kanssa. 

Paljon hienoja juttuja on pikkumies viikossa kerennyt oppimaan. Ruokakuppia odotetaan jo nätisti ja katsekontakti otetaan nopsasti, ovista rynniminen on vähentynyt huomattavasti ja istuminen käskystä alkaa sujua paremmin ja paremmin. Luoksetuloja vahvistan PALJON, sillä tämä tapaus on todella itsenäinen ja utelias. Uljaksen ollessa pentu ei ollut puhettakaan, että se olisi mennyt YKSIN pois näkyviltä. :D Pikku-R lähtee kyllä, todistin sen viimeksi eilen. On myös todistettu, että riistaviettiäkin on enemmän kuin Uulla. :D Hienoja ylösajoja on tehty kotipihassa mm. räkättirastaille sekä mätsässä on kanalinnun perään lähdetty suuren metsästäjän elkein. :D 

Vaikka tää on aikamoista sirkusta, en vaihtaisi päivääkään pois. <3 Toi pikkutyyppi on niin mainio tapaus ja U on maailman helpoin koira kotona. <3  

Olen onnellinen ja kiitollinen, että meillä tälläiset karvatyypit asustaa. <3 

 

Reino

Syvässä hiljaisuudessa on haudottu pentuasioita. Ja lopulta laumamme kasvoi sunnuntaina yhden Reinon verran. :)
Tiettyä hulluutta on ottaa pentu tähän taaperoarjen keskelle, mutta tätä tilaisuutta en vain voinut jättää käyttämättä.

Reino on viralliselta nimeltään Ocean Pitfal Tomorrow´s Jedi ja päivänvalon Reino näki 11.3.2017. Meille muuttaessa Rei oli "jo" 16 viikkoinen. Tämä ihan suunnitellusti. 

Reino tai ReiRei on yhdistelmä hienoista vanhemmista: emänä C.I.B, C.I.E, FI, LT, LV, RO, RU & BY MVA, RO GRAND MVA, LV & LT JMVA, BY V-16, LT KLUB JV-14 OCEAN PITFAL OUI CES'T MOI "Tosca", jonka taustalta löytyy monia ihailemiani koiria ja olen varsin tiiviisti seurannut Toscan elämää ja harrastuksia tässä vuosien varrella. Isänä on Puolasta tuotu FI, LV, LT MVA EE, LV & RU JMVA, OGRE V-16, LV-V-17, TLN WCUP '17, EE JV-16 LORDSETT TOMORROW NEVER DIES "Jedi", joka asustelee kaverini luona ja myös tämän koiran touhuja on tullut seurattua koko sen ajan mitä se on Suomessa ollut.

16 vko

Reino on itsenäinen, hieman mörköikäinen, nopeasti uusia asioita omaksuva ja kaikinpuolin reipas penneli. Se on yllättänyt meidän nopealla kotiutumisella ja oppimisnopeudella. Tällä hetkellä toivotaan eniten, että se ei alkaisi mellastamaan ennen viittä aamulla. :D 

Heti kotiuduttua on aloitettu opettelemaan tiettyjä perusasioita, jotka tukevat tulevia harrastuksiakin siinä missä normaalia arkea. Odottaminen, vapautuskäsky, leikkiminen ihmisen kanssa, naksuttimeen ehdollistaminen mm.. Unohtamatta tietenkään sisäsiisteysharjoituksia ja hihnassa liikkumista.

Rei on jo käynyt tutustumassa hallilla. Käynnin tarkoitus oli lähinnä sosiaalistaa muihin ihmiseen sekä koiriin. Varsinkin vieraat koirat saavat aikaimoisen haukkukonsertin aikaiseksi. Se on myös painellut "isojen poikien" kanssa metsälenkeillä ja on myös totutellut lenkkeilyyn lastenrattaiden kanssa. 

Uljas on ottanut tulokkaan vastaan esimerkillisesti. Uljas on Rein todellinen bff. :D Manu puolestaan ei ole niinkään iloinen tulokkaasti ja ilmapiiri on aika kireä isojen poikien välillä. Tämä oli jo ennalta arvattavissa, mutta katsotaan missä vaiheessa Manu sopeutuu ja luovuttaa typerän jäykistelynsä. 

Niinpä meillä totutellan jälleen kerran uuteen arkeen ja lähdetään työstämään pentua kohti tulevaisuuden harrastuksia hissukseen kaikessa rauhassa. Paljon asioita tullaan tekemään toisin, mitä Uun kanssa aikoinaan. :) Niistä varmasti jatkossa lisää...

Pääsiäisen agilitykilpailut

 

Kisapäivän herätyskello <3

Pääsiäislauantaina käytiin aloittamassa kisakausi Uun kanssa Joa:n kisoissa Pärnävaaralla. Olin ilmoittanut Uun kahdelle radalle. A radalla tuomarina Minna Räsänen ja B radalla Sari Mikkilä.

Valmistautuessa kiinnitin huomiota tarkkaan kuinka tuomari ja ratatyöntekijät sijoittuvat radalle, kuinka tuomari liikkuu radalla ja mitkä voisivat olla pahimmat kohdat joissa U karkaa ihmisten luo. Molemmat radat olivat todellista varmistelua, irtoamisesta ei tietoakaan. :D

Molempien tuomareiden radat olivat kivoja. Ansakohdat löytyivät ja ne olivat mukavan sujuvia. Ihanneajat maltilliset. Molemmat radat siis agilityratoja. Toivottavasti jossain vaiheessa saisin napattua ratapiirrokset, sillä videoita meidän suorituksista ei ole. :(

A radalta tuloksena 10 vp. Eka vitonen kepeiltä, joille ohjasin huolimattomasti ja hieman myöhemmin tippui yksi rima. Tällä tuloksella päästiin kolmannelle sijalle. Kaikilla sijoittuneilla samaiset 10 virhepistettä. :D

B rataan valmistautuessa huomasin itse olevani tosi väsynyt (kotona remontoitu koko aamu ja kisat vasta iltapäivällä). Taas keskityin pahimpiin "ihmisansoihin", mutta keskittyminen herpaantui. U karkasi ennen keppejä sellaisessak kohdassa moikkaamaan tuomaria, jota en osannut ennakoida ollenkaan. Nopeasti U palautui miun luo ja jatkoi radan suorittamista hyvällä draivilla, kunnes mie ohjasin sen putkeen huolimattomasti ja se sujahti putkeen väärästä päästä. 

Summa summarum molemmat radat olivat ihan sujuvia ja olin tyytyväinen Uun työskentelyyn. Lisää kisoja ja kokemusta vaan alle! Nollatulos oli jo tosi lähellä!!

Itse voitettu palkinto oli hyvin mieluinen :) Sillä piti rallata vielä kisojen jälkeen vaikka miten olisi väsyttänyt. :D

Ryhtiliike

Tötteröt

Pääsiäiseen ei ole pitkä aika ja meidän treenit on viime viikkoina ollut todella vähäisiä. Esim. ryhmätreenit jäi useammalta viikolta käymättä kiitos miun töiden. Tällä viikolla onneksi pääsin keskiviikkona treenaamaan. Oma olo oli vaan tosi väsynyt ja treenikamulle nauroinkin, että saatan nukahtaa istualleni vuoroa odotellessa.

Tosikot <3

Treenit meni kohtalaisesti. Vauhtia ei ollut kunnolla, ei miulla eikä koiralla. Takaakiertoihin U lähti kivasti ja vain pari kertaa karkasi ihmisten luo. Ja useamman kerran suoritti rataa ihmisten nenien edessä ja keskittyi tekemiseen. :) Kepeille onnistui pakkovalssi hyvin, saatiin siihen hyvä vinkki "vierailevalta" treenikaverilta. :) Tiukassa käännöksessä Uun vauhti pysähtyy ja kepit on hitaat. 

Kontaktit on iso ongelma. A meni ok, kunhan olin pysäyttämässä vauhtia. Puomilla U loikkasi useamman kerran ylösmenon yli ja alasmenotkin oli niin ja näin. Aaaargh! Siispä kontaktit tehotreeniin taas. Palkkasin huolella onnistuneet suoritukset. Onneksi kaverit sanoivat, että myös ylösmenot U jätti astumatta!! 

Alkuviikosta ehdin käydä vapaavuorolla. Itseasiassa tehtiin jo silloin samaa rataa kuin keskiviikkona, mutta keskiviikkona oli numeroita pyöräytelty esteiden toiselle puolelle, ja niistä takaakierroista sai hyvin haastetta. maanantain treeni oli rallattelua ilman mitään vaativia ohjauskuvioita. Tiistaina näkyi myös väsyminen Aalla ja alasmenon yliloikkaus (näkyy videolla). Huoooh...

Tänään kävin aamupäivästä taas hallilla. Virittelin sinne keinun ja kepit. Keinulle hain vauhtia, mutta huolellista (juoksu)kontaktin suoritusta. Ensimmäiset neljä toistoa meni hyvin, sitten alkoi alasmenon yli loikkiminen.  Korostetusti hidastin sen alastuloille ja palkkasin kunnolla. Eipä ole keinulla ennen tätä ongelmaa ilmennyt. 

Kepeille vedättelin eri kulmista, rinnalla juosten, taaemmas jättäytyen ja sivulle irroten. Meinasi viimeinen väli jäädä suorittamatta. Tosi hyviä keppisuorituksia tuli ja vauhtia oli kivasti. :) Toistoja saattoi tulla (taas kerran) vähän liikaa.

Väsynyt U ;)

Manu halus pussailla <3

Manu oli mukana sekä maanantaina, että tänään. Manu sai rallatella putkia sekä vähän keppejä. Tänään Manu sai tehdä tokoa ja esittikin hyvää seuraamista ja oli kuulolla käännöksissä molempiin suuntiin. :) Se on taas natustellut itseään enemmän. :( Juoksuttelin sitä myös näyttelyhihnassa ja peilistä yritin vilkuilla sen ravia. Taka-askel on huono (ollut oikeastaan aina), mutta asenne täys 10! Aseteltuna pystyin seisottamaan sitä kohtalaisesti, mutta vapaana seisottaessa se jättää takaset todella korostetusti mahan alle. :(

Sunnuntaina olisi taas Uulla näyttely. Polvijärvellä ryhmis ja tuomarina Paavo Mattila. Saas nähdä minkälainen tuomio Paavolta tulee. Odotukset ei oo korkeella. :D

Kerimäki rn 29.3.2014

Reissu jota oli odotettu. Tiedossa loistavaa seuraa. Kotiin viemisinä vain paha mieli ja kiukku koko näyttelyhommaa kohtaan. Eli ei ihan nappiin menny ei...

Tuomarina enkuilla Elena Ruskovaara ja hänellä kaksi (!!!!) harjoitusarvostelijaa. Tiukka linja siis...

Uulle tulokseksi AVO EH1 ja suoraan sanottuna paska arvostelu.

"Hyvä luustoinen, pitkälinjainen uros. Täyteläinen runko. Erittäin kapea etuosa. Sopivat takakulmaukset. Hyvä pään malli, sopivat huulet. Lihaksikkaat reidet. Hiukan kapeat takaliikkeet, edessä saisi olla enemmän ulottuvuutta. Rauhallinen käytös."

Tän vuoden näyttelyt on kaikki olleet onnettomia. Alkaa vähän tympiä maksaa kymmeniä euroja ja istua autossa ja hengailla hälinässä. :D Huomasin eilen miettiväni vakavasti jopa sitä, etten ilmoisi Uuta edes Joensuun näyttelyviikonlopulle. Todennäköisesti ilmoitan, mutta ensimmäistä kertaa hiipi ajatus mieleen, josko jättäisin menemättä.

U käyttäytyy omalla ihanalla tavallaan näyttelypaikalla ja esiintyi omasta mielestäni hyvin liukkaasta alustasta huolimatta.

Ihanaa oli kuitenkin nähdä kavereita. <3  

Manu oli myös mukana näyttelypaikalla vuosien tauon jälkeen. Se suorastaan tykkäsi käydä ihmisvilinässä ja majailla häkissä. :D Hassu Manu <3