Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Taas yksi vuosi on lopuillaan

Ja on taas aika muistella kulunutta vuotta. Vuosi 2013 oli hieno vuosi. Aina mahtuu mukaan harmitusta ja kaikenlaista napinaa, mutta kaiken kaikkiaan vuosi oli varsin menestyksekäs.

Uljas kerkesi moneen:

* Näyttelyistä: BY JMVA, LT JMVA, LT JW-13, useita JUN sertejä, ROP Liettuassa, 1. Suomen SERT, VSP, mukana olo menestyksekkäissä Ocean Pitfal kasvattajaluokissa

* Agilitykisoissa debytointi. Parhaimpana tuloksena luokkavoitto, tosin yliaikaa kertyi.

* Taipumuskokeen suorittaminen, SPA1

* Vepen alkeiskurssi

* Ulkopuolisten kouluttajien agilitykoulutuksiin osallistuminen.

Manukin on varovaisesti tehnyt paluuta harrastuksiin:

* Agilityn ilo löytyi! Suunnilleen kerran viikossa myös Manu pääsee tekemään minirimoilla aksaa. :)

* Selkä on ollut parempana. Talven liukkaan kipeyttävät sitä enemmän.

* Kotipihatreeneissä Manu on ollut täysillä mukana <3

* Paikkansan ansainnut sohvaperuna <3 Best in home! <3

Mitäpä koirien huoltajan vuoteen on mahtunut? Suurimpana ehdottomasti muutto kerrostalosta pois omaan omakotitaloon. Opettelua ja totuttelua tämä edelleen on, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. :)

Olen tämän vuoden aikana hautautunut syvemmälle yhdistystoimintaan toimien näyttelyjaoston vetäjänä ja kouluttajana niin näyttely- kuin agilitykoulutuksissa. Harmi vain, kun vuorotyön vuoksi ei voi kouluttaa säännöllisesti. :(

Vuosi on opettanut koiran kouluttamisesta ja varsinkin agilitystä valtavasti! Intoa on edelleen kuin ilmapallossa :D

Olen vuoden aikana päässyt ohjaamaan agilityssä eri rotuisia koiria. Myös näyttelyissä olen päässyt esittämään muitakin, kuin vain omaa koiraa.

Vuosi on tuonut tullessaan myös paljon uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Kiitos! <3

 Toivottavasti muilla on ollut yhtä onnistunut vuosi kuin meidän poppoolla! :)

Mukavaa vuoden vaihdetta kaikille! Tää viettää vuoden vaihteen töissä.

Taipuiskohan se?

Punnitsin tänä aamuna lähteäkkö ihanan viileään aksahalliin treenaamaan vai suunnataanko riistapukin kera metsään taipparitreenien pariin. Aurinkoinen kesäilma vei voiton ja taipumusharjoituksiin suunnattiin.

Viime kesänä hommasin riistapukkeja treenejä varten. Kuivalla maalla U käy vain varovasti pukkia haistelemassa, ei yritäkkään ottaa suuhun. Edes hetsaten ei tahdo pukkia suuhun ottaa. 

Viime kesä menikin opetellessa uimaan ja en vain saanut aikaiseksi ottaa pukkia vesitreeneihin mukaan.

Tänään siis rohkein mielin pukin kanssa rantaan. Voi sitä spanielin iloa, kun tajusi pääsevänsä uimaan! :) Aluksi heittelin damia. Hyvin ui ja noutaa. Myöskään dami ei palaudu käteen. Lennosta vaihdoin damin riistapukkiin. Molskis vaan ja Uuhan haki pukin kuin vanha tekijä! Vasta rannalla nyrpisteli kuonoa pukille. ;) Pukki ei todellakaan palaudu käteen (vielä), mutta sitä tullaan harjoittelemaan. Rannalla naksuttelin ja palkkasin Uljasta paljon pukin vilkaisemisesta ja koskettamisesta. Samalla tekniikalla aion saada sen ottamaan sen myös suuhun. :)

Uimamaisteroinnin jälkeen treenattiin hakua. Tällä kertaa ei U tajunnut homman ideaa miun vaan hiljalleen kävellessä metsässä. Pyrkiytyi koko ajan kontaksiin kysyen mitä tehdään?? Ei pieni spanieli ymmärtänyt käskyä "etsi". Yritin heitellä lihapullan paloja ja siten saada Uuta etsimään sik sak-kuviolla, ei toiminut ei. Lopulta löytyi ratkaisu: namialusta.

Vein namialustan pienen matkan päähän metsään, palasin koiran luo ja lähetin etsimään. Jopas rupesi tapahtumaan! Liikkuminen oli tarmokasta, mukavan laajaa ja nenä toimi hienosti! Vaikka U näki minne alustan vein, se ei suoraan juossut sinne vaan teki HAKUA! Jippii! Pari onnistunutta suoritusta ja liitin oman liikkeen vielä mukaan. Jesjesjes! Treeniä tarvitaan, mutta tää oli hyvä kerta. :)

Jaa niin. Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä POKS:n agikisoihin. Ja en vieläkään tiedä mitään teen. Treenatakko kesä ja mennä suoraan vieraalle kentälle kisoihin ja käydä yksi ainoa rata tekemässä tutulla kentällä??? Jaa-a... Onneks on vielä jokunen tunti aikaa pohtia..