Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)