Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Joensuun näyttelyviikonloppu sekä Kotkan Ruusu

Kootas tähän samaan postaukseen nyt parit näyttelyt samalla kertaa. Aloitetaan Joensuun näyttelyviikonlopusta...

SuviKarelia oli 26.-27.5.2018. Olin alunperin ilmoittanut mukaan molemmat pojat, mutta U joudui jäämään pois hotspotin takia. :( 

Lauantaina oli kv-näyttely ja enkuilla tuomarina Birte Scheel Tanskasta. Reino upeasti PARAS UROS 2 + VARASERTI !!! :) 

Sunnuntaina oli kr -näyttely. Tuomarina Zeferino José Cardoso Silva Portugalista. Reino PARAS UROS, SERT & VSP!!! <3 Aikamoinen kakara! 

ROP Glamorly Get The Party Started

 Joensuun näyttelyviikonlopun jälkeen huilailtiin hetki ja U paranteli hienosti hotspotinsa. 
16.6. aamulla aikaisin startattiin auto kohti Kotkan Ruusu näyttelyä ja Ocean Pitfal kennelin 15v. synttäreitä. :) 

Kotkassa enkuilla tuomarina Deborah Harbin Australiasta. Enkkuja oli hurja määrä, 48 kappaletta, vaikka samaan aikaan oli Oulussa sprinkkuerkkari.

Reino JUN ERI4 (yhteensä kuusi junnu-urosta)
Uljas VAL ERI3 SA (yhteensä viisi valiourosta, joista kolme sai sa:n)

Poikien kompastuskiveksi muodostui koko. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuomari "rokotti" Reinon korkeudesta. Myös Uulla maininta koosta, mutta se sai sen enemmän anteeksi. ;)

Reino ahkeroi vielä Väinö Ojalan kanssa junior handler kehässä. Pari sijoittui hienosti toiseksi! Ilo oli katsoa, kuinka taitavasti Väinö nuoren pojan esitti kehässä ja huolehti esimerkillisesti koirasta pitkän ja helteisen kisan aikana. :)

Katariinan puisto oli aivan mielettömän kaunis näyttelypaikkana! Meri <3

 Kun kehät olivat ohi oli aika juhlistaa 15-vuotiasta Ocean Pitfal kenneliä! Meitä olikin iso porukka paikalla. Paljon vanhoja tuttuja ja iso kasa uusia. <3 Ilo on olla osa OP-tiimiä. :)
Herkuteltiin ja kisattiin leikkimielinen lelukoirakisa. Me ei nuoren Kaja-koiran kanssa sijoituttu, mutta kyllä vaan oli hauskaa! ;)

 Varsinkin Kotkan reissu oli muistutus siitä miksi tämä harrastus on niin rakas. Ystävät! <3 

Seuraava näyttely on suunnitteilla heinäkuun lopulle. Mennään Rein kanssa Mikkeliin. Ja siitä viikon päästä sitten Kuopioon. 

Hiljaista mutta ei hiljaista

Oooohops, kun on taas edellisesti kirjoituksesta aikaa vierähtänyt. Paljon on tapahtunut, mutta toisaalta ei kuitenkaan mitään. Ajatuksia on ollut paljonkin mistä kirjoittaa, mutta en vain ole saanut muotoiltua kaikkia ajatuksia tämmöiseen kirjalliseen muotoon. Sillä ei tää alkukesä ihan iiseimmästä päästä oo ollu...

Aikalailla koko kevään olen tuskaillut Rein kanssa ja mikään treenihomma ei ole oikein tuntunut etenevän. Arkuutta? Itsäpäisyyttä? Johtajuusongelmaa? Ihan vaan teini-ikä? Puomiprojekti on ollut hiiiidas, koska epävarmuutta ja loikkimista alasmenolla, seinään päin hypyt ihan kamalia ja lähtöön asettuminen on ollut vaikeaa. Kaiken kruunasi poikien todella railakas yhteenotto muutamia päiviä ennen Polvijärven näyttelyä. :( Veri lensi ja tietenkin se oli Rei, joka otti enemmän osumaa. Siihen sitten vielä kaupanpäälle lähimetsästä saatu anturahaava. :( Kerrassaan mahtavaa!

Eläintohtori Kivuton hoiti Uun jälleen kuntoon <3

Pojat ottaa pätkäytti yhteen toistamiseenkin. Selvittiin onneksi pienemmillä vaurioilla. Henkiset vauriot varsinkin miulla oli sitten isommat. Suurimmaksi syyksi siksi etten oikeasti tiennyt MIKSI tässä näin kävi. Ja taas kaupanpäälle terveyshuolia Uun hotspotin merkeissä. :(

Kolmas yhteenotto oli liiankin lähellä. Onneksi ystäväni oli paikalla ja saatiin tapahtuma estettyä, mutta varsinkin Rein käytös jäi silloin mieltä painamaan. Ja päätin keventää omaa stressitaakkaani ja ottaa yhteyttä Jouni Jääskeläiseen (Tasapainoinen Koira ).

Jouni kävi ja totesi, että Rei on kovin vallanhaluinen ja johtajuutta haastava koira. Uljas komentaa miun mukana ja siitä sitten yhteenotot yleensä lähtee. Kotiläksyksi johdettua kävelyä (eli sivulla seuraamista ilman vetämistä), hellyydenosoitukset vain ihmisen niin halutessa (ei siis enää huomion "kerjäämistä") ja tiukempi kuri esim. ulos mennessä, porteista kulkiessa ym. Ei siis periaatteessa mitään uutta.

Rei varsinkin laittoi tosissaan vastaan johdettua kävelyä treenatessa. Se ei millään meinannut luovuttaa. Tämän luovuttamisen jälkeen miulla onkin ollut erilainen koira kotona.

Luulen, että tulen kirjoittamaan ihan erillisen postauksen Jounin käynneistä ja niiden tuomista muutoksista meidän arkeen. 

Mitä uusi arki on tuonut tullessaan? Ei enää jatkuvasti iholla olevat koirat (tai lähinnä iholla olevan Rein), pitkiä hihnalenkkejä, pari kertaa ihan selälleen itse pyörähtäneen Rein (enkä edes komentanut kovasti!!) ja rennomman ilmapiirin. 

Tauon jälkeen tehtiin myös todella onnistuneet aksatreenit (kunhan olin ensin muutaman kerran palauttanut johdetun kävelyn oppien avulla Rein hallintaan) ja varsinkin esteille irtoamiset lämmitti miun sydäntä suuresti useiden epäonnistuneiden treenien jälkeen. 

Niin ja käytiinhän me viikko sitten esiintymässä Joensuun näyttelyssäkin! U jäi kotiin potemaan hotspottiaan ja Rei pääsi yksin mutsin kanssa kylille. Ja hienot tulokset saatiinkin! Lauantaina Paras uros 2 + varaserti ja sunnuntain VSP kera sertin! Tästäkin tulee vielä oma postauksensa (kunhan saan aikaiseksi). 

Serti #3

 

SERTI #2 & VSP

7.4. oli taas näyttelyaamu ja suuntana tällä kertaa Kerimäki (Savonlinna). Tästä näyttelystä on tullut jonkunlainen perinnenäyttely. Tajusin, että ensimmäisen kerran olen ko. näyttelyssä ollut kahdeksan vuotta sitten Manun ollessa juniori. Tuolla kerrallahan bongasin ensimmäistä kertaa Suvin kasvatit ja tällä tiellä nyt sitten ollaan. :) 

Tuomarina enkuilla toimi Virpi Montonen. Rei yksin junioriluokassa saaden ERI:n ja sa:n. :) Paras uros luokassa jännitti, sillä olihan siellä mukana valioita ja muita selkeästi Reinoa ns. valmiimpia koiria. Yllätys oli jälleen suuri, kun valioluokan uros siirrettiin meidän taakse ja tuomari tuli onnittelemaan parhaan uroksen voitosta! :) Siispä Reino sai Sertin! :) Ja ikää ei edes 13 kuukautta. ;)

Nartuista vain yksi sai sa:n ja tämä valionarttu oli myös ROP. Onnea Krista! :) 

ROP Adatza´s Forever Moments ja VSP Ocean Pitfal Tomorrow´s Jedi

Esitettiin myös Ocean Pitfal kasvattajaluokka, joka oli loppukilpailuissa hienosti BEST IN SHOW 2! <3 Onnea Suvi! <3 Kasvattajaluokassa mukana Simppa (Multi MVA OP Orang-a-Tang,), Reino (OP Tomorrow´s Jedi), Lisa (MVA OP Galena Galm) sekä Selma (JMVA OP Sausage Is My Obsession).

Huippu päivä mukavassa seurassa! <3 Kiitos Ystävät ihanasta päivästä! <3

ROP

Lapsikoira aloitti näyttelyuransa 17.3. Enon ryhmänäyttelyssä. Eikä muuten ollut lainkaan pöllömpi aloitus, vaikka osallistuminen oli vaakalaudalla aina rodun alkuun saakka. :D 

Tuomarina enkuilla Jouko Leiviskä ja enkkuja oli 23 kappaletta ilmoitettu.

Pikku-Rein tulos oli aika mieletön JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP

ROP Reino, VSP miltei 11-v. Nancy <3
Junnu ja Mummu vei ja voitti <3

Kyllä muuten handlerin kädet tutisi PU-kisassa. Mutta niin se vaan juuri 1-vuotta täyttänyt junnukoira napotti ekana koko ajan.

Seuraava näyttely on tulevana lauantaina Kerimäellä. Katsotaan mitä Reinosta tällä kertaa sanotaan...

Pentunäyttely

Ajeltiin eilen Reinon kanssa kauas Savitaipaleelle saakka kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Enkkuvauvoja oli kaikenkaikkiaan 11 kpl, kolme urosta ja kahdeksan narttua. Yksin en ois lähtenyt, mutta Reinon sisko oli näyttäytymässä myös niin pitihän se päästä näkemään. ;)

Reinon tulos oli PU2 KP:n kera. Tuomarina Reia Leikola-Walden. Arvostelun mukaan on vielä kovin keskeneräinen ja täytyy täyttyä kauttaaltaan. ;) Eipä kovin suuri yllätys, kun arvosteltavana on 6 kk ikäinen uros. ;) 

Siskolikka Mai oli hienosti VSP. <3 

Pikkupojat. Ensimmäisenä ROP ja RYP4 Adamant´s Don´t Stop Me Now. Keskellä Bashfull ?? ja kolmantena ReipatiRei

 

Rakas pieni hirvenvasa on keskittynyt kasvattamaan itselleen vain jalkoja :D

Sisko ja sen veli <3
OP Tomorrow´s Jedi ja OP That´s Me Myself And I

Kuvista kiitos Suville! :)  

Oli superkiva päivä pitkästä ajomatkasta huolimatta. Kiitos kaikille asianosaisille! :) 

Treeniä koirille ja ohjaajalle

Syksy on tullut ja se monesti tuo mukanaan enemmän juttuja harrastusrintamalla. Niin on nytkin ja oon ihan älyttömän innoissaan siitä. Kaikki kiva ei oo ees vielä alkanut. :) 

EloKarelian jälkeen ollaan keskitytty aksaan. Viikkotreenit pyörähtivät käyntiin pari viikkoa sitten ja sitäkin kautta tulee rotia tekemiseen. Ja ennen kaikkea palkkausapua ja heikkouksien vahvistamista. Ilo on ollut huomata ettei meidän omatoimitreenaaminen ihan turhaa ole ollut. :) 

Uljas on treeneissä keskittynyt lähinnä irtoamiseen ja itsenäisyyteen. Ruokakipon voima on kiistaton ja hiljalleen on päästy vähän pidempiä pätkiä tekemään palkan pysyessä mielessä. Leijeröinti treeneissä varsinkin näkyi, että on kannattanut panostaa tuohon itsenäisyyteen. Tekee hyvää tälle miun kesän alussa lyttääntyneelle agilityitsetunnolle. :) Osaan ehkä kuitenkin tehdä edes jotain oikein. 

Reino on myös treenannut eteenpäin juoksemista (videot). Käteen/ohjauksiin tulo on vaikeaa varsinkin kun vauhti kasvaa, joten niitäkin ollaan treenattu (alin video). Myös kääntymisen alkeet on aloitettu ja alku on varsin lupaava.
Paljon käytän aikaa edelleen leikkimiseen, sillä ote leluun on vielä huono mutta sekin parantumassa koko ajan. Moottoria tuosta pennusta löytyy roimasti enemmän mitä Uljaksesta ikinä. Tykkään! :)

Treenitahti on ollut yksi tai jopa kaksi omatoimitreeniä ja perjantaiset ohjatut. Pyrin pitämään kiinni siitä, että vähintään kerran viikossa käydään omatoimitreenaamassa. Treenit on lyhyet ja suunnittelen etukäteen mitä ko. kerralla treenaan. Tällä tyylillä mennään tää vuos loppuun. Ens vuonna odottaakin uudet kujeet, sillä miun on määrä palailla töihin tuolloin.. Iik! En ehkä tahdo :D

Syyskuu pitää sisällään myös parit agikisat Uljakselle. Viime kisojen pettymyksen jälkeen päätin ottaa uuden katselukannan kisaongelmaan. Viime lauantaina oli psyykkisen valmennuksen ensimmäinen kerta ja sainkin muutamat työkalut joita lähden testaamaan. Mielenkiinnolla odotan onko jo ensimmäiselllä kerralla näkyvää muutosta havaittavissa.

Ettei elämä olisi pelkkää aksaa ollaan Reinon kanssa lähdössä pentunäyttelyyn syyskuun puolivälissä. Ehkä se on enemmän sellainen "lapsivapaa äidille" -reissu, mutta pääsen samalla reissulla näkemään myös Reinon siskoa ja kasvattajaa toki. :) Näyttelyravia ollaankin treenattu ja varsin mukavalta nuorimies tällä hetkellä näyttää. :) 

Eikä tässä vielä kaikki. :D Ohjaajakin on ottanut itseään niskasta kiinni ja hankkiutunut sporttistartti valmennukseen. Eli fysiikkatreenejä monipuolisesti kaksi kertaa viikossa. On niin miun juttu päästä treenaamaan omaa kuntoa ja vielä agilitya silmällä pitäen. Ajallisesti tuo sujahtaa tähän taaperoarkeen kivasti ja treenit eivät vie kamalasti aikaa. Suosittelen!
 

Niin ja alkaahan omalla seuralla myös ohjaajien fysiikkatreenit joissa itse häärin piiskurin roolissa. :) Niin kivaa! Mahtavuutta saada ns. omaa elämää takaisin ja tehdä niitä juttuja mistä tykkää. <3

Elo-Karelia 2017

Jollain tapaa ehkä kesän paras viikonloppu. Näyttelyhumua ja paljon paljon tuttuja samassa paikassa samaan aikaan. Ja iso osa kavereita, joita näkee vain näyttelyissä eli tätänykyä todellatodella harvoin. 

Lauantaina enkut tuomaroi Jessie Borregaard Madsen (kennel Sieger´s) Tanskasta. 

UIjaksen tulos VAL ERI3. Arvostelusta tunnistan koirani. :)  

"Male up to size, lovely head, nice expression. Correct eye colour and shape, a bit too much throat. Nice head. Well angulated in front and rear, too long in body, well set tail. Lovely coat condition, a bit too loose in front and too clode behind"

Lauantaina sain kunnian tutustua myös ihastuttavaan Lyytiin (Ocean Pitfal So Special). Lyytille tulos JUN ERI2. Ihastuttava pimu! Toivottavasti näemme jatkossakin. :)

Ocean Pitfal So Specil ((Nostradamus Hebanowa Sfora - Ocean Pitfal Obsession)

Sunnuntaille jännitettiin sadetta ja ukkosta. Onneksi niistä kumpaakaan ei tullut ja ilma oli lopulta varsin mukava. :) 

Tällä kertaa enkut tuomaroi Maria Mcentee O´Sullivan Irlannista.

Tuomari tykkäsi kovin Uljaksesta ja tulos yli odotusten PARAS UROS 2. :) 

"Very good type, beautiful cond., lovely head, nice eyes, nice sheast, nice over neck and shoulders. Great bone. Well developed ribcage. Lovely short loin. Good turn of stiffle. Good tail setting. Slightly back end´s barrow, front ok."

Jo vain oli huippu viikonloppu! <3

Showpentu

Myös näyttelyharjoittelu kuuluu meidän taloudessa pennun treenikohteisiin. Reino on harjoitellut seisomista jo muutaman viikon ikäisestä lähtien kasvattajan luona ja seisomisharjoitukset on jatkunut myös meillä. Lisäksi treenataan liikkumista ja kehitetään itseluottamusta ja showasenteen kehittymistä. Sen verran syvällä olen tuossa näyttelyharrastuksessa, että ihan vaan hyppimättä juokseminen ja jotenkuten paikallaan seisominen ei riitä ;) Ja otsa rypyssä ei tätä(kään) tehdä vaan kivaa on oltava, silloin myös näyttää hyvältä. :) 

Ensimmäinen "julkinen" näyttelyhihnassa olo tapahtui viikko sitten PoKS:n näyttelytreeneissä. Lähdin asenteella, että kunhan pentu keskittyy minuun ja miun kanssa tekemiseen välittämättä muista. Pentuhan yllätti eikä välittänyt edessä tai takana juoksevista lainkaan. Seisominenkin sujui, vaikka muita koiria oli ja ne liikkuivat ja puuhasivat omiaan edessä sekä takana. Mainio pentu. Saatiin myös ihan kivoja liikepätkiäkin aikaiseksi, siis miun kriteereillä kivoja. ;) Kannatti käydä. Ja mikä parasta, hihnanajatke pääsi jutustelemaan kavereiden kanssa, joita näkee liian harjoin. :D 

Lauantaina suunnattiin Sohvin Valinnan mätsäriin. Reipati "kisasi" pennuissa saaden punaisen nauhan ja isossa kehässä oli ensimmäinen, joka "tippui" pois palkinnoilta. Päivä oli kuuma ja odottelu venyi todella pitkäksi. Pentu oli aika väsynyt, mikä näkyi liikkeissä. Hienosti se kuitenkin tsemppasi ja käyttäytyi todella mallikkaasti "näyttelypaikalla". <3 Ihanan mutkaton ja helppo pentu ottaa mukaan minne vaan. :)

Kuvasta kiitos Sohvin Valinnalle :)

Tyyppi ei paljoo stressiä ota <3

Mätsärissä jäin kaipaamaan yksilöliikkeitä, niitä ei pyydetty lainkaan. Mielestäni ne on jopa tärkeämpää treeniä kuin kaverin kanssa juokseminen, vaikka mätsäri ei olekkaan virallinen näyttely. Iso osa siellä kuitenkin on treenaamassa niitä virallisia varten. :) Näin ainakin itse koen asian ja toimin ollessani tuomarina. Tuomarin tehtävä ei ole helppo, tiedän. :D Ja vaikka odottelu venyi pitkäksi, oli kuitenkin mukavaa että pennut saivat aikaa ja aratkin saivat sopeutumisaikaa. 

Nytpä ei sitten Reipatille ole mitään näyttelyhommia suunnitteilla ellei sopivasti joku mätsäri satu aikatauluun. Viralliset kehät kutsuu vasta ensi keväänä. Uljas näyttäytyy tauon jälkeen reilun viikon päästä EloKareliassa sekä lauantaina että sunnuntaina. Näillä näkymin myös Reino lähtee tutustumaan näyttelymeininkiin ja häkissä oloon.

Uudelleenherättelyä

Long time no see! Ajattelin herätellä tätä(kin) blogia hieman henkiin. Lähinnä siksi, että saan tunnisteiden avulla merkkailtua treenejä ym. menoja hieman paremmin. Sohvin Valinnan blogi jää vielä eloon ja sitäkin yritän ehtiä päivittämään tämän, sanotaanko nyt vaikka treeniblogin, rinnalla. :) 

Meidän lauma kasvoi ihmislapsella n. vuosi sitten, joten harrastusrintamalla vuosi 2016 oli hyvinhyvin hiljainen. Kisataukoa kerkesi kasaantumaan reilu vuosi (!!) ja näyttelyissäkään ei Uljas käynyt myöskään yli vuoteen. Treenattu on, niin ulkopuolisten koutsien kuin oman seuran viikottaisissa treeneissä.

Isoimmat kamppailut on käyty vireen kanssa ja tästä tulen varmastikkin kirjoittamaan hieman lisää piakkoin. Agissa ollaan yhtä LUVAa vailla kolmosissa. Viimeinen LUVA on vaan niin pirun tiukassa. :D Kyllä me se vielä saadaan! Jokaisissa kisoissa ollaan kuitenkin käyty pokkaamassa jotain palkintoja, joten poikien herkkuvarastot ovat pysyneet hyvässä mallissa. ;)  Videoilla viime viikonlopun radat, joissa vireongelma näkyy erityisen hyvin.

Näyttelyissä käydään jos sattuu ulkomaisia tuomareita olemaan lähinäyttelyissä. Jotkin suomalaisetkin tuomarit kävisi, mutta tuomarin perässä en ala tässä elämänvaiheessa reissailemaan, koska U ei tartte kotimaan näyttelyistä enää mitään. Oma tavoite on ollut kehittää sen esiintymistä (nimenomaan liikkeitä) paremmaksi ja samalla ruokin omaa näyttelykuumetta. Kasvattajanpirulainenkin asuu niin kaukana, etten hänen näyttelyreissuilleenkaan ihan noin vaan voi tuppautua mukaan esitettävien koirien toivossa. :D

U Varkaudessa äitienpäivänä. PU5 vesihännästä huolimatta.

 

Kuopion ryhmiksessä kennel Ocean Pitfal BIS2-kasvattajaryhmä.

Poikien ruokinta on muuttunut tässä vuoden mittaan siten, että olen vaihtanut ne syömään enemmän 50/50 -mallilla. Tämä ihan vain mukavuussyistä, kun on miulle helpompi antaa aamulla nappulaa ja illalla lihat lisineen. Tämä on ollut toimiva systeemi pojat ovat hyvässä kunnossa. Varsinkin Uun turkki on nyt parhaimmillaan ja lihaksisto myös kehittynyt entisestään.

Uljaksella oli talvella -16 virtsatieinfektio, mikä hoitui antibiootilla. Kuurin jälkeen stiksailin pissaa (minkäs sairaanhoitaja itselleen voi :D ) ja totesin sen olevan vähän liiankin emäksistä, joten ruokintaan lisää C-vitamiinia ja kas näin sain sen happamammaksi. Liian emäksinen virtsa saa herkästi aikaiseksi struviittikiviä, joita siis tulehduksen aikana näkyi myös, joten siksi stiksailin ja aloitin C-vitamiinin. Muutoin herra on pysynyt terveenä. :)

Manu puolestaan menee valitettavasti huonommaksi liikkumiseltaan. :( Sen kanssa pärjää, kun toimii rajoittimena (se kun ei itse osaa rajoittaa menohalujaan) ja pyrkii estämään turhat ryntäilyt ja niistä johtuvat törmäilyt. Liikuntaa on pitänyt rajoittaa, varsinkin talvella kun on liukasta ja kylmää, kesällä voi lenkittää metsässä enemmän. Manun kanssa mennään vuodenaika kerrallaan ja jos menee kipeämmäksi on edessä vain yksi ratkaisu. :´( 

Tällä hetkellä on kivasti aikaa koirien kanssa touhuamiseen ja tuo jälkikasvukin rakastaa seurata koirien touhuja ja treenejä. :) Ainakin tämän vuoden loppuun olen kotona. :)  Jospa olisi aikaa myös kirjoitteluunkin. :)

Missihommia

Ompa tää blogi jäänyt retuperälle. Nyt tuleekin urakalla näyttelypäivityksiä. :)

Aloitetaan Joensuun näyttelyviikonlopusta. Sää suosi, mutta kehät oli märkiä. =/ Ensimmäiset auringonpolttamat, kuten tapoihin kuuluu, tuli saatua viikonlopun aikana. 

Lauantaina 17.5. enkut tuomaroi Viveca Lahokoski. Odotukset eivät olleet korkealla, tiesin tämän tuomarin pitävän tiukkaa linjaa. Tulokseen AVO ERI2 on oltava tyytyväinen! Vain muuta koira sai sa:n. Ja arvostelusta tunnisti Uun...

"Erinomaista tyyppiä. Hieman mittasuhteiltaan pitkä uros. Erittäin kaunis pää ja ilme. Hyvät tummat silmät. Hyvä lavan asento. Hieman pyöristynyt lanneosa. Hieman alaskiinnittinyt häntä ja jyrkähkö lantio. Rintakehän tulee vielä syventyä. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu hieman kinnerahtaasti, liikkuu hyvällä sivuaskeleella, mutta voisi olla enemmän draivia."

Adamant's Follow Yours Style & Ocean Pitfal Kir Royale

Sunnuntaina 18.5. enkut tuomaroi Sven Slettedal Norjasta. Tuomari tykkäsi Uljaksesta, mutta jäi kakkoseksi "liian pitkän" kaulan takia ;) 

Tuloksena siis AVO ERI2 SA PU2 VARASERT! Valioituminen oli uskomattoman lähellä!!! :D

"Masculine male. Nice proportions. Nice depth of body. Masculine head, powerfull neck. A bit straight upper arm. Nice topline. Well angulated on front and behind. Nice coat. Moves very well, a bit narrow behind. Lovely temperament."

Edellä Fariinin Used Brow Boy, joka oli lopulta ROP.

Tyypillinen U tuomarin tutkiessa ;)

Varasert #3

Viime perjantaina (30.5.) huristelin illaksi Kotkaan Suvin luo ja lauantaiaamuna startattiin kukonlaulun aikaan kohti rajaa ja Viipuria. Mukana meillä oli yhteensä viisi koiraa. :) Kaksi junnua, Uljas, valioluokan narttu sekä veteraaniuros. :) Tiedossa paljon naurua ja hienoja koiria! <3 Unohtamatta tietenkään ihania hieman alle neljä viikkoa olevia springerivauvoja. <3 Tuomarina Per Iversen Norjasta.

Kehässä aloitti junnut OP Orang-A-Tang "Simppa" sekä siskonsa OP Obsession "Mytty". Mie sain kunnian esittää ihanan Mytyn alusta loppuun saakka. :) Mytty esiintyi upeasti ollen VSP-juniori ja voittaen ensimmäisen JUNsertinsä. <3 Ihanan reipas pimu ja upea esiintyjä! :) Simppa siis ROP-juniori ja mie sain viedä sen BIS-kilpailuun, jossa tuloksena BIS 3 JUNIOR -sija!! WAU! Kiitos Suvi tästä mahdollisuudesta! :)

OP Obsession "Mytty". Aivan ihana tyttö <3

Uljaksen tulos oli AVO ERI1 SA ja tuomari tykkäsi Uusta. Sertikilpailussa hävittiin kuitenkin valioluokan urokselle, joten VARASERT napsahti meille. Onnea Reetta ja Nemo Venäjän sertistä! :)

Valioluokan narttu OP I Fhéin oli ROP ja valioitui täten Venäjän valioksi. Ryhmäkilpailussa se sijoittui vesihännästä huolimatta hienosti RYP2 sijalle. Se koira on niiiiiin upea, miun suuri suosikki ja ihailun kohde ollut aina. :)

Ihailuni kohde <3

Kirsikkana kakun päällä kasvattajaryhmän esittäminen, joka koostui seuraavista koirista: OP Kir Royale "Uljas", OP Orang-A-Tang "Simppa" & OP Obsession "Mytty". OP tiimi näytti närhen munat ja oli BIS1 kasvattajaryhmä! :)