Uudelleenherättelyä

Long time no see! Ajattelin herätellä tätä(kin) blogia hieman henkiin. Lähinnä siksi, että saan tunnisteiden avulla merkkailtua treenejä ym. menoja hieman paremmin. Sohvin Valinnan blogi jää vielä eloon ja sitäkin yritän ehtiä päivittämään tämän, sanotaanko nyt vaikka treeniblogin, rinnalla. :) 

Meidän lauma kasvoi ihmislapsella n. vuosi sitten, joten harrastusrintamalla vuosi 2016 oli hyvinhyvin hiljainen. Kisataukoa kerkesi kasaantumaan reilu vuosi (!!) ja näyttelyissäkään ei Uljas käynyt myöskään yli vuoteen. Treenattu on, niin ulkopuolisten koutsien kuin oman seuran viikottaisissa treeneissä.

Isoimmat kamppailut on käyty vireen kanssa ja tästä tulen varmastikkin kirjoittamaan hieman lisää piakkoin. Agissa ollaan yhtä LUVAa vailla kolmosissa. Viimeinen LUVA on vaan niin pirun tiukassa. :D Kyllä me se vielä saadaan! Jokaisissa kisoissa ollaan kuitenkin käyty pokkaamassa jotain palkintoja, joten poikien herkkuvarastot ovat pysyneet hyvässä mallissa. ;)  Videoilla viime viikonlopun radat, joissa vireongelma näkyy erityisen hyvin.

Näyttelyissä käydään jos sattuu ulkomaisia tuomareita olemaan lähinäyttelyissä. Jotkin suomalaisetkin tuomarit kävisi, mutta tuomarin perässä en ala tässä elämänvaiheessa reissailemaan, koska U ei tartte kotimaan näyttelyistä enää mitään. Oma tavoite on ollut kehittää sen esiintymistä (nimenomaan liikkeitä) paremmaksi ja samalla ruokin omaa näyttelykuumetta. Kasvattajanpirulainenkin asuu niin kaukana, etten hänen näyttelyreissuilleenkaan ihan noin vaan voi tuppautua mukaan esitettävien koirien toivossa. :D

U Varkaudessa äitienpäivänä. PU5 vesihännästä huolimatta.

 

Kuopion ryhmiksessä kennel Ocean Pitfal BIS2-kasvattajaryhmä.

Poikien ruokinta on muuttunut tässä vuoden mittaan siten, että olen vaihtanut ne syömään enemmän 50/50 -mallilla. Tämä ihan vain mukavuussyistä, kun on miulle helpompi antaa aamulla nappulaa ja illalla lihat lisineen. Tämä on ollut toimiva systeemi pojat ovat hyvässä kunnossa. Varsinkin Uun turkki on nyt parhaimmillaan ja lihaksisto myös kehittynyt entisestään.

Uljaksella oli talvella -16 virtsatieinfektio, mikä hoitui antibiootilla. Kuurin jälkeen stiksailin pissaa (minkäs sairaanhoitaja itselleen voi :D ) ja totesin sen olevan vähän liiankin emäksistä, joten ruokintaan lisää C-vitamiinia ja kas näin sain sen happamammaksi. Liian emäksinen virtsa saa herkästi aikaiseksi struviittikiviä, joita siis tulehduksen aikana näkyi myös, joten siksi stiksailin ja aloitin C-vitamiinin. Muutoin herra on pysynyt terveenä. :)

Manu puolestaan menee valitettavasti huonommaksi liikkumiseltaan. :( Sen kanssa pärjää, kun toimii rajoittimena (se kun ei itse osaa rajoittaa menohalujaan) ja pyrkii estämään turhat ryntäilyt ja niistä johtuvat törmäilyt. Liikuntaa on pitänyt rajoittaa, varsinkin talvella kun on liukasta ja kylmää, kesällä voi lenkittää metsässä enemmän. Manun kanssa mennään vuodenaika kerrallaan ja jos menee kipeämmäksi on edessä vain yksi ratkaisu. :´( 

Tällä hetkellä on kivasti aikaa koirien kanssa touhuamiseen ja tuo jälkikasvukin rakastaa seurata koirien touhuja ja treenejä. :) Ainakin tämän vuoden loppuun olen kotona. :)  Jospa olisi aikaa myös kirjoitteluunkin. :)