Joensuun näyttelyviikonloppu sekä Kotkan Ruusu

Kootas tähän samaan postaukseen nyt parit näyttelyt samalla kertaa. Aloitetaan Joensuun näyttelyviikonlopusta...

SuviKarelia oli 26.-27.5.2018. Olin alunperin ilmoittanut mukaan molemmat pojat, mutta U joudui jäämään pois hotspotin takia. :( 

Lauantaina oli kv-näyttely ja enkuilla tuomarina Birte Scheel Tanskasta. Reino upeasti PARAS UROS 2 + VARASERTI !!! :) 

Sunnuntaina oli kr -näyttely. Tuomarina Zeferino José Cardoso Silva Portugalista. Reino PARAS UROS, SERT & VSP!!! <3 Aikamoinen kakara! 

ROP Glamorly Get The Party Started

 Joensuun näyttelyviikonlopun jälkeen huilailtiin hetki ja U paranteli hienosti hotspotinsa. 
16.6. aamulla aikaisin startattiin auto kohti Kotkan Ruusu näyttelyä ja Ocean Pitfal kennelin 15v. synttäreitä. :) 

Kotkassa enkuilla tuomarina Deborah Harbin Australiasta. Enkkuja oli hurja määrä, 48 kappaletta, vaikka samaan aikaan oli Oulussa sprinkkuerkkari.

Reino JUN ERI4 (yhteensä kuusi junnu-urosta)
Uljas VAL ERI3 SA (yhteensä viisi valiourosta, joista kolme sai sa:n)

Poikien kompastuskiveksi muodostui koko. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuomari "rokotti" Reinon korkeudesta. Myös Uulla maininta koosta, mutta se sai sen enemmän anteeksi. ;)

Reino ahkeroi vielä Väinö Ojalan kanssa junior handler kehässä. Pari sijoittui hienosti toiseksi! Ilo oli katsoa, kuinka taitavasti Väinö nuoren pojan esitti kehässä ja huolehti esimerkillisesti koirasta pitkän ja helteisen kisan aikana. :)

Katariinan puisto oli aivan mielettömän kaunis näyttelypaikkana! Meri <3

 Kun kehät olivat ohi oli aika juhlistaa 15-vuotiasta Ocean Pitfal kenneliä! Meitä olikin iso porukka paikalla. Paljon vanhoja tuttuja ja iso kasa uusia. <3 Ilo on olla osa OP-tiimiä. :)
Herkuteltiin ja kisattiin leikkimielinen lelukoirakisa. Me ei nuoren Kaja-koiran kanssa sijoituttu, mutta kyllä vaan oli hauskaa! ;)

 Varsinkin Kotkan reissu oli muistutus siitä miksi tämä harrastus on niin rakas. Ystävät! <3 

Seuraava näyttely on suunnitteilla heinäkuun lopulle. Mennään Rein kanssa Mikkeliin. Ja siitä viikon päästä sitten Kuopioon. 

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?

Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.

Vuoden 2017 loppu

Ehkä näin tammikuun lopulla on viimeistään hyvä tehdä pieni paluu taaksepäin. Lapsiperhearki ja töiden aloitus ovat syöneet aika kiitettävästi kirjoitushalua. Nyt uuden läppärin myötä, on ehkä realistisempaa saada myös blogia pidettyä paremmin ajantasalla. Ainakin toivottavasti. ;)

Vuoden 2017 loppu olikin merkityksellistä aikaa miun ja Uljaksen harrastusrintamalla. Korkattiin uusi laji Itsenäisyyspäivän kunniaksi, nimittäin Rally toko. :) Osallistuttiin oman seuran kisoihin ja hyväksytty tulos sieltä saatiin. Tuomarina toimi Anna Klingenberg ja pisteitä kerrytettin ALO-luokassa 84 pisteen verran. Suurin osa miinuspisteistä tuli ohjaajan hölmöydestä mm. liian kireästä hihnasta. Suurin miinus oli, kun U tarjosi sivulle tuloa eteentulon sijaan.

Vaikka pisteissä oli paljon parantamisen varaa olin todella tyytyväinen kokonaisuudessaan meidän suoritukseen. Vire säilyi paremmin kuin odotin ja meidän treenimäärä oli ennen kisoja todella pieni. 

Muutoin vuoden loppu oli harrastusrintamalla aika hiljainen. Tehtiin viikoittain aksaa molempien poikien kanssa, mutta aika rennolla asenteella ja fiiliksen mukaan.
Uun kanssa tuli jälleen painiskeltua matalan vireen kanssa ja koko aksa tuntui jotenkin raskaalta vääntämiseltä. U vietti pidennetyn joululoman ja oli tauolla kolmisen viikkoa. Tuona aikana se ei käynyt hallilla taikka kotipihassakaan treenannut mitään aksaan liittyvää. 

Hain valmennuspaikkaa Reinolle, mutta eihän me sitä saatu mikä harmitti ja harmittaa edelleen kovasti. Paljon tuli pohdittua, että miten vuoden 2018 treenit jaan pojille, sillä työn puolesta en mitenkään pysty treenaamaan kahta kertaa viikossa ohjatusti. Uljaksen kanssa en vielä halua lopettaa, koska se on niin hieno opetusmertari miulle. Ja Reinon kanssa tarvittaisi kunnon valmennusta, että edettäisiin asioissa järkevästi ja suunnitelmallisesti. 

Treenipaikka on haettu Uljakselle, mutta Reino pysyy menossa mukana ja silloin tällöin tulee tuuraamaan Uljasta. Varsinkin, jos vireongelmat näyttäytyvät, astuu Reino treeniradalle. Pyrin pitämään kiinni siitä, että käytäisi säännöllisesti vapaavuorolla treenaamassa ja silloin pääpaino on Reinon tekemisessä. Se miten käytännössä tämä suunnitelma pitää, on ajan kysymys. :)

Kovasti yritin pohtia tavoitteita vuodelle 2018, mutta ne on yhä ja edelleenkin auki. Niin paljon energiaa on mennyt työarkeen sopeutumiseen ja helmikuussa aloittaa meidän ihmispentu päivähoidossa, joten arkikin on hakenut uomiaan. Palailen tavoitteisiin, kunhan saan niitä jollain tapaa järkeväksi muodostettua ensin omassa päässäni. Kyllä olen ihan pihalla, ja en tykkää tästä itse yhtään. 

Lunta on susirajalla riittänyt, joten pojat ovat saaneet riekkua lumessa mielinmäärin. Aloitin jo viime vuoden puolella kiinnittämään enemmän huomiota kunnon kohotukseen. On reippailtu lumihangessa, käyty hihnalenkeillä ja jumpattu iltaisin. Uljakselle etupään vahvistusta ja Reino jatkaa takajalkojensa etsimistä (jossa se on ilokseni edistynyt).

Vuodelle 2018 on siistejä juttuja suunnitteilla, joten ihan täysin ilman suunnitelmia ja tavoitteita ei olla. Tosin nämä kivat jutut painottuu ehkä enemmän miun omiin menoihin (jotka kuitenkin liittyvät agilityyn). Enempää en vielä hihku, sillä mikään ei ole vielä 100 varmaa. :)

Treenipäiväkirja

Aloitin kesällä pitämään treenipäiväkirjaa. Ihan vain siksi, että vapaavuoro-oikeuden myötä oli mahdollisuus kunnolla palata perustreenien äärelle. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikös? Ja kun monta treenattavaa/vahvistettavaa asiaa on, ei niitä voi samalla kerralla tehdä kaikkia. 

Oma päiväkirjani on vain ja ainoastaan agilitya varten. Ihan kaiken treenaamisen analysointiin ei aika eikä hermo riitä. ;) Jo pelkän agilityn suunnittelu vaatii aikaa, ja myös ne muuttuvat asiat (kuten ihmistaapero) täytyy edes jollain tasolla pyrkiä ottamaan huomioon. 

Päikkyni on "vain" vihko, joka täyttyy hiljalleen miun omilla harakanvarpailla. Aikaa ei hienoon bujoiluun yksinkertaisesti ole, vaikka se niin kivaa olisikin. Tämän muutaman kuukauden perusteella olen kyllä tietyiltä osin saanut omia treeniajatuksia pysymään paremmin kasassa ja tehdyt treenit on tullut analysoitua tarkemmin mitä ilman päiväkirjaa.

Vihko oli myös siksi parempi ratkaisu kuin tämä blogi, sillä koneella vietettävä aika on rajallista miun muistista puhumattakaan. Perinteiseen vihkoon saa ajatukset ja suunnitelmat kerättyä nopeammin.

Oman päiväkirjani perusrunko on suunnilleen tälläinen:

• Jokaiselle kuukaudelle suunnitelma: 
• Ohjatut treenit: milloin?
• Valmennukset (jos sellaisia on)
•  Kisat (jos on)
• Jotkut tietyt asiat, joita olisi hyvä treenata/vahvistaa esim. lähdöt, kontaktit. Pennun kohdalla myös esim. paikallaolo, rauhoittuminen, sivulle/jalkojen väliin tulo
• Lihashuolto: hieronta, fyssari, kotijumppa

• Jokaisen agitreenin kirjaaminen ylös
• Mitä tehtiin
• Missä onnistuttiin
• Missä olisi parannettavaa
• Muita huomioita

• Kisojen analysointi
• Kuka tuomari
• Miten meni? Tulos?
• Mitä parannettavaa
• Kolme onnistunutta asiaa / rata

Jos oisin oikein pro, kirjaisin myös etukäteen treenisuunnitelman tarkemmin, mutta toistaiseksi omatoimitreeneihin lähtö menee sen mukaan onko muita menoja ja idea treenaamaan lähdöstä tulee aika nopeastikkin, teen suunnitelman vain omaan päähäni.

Yritän nyt myös hieman parantaa tapojani videointien kanssa. Sain synttärilahjaksi kolmijalan puhelimelle sekä uuden muistikortin, joten välineistö on mukavassa jamassa kuvaamisia varten. :) Tässä viime viikon räpellyksiä. :)

  Voin suositella päiväkirjaa, muodossa tai toisessa, kaikille jotka treenaa tavoitteellisesti. Olipa laji mikä hyvänsä, koostuu se niin monesta eri osa-alueesta ja palasesta että treenisuunnittelu auttaa etenemään asioissa vähän järkevämmin. Ei myöskään pidä unohtaa oman toiminnan analysointia. Psyykkisen valmennuksen myötä varsinkin olen pyrkinyt panostamaan myös oman itseni ja fiiliksien arviointiin. AINA löytyy hyviä asioita omasta tekemisestä ja niitä kannattaa kirjata ylös! Niiden voimalla jaksaa ne vähän nihkeämmätkin treenikaudet ja kun tuntuu ettei mikään oikein onnistu. :)

Yhteiseloa viikko (ja pari päivää)

Reino Reipati on asustellut meillä nyt viikon verran. Kotiutuminen on sujunut käsittämättömän hyvin ja nopeasti ja hiljalleen alkaa meidän tavatkin avautua pienelle miehelle. Jännäsin hieman etukäteen miten kotiutuminen sujuu, kun ikää oli kuitenkin jo niinkin paljon (16 viikkoa). Huoli oli turha. :)

Isojen poikienkin välit ovat paremmat, tai ainakin isompi osa päivästä menee sulassa sovussa. Olen viikon aikana pohtinut Manun käytöstä todella paljon. Voisiko kipu olla yksi syy kaikkeen tuohon ärhentelyyn?  Vai perusluonne? Ja molemmat? Onneksi pentu antaa papan olla omissa oloissaa ja pappa ei tunnu ottavan stressiä, kun se yön nukkuu kodinhoitohuoneessa ja ulkoilee aamulla ylhäisessä yksinäisyydessä. Tällä hetkellä pappakoira on maalla parin päivän "lomalla" ja tottavie nauttii siellä olostaan ainoana koirana. <3 Toivottavasti lomalta paluu "omaan laumaan" sujuisi mahdollisimman leppoisasti.

Monta kertaa on ollut tässä viikon aikana puhetta kotona siitä, että olipa hyvä että R kotiutui vasta vähän vanhempana. Pahin pissi-kakkaralli on jo takana, kesä on tullut ja ulkoilut on helppoa. Ei tarvitse kantaa portaita ulos pihalle tms. Plus iso osa hampaista oli jo vaihtunut ennen kotiutumista, vaikkakin kyllä niitä neulanaskaleita vielä löytyy ja niitä on kiva käyttää mm. miun varpaisiin, nilkkoilun, vaatteiden helmoihin/lahkeisiin. :D 

Kohtalaisin helposti on myös elo sujunut meidän ihmislapsosen kanssa. Vahtia saa mutta aika hyvin taapero saa olla pennulta rauhassa. Ja tokihan meidän pikkumimmi on koiriin tottunut ja sujuvasti työntää koiran pois luotaan, jos ei tahdo sitä siihen häsläämään. :)

Uskaltaisinkohan sanoa, että on mennyt jopa paremmin kuin osasin odottaa. :)

Miun pitäis ihan todenteolla istahtaa alas ja hieman ajatuksella pohtia mitä ja miten lähden eri asioita pentuselle kouluttamaan. Pikkujuttuja ollaan vasta tehty, enkä pidä mitään kiirettä mutta suunnitelmia haluaisin alkaa jäsentämään päässäni. Tulevaisuutta varten on "vasta" aloitettu naksuun ehdollistaminen ja leikkiminen. Varsinkin tuo leikkiminen on yllättänyt positiivisesti, sillä alkuun R lähti todella nihkeästi saalisleikkiin mukaan mutta ihan parin leikkituokion jälkeen ja on selvästi syttynyt hommaan. Jee! :) Myös kuolleelle lelulle menoa on kokeiltu ja ainakin kunnon vimmaleikkien jälkeen se sujuu kivasti. Muistuttelen itseäni jatkuvasti siitä, etten ahnehdi liikaa ja oio asioita, kuten tein Uun kanssa. 

Paljon hienoja juttuja on pikkumies viikossa kerennyt oppimaan. Ruokakuppia odotetaan jo nätisti ja katsekontakti otetaan nopsasti, ovista rynniminen on vähentynyt huomattavasti ja istuminen käskystä alkaa sujua paremmin ja paremmin. Luoksetuloja vahvistan PALJON, sillä tämä tapaus on todella itsenäinen ja utelias. Uljaksen ollessa pentu ei ollut puhettakaan, että se olisi mennyt YKSIN pois näkyviltä. :D Pikku-R lähtee kyllä, todistin sen viimeksi eilen. On myös todistettu, että riistaviettiäkin on enemmän kuin Uulla. :D Hienoja ylösajoja on tehty kotipihassa mm. räkättirastaille sekä mätsässä on kanalinnun perään lähdetty suuren metsästäjän elkein. :D 

Vaikka tää on aikamoista sirkusta, en vaihtaisi päivääkään pois. <3 Toi pikkutyyppi on niin mainio tapaus ja U on maailman helpoin koira kotona. <3  

Olen onnellinen ja kiitollinen, että meillä tälläiset karvatyypit asustaa. <3 

 

Uudelleenherättelyä

Long time no see! Ajattelin herätellä tätä(kin) blogia hieman henkiin. Lähinnä siksi, että saan tunnisteiden avulla merkkailtua treenejä ym. menoja hieman paremmin. Sohvin Valinnan blogi jää vielä eloon ja sitäkin yritän ehtiä päivittämään tämän, sanotaanko nyt vaikka treeniblogin, rinnalla. :) 

Meidän lauma kasvoi ihmislapsella n. vuosi sitten, joten harrastusrintamalla vuosi 2016 oli hyvinhyvin hiljainen. Kisataukoa kerkesi kasaantumaan reilu vuosi (!!) ja näyttelyissäkään ei Uljas käynyt myöskään yli vuoteen. Treenattu on, niin ulkopuolisten koutsien kuin oman seuran viikottaisissa treeneissä.

Isoimmat kamppailut on käyty vireen kanssa ja tästä tulen varmastikkin kirjoittamaan hieman lisää piakkoin. Agissa ollaan yhtä LUVAa vailla kolmosissa. Viimeinen LUVA on vaan niin pirun tiukassa. :D Kyllä me se vielä saadaan! Jokaisissa kisoissa ollaan kuitenkin käyty pokkaamassa jotain palkintoja, joten poikien herkkuvarastot ovat pysyneet hyvässä mallissa. ;)  Videoilla viime viikonlopun radat, joissa vireongelma näkyy erityisen hyvin.

Näyttelyissä käydään jos sattuu ulkomaisia tuomareita olemaan lähinäyttelyissä. Jotkin suomalaisetkin tuomarit kävisi, mutta tuomarin perässä en ala tässä elämänvaiheessa reissailemaan, koska U ei tartte kotimaan näyttelyistä enää mitään. Oma tavoite on ollut kehittää sen esiintymistä (nimenomaan liikkeitä) paremmaksi ja samalla ruokin omaa näyttelykuumetta. Kasvattajanpirulainenkin asuu niin kaukana, etten hänen näyttelyreissuilleenkaan ihan noin vaan voi tuppautua mukaan esitettävien koirien toivossa. :D

U Varkaudessa äitienpäivänä. PU5 vesihännästä huolimatta.

 

Kuopion ryhmiksessä kennel Ocean Pitfal BIS2-kasvattajaryhmä.

Poikien ruokinta on muuttunut tässä vuoden mittaan siten, että olen vaihtanut ne syömään enemmän 50/50 -mallilla. Tämä ihan vain mukavuussyistä, kun on miulle helpompi antaa aamulla nappulaa ja illalla lihat lisineen. Tämä on ollut toimiva systeemi pojat ovat hyvässä kunnossa. Varsinkin Uun turkki on nyt parhaimmillaan ja lihaksisto myös kehittynyt entisestään.

Uljaksella oli talvella -16 virtsatieinfektio, mikä hoitui antibiootilla. Kuurin jälkeen stiksailin pissaa (minkäs sairaanhoitaja itselleen voi :D ) ja totesin sen olevan vähän liiankin emäksistä, joten ruokintaan lisää C-vitamiinia ja kas näin sain sen happamammaksi. Liian emäksinen virtsa saa herkästi aikaiseksi struviittikiviä, joita siis tulehduksen aikana näkyi myös, joten siksi stiksailin ja aloitin C-vitamiinin. Muutoin herra on pysynyt terveenä. :)

Manu puolestaan menee valitettavasti huonommaksi liikkumiseltaan. :( Sen kanssa pärjää, kun toimii rajoittimena (se kun ei itse osaa rajoittaa menohalujaan) ja pyrkii estämään turhat ryntäilyt ja niistä johtuvat törmäilyt. Liikuntaa on pitänyt rajoittaa, varsinkin talvella kun on liukasta ja kylmää, kesällä voi lenkittää metsässä enemmän. Manun kanssa mennään vuodenaika kerrallaan ja jos menee kipeämmäksi on edessä vain yksi ratkaisu. :´( 

Tällä hetkellä on kivasti aikaa koirien kanssa touhuamiseen ja tuo jälkikasvukin rakastaa seurata koirien touhuja ja treenejä. :) Ainakin tämän vuoden loppuun olen kotona. :)  Jospa olisi aikaa myös kirjoitteluunkin. :)

Blogi on muuttanut

Poikien tarinoita voi jatkossa käydä lukemassa täältä.

Laiskahko treenivuoden aloitus

Pitkä oli vapaat töistä heti vuoden vaihteen jälkeen, mutta koirien kanssa ei hirveää kiirettä treenaamaan ole pidetty. Hyi hyi mie! :D Ei me kuitenkaan olla koko aikaa sohvalla makoiltu. Koirat ovat olleet laiskempia treenaajia kuin omistaja(t). :D Project nopeammat jalat on nyt täydessä vauhdissa. Salitreenit on pop!

Pari kertaa olen nyt yhdistänyt pienet tokotreenit peltolenkkeilyn yhteyteen. Mukana yleensä on joko frisbee tai tennispallo(ja), että saisin Uun spurttailemaan vähän enemmän, kunnon kohotus mielessä siis. Se syttyy leluista niin hyvin, että ollaan otettu pieniä seuraamispätkiä, paikalla oloja sekä luoksetuloja leikkien ohessa. Seuraamisen aloitus on kamala. :D "Seuraa" käskyn saadessa koko koira loikkaa sivusuunnassa kauemmas, mutta korjaa asentoaan paremmaksi. Seuraaminen ei muutenkaan ole tiivistä, mutta se ei minua haittaa. Pääasia, että seuraa kontaktissa eikä haahuile kuono maassa. Luoksetulo on jees. Paikallaolot kehittyy.

Loppiaisena käytiin oman seuran vepejaoston järjestämässä mätsärissä. Pienestä kehästä huolimatta U liikkui omasta mielestäni kivasti, kuvia ei harmi vaan ole todisteena. Punainen nauha saatiin, mutta ei sen enempää.

Siinäpä näyttelytreenit ennen tulevan viikonlopun Kajaanin kv näyttelyä.

Keskiviikkona käytiin hallilla aksaamassa heti aamusta. Treenit aloitin molempien kanssa set point -harjoituksella. Malttamattomia poikia. <3 Pienen pientä ratahumputtelua ilman rimoja. Kivasti tuli U ohjauksiin. :) Ja Manu oli supermahtavanärhäkkä leikkiessään vetoleikkiä narulelulla. :D Mahtavat murinat! :D Ja onnellinen Manu <3

Keppejä tehtiin ja viimeinen väli osoittautui haastavaksi! Vauhtia ja asennetta oli hyvin ja rytmi oli kiva, mutta palkalle tuli liian kiire. Tarkkuutta tuohon viimeiseen väliin siis!

U pääsi myös tekemään juoksupuomia sekä keinua. Puomilla ei sitten millään meinannu tassut osua kontaktille. Palkan etäisyyttä säätelemällä saatiin onnistuneita suorituksia. Hetkittäin nousee pieniä epätoivon tunteita, saadaanko puomista tehtyä koskaan varmaa juoksukontaktia.

Keinu oli hidas, mutta parilla toistolla parani. Ei siitä sen enempää. Superpalkka, kun reippaasti tuli keinun päähän ja antoi sen laskeutua alas. 

Torstaina oli molempien poikien fyssari. Manu on ollut taas kipeämpi, paljon natustelee takajalkoja ja häntää. :( Jos talvi nyt lopulta tulee, voi olla pakko varata ell aika ja hakea Manulle kipulääkkeet. 
Jumeja löytyi molemmilta. Manulla uutena jumipaikkana lapojen seutu. :(

Ensi viikollakin jää viikkotreenit ryhmän kanssa väliin. Täytyy olla keskiviikkona iltavuorossa. =/ Suunnitelmissa olisi käydä alkuviikosta aksaamassa, joko maanantaina tai tiistaina.

Talvikauden suunnittelua

Yhdet kisat ois suunnitteilla tälle vuotta ja onkin korkee aika alkaa suunnitella mitä treenataan talvella. Oisinko nyt jopa niin reipas, että ihan oikeesti vähän suunnittelisin mitä treenataan? Niin paljon treenattavia asioita, että voisi pieni ajatusten järjestely olla paikallaan.

Suurimmat haasteet ovat kontaktit. Juoksu A, puomi ja keinu nopeammaksi ja suurimpana päätös siitä alanko työstämään myös puomista juoksukontaktia vai pitäisikö sittenkin opettaa U pysähtymään kunnolla alastulolle. Hieman houkuttelisi opettaa myös puomista juoksukontakti, koska tuskin Uusta tulee koskaan niin nopea puomin suorittaja etten kerkeäisi ohjaamaan seuraavalle esteelle.

Käännökset. Ovat hitaat ja valuvat todella helposti. Ja tiukemmissa käännöksissä vauhti hyytyy kokonaan. Ja vauhti hyytyy kun miun oma liike pysähtyy/hidastuu. Eli käännösten ohjaamisen opettaminen ja vahvistaminen, että itse pystyn omalla liikkeellä saamaan koiraankin paremmin vauhtia. 

Peruskunto. Saisi olla koiralla sekä ohjaajalla parempi. ;) Marsmars lenkille! Ja ohjaaja voi katsella itseään peilistä ja tosissaan kaivella sitä motivaatiota. :D

Motivointi. Erityisesti koiran. Ja lenkille lähtöön ohjaajan. ;) Palkkaa, palkkaa ja vielä kerran palkkaa ENEMMÄN ja USEAMMIN! Tähän voisi myös liittää häiriötreenin ettei kisoissa kävisi niinkuin viimeksi. Tähän saatiinkin eilen todella hyvä kikka ja ensikokeilulla toimi kiitettävästi. :) Eli häiriötreeniä ja ohjaaja maailman kiinnostavimmaksi asiaksi!

Eilen oli perus keskiviikkotreenit. Rata näytti tältä:

Käännökset onnistui kivasti, 10 hypyllä meinasi käännös levitä liikaa. Kepit oli SUPER!!!!!! 

A:lla oli ponnari ja rytmitys onnistui kivasti.

Toisella kierroksella kaveri tuli radalla seisomaan "tuomariksi". Jos U meni luokse, otti hän pannasta kiinni, eikä sanonut koiralle mitään. Mie kutsuin Uuta ja huomion kiinnyttessä minuun päästi kaveri pannasta irti ja palkkasin Uun riemukkaalla leikillä. Kaveri seisoi kutos hypyn vieressä ja kolmoselta oli suora pääsy hänen luo. Itse olin tekemässä persjättöä neloselle. Muutama pannasta kiinni otto vaadittiin, kunnes U seurasi hyvin ohjausta. :)

Jatkossa tarvitaan radalle enemmän porukkaa häiriöksi. :)

U kaipailee tasapainotyynytreenejä ;)

Uusi sänky kelpaa :)

Manu <3

Lepoa

Lauantain kisojen jälkeen on poikien elo mennyt ihan vain lepäillessä. Ei olla treenattu yhtään mitään, kiitos miun melkoisen työputken joka päättyi kolmeen yövuoroon. 

Oman pään sisällä käy melkoinen myllerrys. Tiedän, että väliäkös sillä mitä lauantain kisoissa tapahtui ja reippaasti vaan eteenpäin. Jälkeenpäin on hyvä jossitella olisinko voinut tehdä jotain toisin?? Vai oliko se nyt vain tuo yksi päivä, kun pieni spanieli ajatteli irrotella koko rahan edestä?? :D Mene ja tiedä. Joulukuussa kisataan seuraavan kerran, se on varma.

Tänään mennään treenaamaan. Ja huomenna aamulla. :) Tänään rataa huomenna ehken keppejä ja kontakteja.

Metsälenkillä

Voitaisko leikkii??

Ohjauskuviot ovat vaihtuneet haravan kanssa heilumiseksi pitkin takapihaa

Lepo on tärkeää

Raakaa ruokaa vol. 3: MUSH B.A.R.F. Vaisto

Eilisessä postauksessa kerroinkin jo vähän vaistosta. Tänä aamuna nämä lihapullat päätyivät poikien kuppiin. :) Hyvin maistui ahmateille! :) Ei varmaan päädy meidän perusruokalistalle, mutta esim. reissussa tai hätävarana voisivat hyvinkin toimia ihan niinkuin muutkin valmiit ateriat.

Vähän perustietoa Vaistosta kopsattuna Mushin sivuilta. 

• Jokaisessa annoksessa on lihaa, luita ja sisäelimiä kolmesta eri eläimestä, mikä takaa koirallesi monipuolisesti eri proteiinilähteitä.
• Enää ei tarvitse miettiä, mitä koiralle on syötetty alkuviikosta. Annokset ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia, sisältäen sopivassa suhteessa lihaa, luita, sisäelimiä ja vihanneksia.
• Tarjoilu on helppoa, sillä tuotteet ovat kooltaan 25 gramman suupaloja.

Vaisto jakautuu kolmeen eri tyyppiseen kokonaisuuteen ja monipuolisuuden lisäämiseksi jokaisessa kokonaisuudessa on eri lihoha käytetty. Siispä sopiva ateriakokonaisuus löytyy jokaisen tarpeen mukaan. Kätevää! :) Ei voisi raakaruokinnan aloittaminen olla helpompaa! Pennuille on oma sarjansa, onhan pentujen ruokinta muutenkin erilaista verrattuna aikuisiin. Kasvavalla pennulla on eri tarpeet verrattuna aikuiseen. Oma "sekoitus" on tehty myös aloitteleville barffaajille tai koirille, joilla muuten vain on hidas/ongelmallinen ruoansulatus. Kolmas kokonaisuus sopii sitten aikuisille ja onkin nimeltään All Breeds Formula.

Koska kävin eilen hakemassa kamppanja pussin oli se tuota aloittelevan barffaajan starter formulaa, jossa lihoina nauta, sika ja kana. Raaka-aineluettelo näyttää seuraavalta: Suomalainen nauta 40 % (liha, maha, rusto, sydän, keuhko), suomalainen sika 27 % (liha, keuhko, luu, sydän, maksa, rusto), suomalainen broileri 23 % (luu, nahka, sydän, maksa, liha, kivipiira), kasvis 10 % (parsakaali, lehtisalaatti, omena, porkkana, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy, camelinaöljy).

Lihapullat oli siisti annostella kuppiin. En sen kummosemmin laskenut monta grammaa kuppeihin meni, ihan vaan näppituntumalla niitä kuppiin laitoin.  Koko pussihan painaa 800 g, eli meillä ei normistikkaan menisi kerralla. Toisaalta ne oli niin irtonaisia, että niitä olisi helppo nostaa kuppiin myös jäisenä. Pienemmillä roduilla varmasti on näppärä annostella tasakokoisia pullia.

Pussin avatessa kiinnitin huomiota tuoksuun. Kasviksista tuli raikas, tuore tuoksu ja liha ei tuoksunut käytännössä lainkaan. Joskushan sulatettu liha haistee aika ällöttävältä.

Koekaniineille maistui hyvin. Manulla jostain syystä maha hieman sekaisin ja yleensä silloin se ei suostu syömään oikein mitään. Vaisto kuitenkin upposi nopeasti mahakipuisellekkin. :) Uljashan syö tunnetusti vaikka pikkukiviä. ;)

Arvoisat koemaistajat ;)

Elisit aksat ansaitsevat oman postauksensa, joten ei tässä yhteydessä siitä enempää. Uutta ja mielenkiintoista opeteltavaa tulossa!

Laiskottaa!

Hieman hiljaista on treenirintamalla ollut. Viikkotreeneissä käyty, mut oikeastaan mitään "ylimääräistä" ei olla tehty. Toisaalta, Uun työmotivaatio on hiemas laskussa. Varsinkin eilen aksatessa tuntui, kuin olisi kivirekeä perässään vetänyt.

Vepessä kehitytään hitaasti mutta varmasti (?). Vientiä tehdään veteen, uimaan lähteminen on vaikeinta. Päivästä riippuen vietävä esine menee käteen saakka tai yhdellä "nosta" käskyllä. Tosin tällä viikolla spanieelos laittoi leikiksi ihan kunnolla. ;)

Veneen nouto paranee. Sietää jo vähän painoa. :) Taas suurin kynnys on uimaan meno! En ymmärrä miksi!? Johtuisiko siitä, että veneenlaskupaikkan betoni luiska loppuu juuri siinä kohden, kun uimaan pitäisi ruveta? Toki U on epävarma mitä sen pitää suorittaa ja vaatii kannustusta paljon. Sillä on muutenkin joku mörkövaihe menossa ja itseluottamus pohjamudissa. Täyttäähän herra jo kaksi vee, joten onhan tuota käytöksen muutosta omalla tavallaan osannut odottaa.

Aksa junnaa paikoillaan. Treeneissä ei mitään WAU-fiiliksiä ole aikoihin tuntunut. Eilen varsinkin meno oli tosi onnetonta. Kyllähän U pyydettävät tehtävät suorittaa, mutta mutta vauhtia ei ollut yhtään. :/ Ei oikein ayttynyt lelulla hetsaukseenkaan. Mut hienoja käännöksiä ja ohjauksen lukua U teki. :) Siitä täytyy olla onnellinen. :)

Nyt tulevana lauantaina mennään kokeilemaan kuinka spanieli taipuu. Treenattu ei olla, joten mennään ihan vaiston varassa. ;) Haku huolettaa eniten. Toivonkin, että maasto olisi oikeasti riistaista! Jälkeähän tuo koiralapsi ei ole tänä vuonna tehnyt ollenkaan. ;) Viimekin kesänä vain tuoreella riistapukilla tehdyn laahausjäljen, jonka kyllä suoritti mainiosti.

On muuten peruslenkkeily kokenut suuren muutoksen meidän muutettua asumaan omakotitaloon. Läheinen pelto ja metsälenkki ovat tulleet tutuiksi. Viime viikonloppuna valmistui koira-aitaus, joten pojat on saaneet olla ulkona normaalia enemmän. Liikettä ei kyl kauheesti tarhassa tule. 

Kerrostalossa asuessa pyörälenkeillä ei juurikaan käyty. Nyt ollaan viikoittain vähintään yksi pyöräilylenkki tehty. Lisäksi eilen tapahtui suuri ihme ja Manun kanssa kävin 20 minsan HÖLKKÄlenkillä!! Hämmästyin vallan itsekkin! Suurimman osan ajasta Manu ravasi nätisti vierellä tai hieman edellä. Suurim harmi oli, että suurin osa lenkistä oli asfaltilla. Onneksi Manu ymmärtää itse hakeutua liikkumaan tienpientareelle. :) Tänä aamuna urhoollinen lenkkitoveri näytti varsin vetreältä, joten en usko sen pahemmin jumiutuneen eilisestä lenkistä.

Lihashuoltoon pitäisi taas ottautua enemmän. Molemmat poijjaat kaipaisivat huolellisen hierontakäsittelyn. Rennosti pojat kyllä ottaa. Kuvatkin sen todistaa ;)

Lauantaina tosiaan taipparit. AAPUVA!! Ja sunnuntaina kehää kiertämään Iisalmeen. :) Mukavaa nähdä tuttuja taas pitkästä aikaa. :)