Perusasioiden äärellä

Jo pitkään ennen pennun tuloa, on miulla ollu mielessä miten lähden rakentamaan yhteistä harrastustulevaisuutta uuden tyypin kanssa. Olen yrittänyt takoa päähäni malttia, etten yritä tällä kertaa kiivetä pylly edellä puuhun, kuten Uljaksen ollessa pentu joissain asioissa yritin tehdä. Jokainen on yksilö ja vasta tehdessä huomaa miten asiat etenee, mutta perusajatukset lienee pennun kuin pennun kanssa samat.

Reinon kanssa haluan alusta saakka tukea itsenäisyyttä ja tarjoamista. Agilityn näkökulmasta siis itsenäistä etenimistä ja estehakuisuutta. Miulle on ihan sama palkkaantuuko koira paremmin nemeilla vai lelulla, se riippuu ihan yksilöstä. En mene täysin allekirjoittamaan sitä, että leikki innostaa ja ruoka rauhoittaa. Esim. Uljas on tyyppi, jolla ruoka EI rauhoita vaan oikein käytettynä nostaa virettä ja vire pysyy "työmoodissa" pidempään. Leikkiminen on joo hyvä myös Uulla, mutta sen voima ei kanssa niin pitkään kuin toivoisi. Siispä pennun kanssa en elä niin, että "pakotan" sen palkkautumaan vain lelulla. Asiasta saa olla erimieltä ;) Mutta näin vuosia spanielien sielunelämää tarkkailleena uskallan väittää näin. ;)

Ilokseni voinkin todeta, että leikkimisharjoitukset ovat saaneet aikaan sen, että Reino leikkii todella mielellään (joskin edelleen olen varovainen liian repimisen kanssa koska hampaat vaihtuu) ja Reino leikkii missä ynpäristössä vain. :) Nameillakin (ihan oma kuivaruoka riittää) tehdään hommia mielellään. Näyttelyhihnassa on joku taika, joka passivoi tuon pentueläjän ihan täysin. Kokeilin lihapullaa ja ei, ei auttanut. Mutta lelun kanssa on päästy jo paremiin näyttelyhihnatreeneihin! Mutta kokeilut jatkuu ja kyllä tuosta vielä esiintyjä tehdään.

Agilityä silmällä pitäen on tehty jo paljon erilaisia juttuja. :) Tässäpä tämänhetkinen listaus mitä on tehty:

- Naksuttimeen ehdollistaminen

- Koskestusalusta

- Käteen tulo / käden seuraaminen

- Leikkiminen (eri leluilla), myös kuolleelle lelulle meno innolla

- Alustalle / lelulle lähettäminen

- Paikallaolo

- Ohjauksiin tulo (persjättö)

- Hypyn tarjoaminen (rima maassa)

- Putki (lyhyt, suora) 

- Vartalonhallinta (takapään hahmottaminen)

Aika paljon jo kaikkea. Ja suurinta osaa edellämainituista on treenattu myös kodin (jo kotipihan) ulkopuolella. Äkkiseltään kuulostaa siltä, että pentuparka vaan treenaa ja treenaa, mutta harjoitukset on todella lyhyitä eikä kaikkea tehdä päivittäin. Tärkeintä on, että pentu saa elää mukavaa pennunelämää. <3 Leikki on lapsen työ ja kaiken on oltava parasta ikinä. :)

Myös Prinssi Uljas on palannut back to basics ja on ollut tauolla varsinaisesta ratatreenistä ja keskittynyt vain tekemään lyhyitä 3-4 esteen pätkiä korkealla vireellä. Palkkana on toiminut kissanruokapurkit, koska en ole halunnut palkata kädestä lainkaan näillä lyhyillä pätkillä. 

Lisäksi U on tehnyt myös hypyn sekä putken tarjoamista naksuttimen kera.

Elokuun alkuun on suunniteltu ratatreenit ja oman seuran kisatkin olisi, mutta olen vielä kisaamisen suhteen kahden vaiheilla. Suurin este ilmoittautumiselle on kuitenkin sää: jos on lämmintä en näe oikein järkeä ilmoittaa koiraa, koska iltapäivisin on kuuminta ja U ei vaan toimi jos on kuuma. 

Tavoite on tällä hetkellä käydä hallilla treenaamassa pari kertaa viikossa. Näihin kertoihin lasken mukaan myös esim. näyttelyharjoitukset jonne olisi tarkoitus mennä ihmettelemään koiraseurassa toimimista. Treenit on hyvin lyhyitä, ja kentältä lähdetään pois vireen ollessa vielä korkea. Tämä siis molemmilla pojilla! Voisi sanoa, että sääntö numero YKSI! 

On mielenkiintoista treenata kahden täysin erityyppisen oppijan kanssa. :) On opeteltava muokkaamaan omaa moodia kunkin koiran tarpeen mukaiseksi. Tässä oppii kaikki, koirat sekä niiden ihminen. Siks just tää on ihan parasta. :)

Laiskahko treenivuoden aloitus

Pitkä oli vapaat töistä heti vuoden vaihteen jälkeen, mutta koirien kanssa ei hirveää kiirettä treenaamaan ole pidetty. Hyi hyi mie! :D Ei me kuitenkaan olla koko aikaa sohvalla makoiltu. Koirat ovat olleet laiskempia treenaajia kuin omistaja(t). :D Project nopeammat jalat on nyt täydessä vauhdissa. Salitreenit on pop!

Pari kertaa olen nyt yhdistänyt pienet tokotreenit peltolenkkeilyn yhteyteen. Mukana yleensä on joko frisbee tai tennispallo(ja), että saisin Uun spurttailemaan vähän enemmän, kunnon kohotus mielessä siis. Se syttyy leluista niin hyvin, että ollaan otettu pieniä seuraamispätkiä, paikalla oloja sekä luoksetuloja leikkien ohessa. Seuraamisen aloitus on kamala. :D "Seuraa" käskyn saadessa koko koira loikkaa sivusuunnassa kauemmas, mutta korjaa asentoaan paremmaksi. Seuraaminen ei muutenkaan ole tiivistä, mutta se ei minua haittaa. Pääasia, että seuraa kontaktissa eikä haahuile kuono maassa. Luoksetulo on jees. Paikallaolot kehittyy.

Loppiaisena käytiin oman seuran vepejaoston järjestämässä mätsärissä. Pienestä kehästä huolimatta U liikkui omasta mielestäni kivasti, kuvia ei harmi vaan ole todisteena. Punainen nauha saatiin, mutta ei sen enempää.

Siinäpä näyttelytreenit ennen tulevan viikonlopun Kajaanin kv näyttelyä.

Keskiviikkona käytiin hallilla aksaamassa heti aamusta. Treenit aloitin molempien kanssa set point -harjoituksella. Malttamattomia poikia. <3 Pienen pientä ratahumputtelua ilman rimoja. Kivasti tuli U ohjauksiin. :) Ja Manu oli supermahtavanärhäkkä leikkiessään vetoleikkiä narulelulla. :D Mahtavat murinat! :D Ja onnellinen Manu <3

Keppejä tehtiin ja viimeinen väli osoittautui haastavaksi! Vauhtia ja asennetta oli hyvin ja rytmi oli kiva, mutta palkalle tuli liian kiire. Tarkkuutta tuohon viimeiseen väliin siis!

U pääsi myös tekemään juoksupuomia sekä keinua. Puomilla ei sitten millään meinannu tassut osua kontaktille. Palkan etäisyyttä säätelemällä saatiin onnistuneita suorituksia. Hetkittäin nousee pieniä epätoivon tunteita, saadaanko puomista tehtyä koskaan varmaa juoksukontaktia.

Keinu oli hidas, mutta parilla toistolla parani. Ei siitä sen enempää. Superpalkka, kun reippaasti tuli keinun päähän ja antoi sen laskeutua alas. 

Torstaina oli molempien poikien fyssari. Manu on ollut taas kipeämpi, paljon natustelee takajalkoja ja häntää. :( Jos talvi nyt lopulta tulee, voi olla pakko varata ell aika ja hakea Manulle kipulääkkeet. 
Jumeja löytyi molemmilta. Manulla uutena jumipaikkana lapojen seutu. :(

Ensi viikollakin jää viikkotreenit ryhmän kanssa väliin. Täytyy olla keskiviikkona iltavuorossa. =/ Suunnitelmissa olisi käydä alkuviikosta aksaamassa, joko maanantaina tai tiistaina.

Tapsan aksat

Ollaan oltu pois aksahallilta pari viikkoa, sillä tipahdin hevosen selästä sen verran mukavasti alas, ettei aksaamaan ole kyennyt. Ja juuri kun oli selkä ja toinen käsi siinä kunnossa, että treenaamaan olisi kyennyt onnistuin venäyttämään kyljestä jonkun lihaksen. Kylki vaivaa vieläkin. :(

Tapanin päivän kunniaksi kuitenkin suunnattiin hallille. Mitään suunnitelmia ei ollut mielessä valmiina. Pääasiallinen tarkoitus oli antaa poikien leikkiä uusilla joululahjaleluillaan. :)

Molemmat pojat tekivät pientä radanpätkää. Edelleen sama vanha juttu, että LIIKU TYTTÖ LIIKU!!! Molemmat hioi myös keppejä ja U vielä juoksu A:ta. Ponnari tarvitaan avuksi edelleen.

Uun kanssa on poispäinkäännökset ruvenneet toimimaan kivasti. Huolimattomuutta oli esteillä. Lelu miun kädessä vei keskittymistä pois rimoista ja räiskintää tapahtui. Videolla näkee tämän selvästi. Pässi oli vaan liian iso laitettavaksi taskuun. ;)

 Ensi vuonna uusi ryhmä. Täytynee alkaa suunnittelemaan ensi vuotta ja opeteltavia asioita =)

Miten muilla on joulun pyhät sujuneet? Onko kinkkua käyty sulattelemassa aksan merkeissä? :)

Arjen uudelleen opettelua

Meidän arki on muuttunut hieman, sillä mies on viikot töissä toisella paikkakunnalla. Sitä on päässyt niin helpolla, kun on ollut toinen jakamassa koira-arkea. Suurimpana haasteena onkin ehkä miun vuorotyö ja siihen sit liitettynä lenkit, treenit ja lihashuollot pitäisi muistaa myös! Taas on käynyt mielessä, miten paljon helpompaa olisi, jos työaika olisi säännöllinen...

Treenattu kuitenkin on. Viikko sitten sunnuntaina oli hallilla kouluttamassa Seppo Savikko. Mehän ei Uun kanssa oltu koulutuksessa. Maanantaina kuitenkin kipittelin hallille ja sieltähän löytyi Sepon rata! Rata näytti tältä:

Kuva lainattu Collietyttöjen Seran ja Nastan blogista :)

Tein rataa puomille saakka. Alkuosassa oli tarpeeksi puuhaa meille. Oikeastaan ohjauksien pohtiminen oli hauskaa, kun ei ollut muiden suorituksia nähnyt vaan sai rauhassa miettiä ja kokeilla miten ohjaa.  Tässä vaiheessa en vielä älynnytkään treenata sivuttaisirtoamista saatikka persjättöä muurilta vitos hypylle mennessä.

Oma versioni oli seuraava:

- Kakkos hypylle ottamaan vastaan. Takaaleikkaus vitos hypylle ja napakka "takaa"-käsky ajoissa  että älyää suorittaa oikein kutos hypyn. Keppien ohjaus koiran ollessa vasemmalla puolella (tämä vahvempi suoristuspuoli). Lopuksi vielä tein takaaleikkauksen pituudelle.

Keskiviikon viikkotreeneissä oli edelleen teemana tämä sama rata. Kiitos yövuorojen olo oli kuin jyrän alle jäänyt, joten mitään huipputreeniä en saanut aikaiseksi. Viikkotreenien ollessa kyseessä oli huippu mahdollisuus treenata häiriössä ja sitä pirun sivuttaisirtoamista. Irtoamiseen oli pitänyt keskittyä vieläkin enemmän, mutta miulla oli lottovoitto jo pelkästään se, ettei Uu kovin pahasti harhautunut muiden ihmisten luo. :) Niisto on ollut minimaalisella treenauksella, sitäkin testattiin esteelle 13. Kankea, mutta onnistuu. Tartteis ehkä treenata enemmän...

Torstaina pidettiin perinteinen Helatorstain mätsäri. Meikällä uusi rooli, tuomarina oleminen. Olipaa kivaa! :) Jouduttiin vaan kaikki kehät rakentamaan sisälle halliin, kun puolenpäivän jälkeen alkoi satamaan vettä..

Perjantaina U käväisi Ergobath terapiassa ja taitavassa poju marssi. Löytyi nopeus, jolla U alkaa peitsaamaan. Onneksi peitsaaminen loppuu vauhtia hieman muuttaessa. :) Ei jumeja! Jippii! :)

Viikonlopun koirat sai ottaa varsin rennosti. Lauantaina oltiin Jussin kanssa talkoohommissa ja siellähän vierähti koko päivä. Sunnuntaina aurinkoinen metsälenkki huipussa säässä miun aamuvuoron jälkeen.  Kesä <3 Ai niin, kävinhän mie parit kepit tekemässä Uun kanssa iltapäivällä, kun kävin Jussin vielä hallilta hakemassa.. Ihan vaan parit toistot ja hurrrjaakin hurjempi palkkaus onnistuneesta suorituksesta.

Tänään vapaapäivän kunniaksi olikin hyvä lähteä hallille molempien poikien kanssa. Ajatuksena lähinnä tehdä keppejä, mutta hallilla oli valmiina muutama hyppy, A, puomi ja kepit. Niistäpä sain molemmille todella hyvät treenit aikaiseksi!

Uljas teki seuraavia harjoituksia:

- Kepit jaettuna kahteen osaan 6+6. Vähän vaisua =/ Ei minkäänlaista draivia. Lopuksi lähettelyä kepeille ja oikean välin löytyessä palkka. Vasemmalta ohjatessa ei mitään ongelmia! Oikea puoli oli onneton. =/

- Itsenäiset kontaktit (A ja puomi). Palkka alustalla ja lähettelin kontakteille (Uun oli yksin suoritettava loppuun asti, en siis kulkenut rinnalla), kutsuin kontakteille ja jäin paikoilleen ja hetsasin nopeampaan suoritukseen juosten itse rinnalla. 

- A:lle samat hommat kuin puomille! Loppukontaktit huiput! Takajalat jäivät huipusti kontaktipinnalle ja U odotti kiltisti vapautuskäskyä! JES!

- Hyppysuoralla irtoamista. Rimat niin korkealla kuin mahdollista! Kutsuin, lähetin sivulta, lentävä lähtö suoraan juosten ja lentävä lähtö miun liikkuessa kauemmas sivulle. Suoraa tehdessä ja sen vahvistuessa ei meinaa mennä käännös käskyt läpi! Vahvistin myös ohjauksen seuraamista ja kääntymistä.

Manu:

- Hyppysuoralla irtoamista lähettämällä, vastaanottamalla, lentävällä lähdöllä ja sivulle liikkumalla. Kääntyminen onnistui! Hurraa, Manu luki ohjausta ja oli nopea!!! Ihan parasta Manua! :)

- Puomin itsenäistä suorittamista samoin kuin Uun kanssa. 

- Kertaalleen A:n suorittaminen.

- Keppejä rallatellen Manumaiseen tapaan. 

Manu oli päivän aurinko <3 Se teki oikeasti agilityä ja sillä oli kivaa! Varsinkin siinä vaiheessa, kun pääsi leikkimään tennispallolla ;) Ja mikä parasta, Manun liikkuminen näytti vaivattomalle!! Huippu otus <3

Olipas pitkä ja tylsä postaus :D Pitäis varmaan kirjoitella tekemisiä vähän useammin, ettei tuli enää tälläisia maratontekstejä :)

HYPHYPHYP!

Keskiviikon viikkotreenit vaihtuivat treenaamiseen vapaavuorolla, kiitos vuorotyön.

Suunnitelmissa oli tehdä keppejä, poispäinkäännöksiä ja maksihyppyjä. Myös Manu oli mukana ja sille nyt en sen kummoisempia suunnitelmia edes tee.

 

Hallilla oli simppeli rata valmiina, joten käytin sitä hyväksi. Manu sai rallatella muuten vaan, harmi ettei vauhdikkaampi ja parempi suoritus päätynyt videolle. U teki samaa rataa maksi-rimoilla. Jostain syystä nenä vei päädyssä pientä koiraa kovin, onneksi videoeditorissa on mute-toiminto. ;)

Keppitreenit meni ihan päin peetä. Parit onnistuneet suoritukset kapealla kujalla ei paljon mieltä ylentänyt. Videolle ne räpellykset eivät päätyneet.

Poispäinkäännökset (liekke niille joku parempikin termi??) ja takaakierrot on otettu treenin alle. Oikealla kädellä ohjatessa käännös sujuu ihan ok, mutta vasemmalla ei sitten mitenkään! Manullekkin kokeilin opettaa, mutta lopputulos oli sikamainon loikka SIIVEKKEEN yli. Ja tassu siivekkeen rimojen välissä... Voihan Manu...

 Kujilla meno sujuu kivasti. Nyt otetaan reilusti askel taaksepäin ja vahvistetaan KAPEAN kujan suorittamista.

 Manun näkemys poispäinkäännöksistä...

 Manu: matalat rimat, korkeat hypyt!

 Pentu on kasvanut isoksi ja korkealle hyppääväksi!

Treenikerran positiiviset & parannettavat:

+ Uun hypyt

+ Manun asenne työntekoon <3

+ Molemmat pojat leikkivät MIUN KANSSA! :) Tämä siis Manun kohdalla iso parannus!

- Uun kepit.

- Manun käännökset ja ohjauksen lukeminen

- Uun kepit!!! (yhä edelleen...)

Myöhäisherännäisyys kunniaan!

Miulla on tapana monessa asiassa mennä ns. perse edellä puuhun. Intoa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja malttamattomana luonteena en malta mennä pienin askelin eteenpäni. Tämä ominaisuus näkyy siis myös koiraharrastuksessa.

Onneksi kuitenkin osaan ottaa edes joistakin virheistä opikseni ja koiran koulutusta ajatellen kehitystä on tapahtunut huisisti. :) Eka koira Santtu oli mitä  mahtavin persoona, ja sen kanssa olisi ollut mahdollisuus tutustua koiraharrastuksiin, varsinkin tokoon, syvällisemmin. Manu puolestaan on opettanut paljon motivoinnista ja treenien oikea-aikaisesta lopettamisesta. Manun ja agilityharrastuksen myötä on myös kiinnostus muita harrastuksia kohtaan noussut uusiin ulottuvuuksiin. Sittenpä tuli Uljas, jonka myötä olen uponnut syvälle koiraharrastusmaailmaan eikä paluuta ole. Miten onkaan ilo tehdä hommia motivoituneen ja innokkaan kaverin kanssa.

MUTTA

Hyvänkin vireen voi helposti sammuttaa.Vaatimalla liikaa liian aikaisin. Kokemusta on! Ja näin on pahasti Uljaksen kanssa käymässä. Manua en koskaan opettanut leikkimään. Voisihan sitä opettaa viellä. Virheen korjasin Uljaksen kanssa, mutta en älynnyt sitä että leikkiä pitäisi ENEMMÄN eri ympäristöissä. Tollo ei vaan tajua ellei sitä kukaan sano suoraan. Uuden treeniryhmän myötä olen huomannut, miten paljon Uljasta meteli ja varsinkin toisten koirien (vieraiden) elämöinti häiritsee. On kamalaa hypätä kohti, vaikkakin kaverit on monen metrin päässä, ja leikki ei jaksa innostaa. Ja kun leikkikään ei innosta, ei innosta myöskään työskentely.

Treenilistalle meneekin siis leikkiminen. Yhdessä hauskanpito ja irrottelu. Hiivattiako sitä tarvitsee aina tiukkiksena suorittaa rataa ja otsa kurtussa treeneta tekniikkaa. Mitäpä jos menisi hallille, metsään, kaupan pihalle, kadulle yms. ihan vaan leikkimään?? Paljon leluja mukaan ja vaihtoa lelusta toiseen. Irroittaminen ei saa aina tarkoittaa leikin loppumista. Miksi oi miksi en ole tätä aikaisemmin tajunnut?!?!?

Tulevan viikon teema olkoot siis leikkiminen. Myös Manun kanssa. Ja naksuttelu, siitä tykkää molemmat pojat! Leikkiteema tuokoot (toivottavasti) uutta nostetta myös toko-harjoitteluun. Ajatus BH:n suorittamisesta itää edelleen takaraivossa...