Onneksi kuitenkin osaan ottaa edes joistakin virheistä opikseni ja koiran koulutusta ajatellen kehitystä on tapahtunut huisisti. :) Eka koira Santtu oli mitä mahtavin persoona, ja sen kanssa olisi ollut mahdollisuus tutustua koiraharrastuksiin, varsinkin tokoon, syvällisemmin. Manu puolestaan on opettanut paljon motivoinnista ja treenien oikea-aikaisesta lopettamisesta. Manun ja agilityharrastuksen myötä on myös kiinnostus muita harrastuksia kohtaan noussut uusiin ulottuvuuksiin. Sittenpä tuli Uljas, jonka myötä olen uponnut syvälle koiraharrastusmaailmaan eikä paluuta ole. Miten onkaan ilo tehdä hommia motivoituneen ja innokkaan kaverin kanssa.
MUTTA
Hyvänkin vireen voi helposti sammuttaa.Vaatimalla liikaa liian aikaisin. Kokemusta on! Ja näin on pahasti Uljaksen kanssa käymässä. Manua en koskaan opettanut leikkimään. Voisihan sitä opettaa viellä. Virheen korjasin Uljaksen kanssa, mutta en älynnyt sitä että leikkiä pitäisi ENEMMÄN eri ympäristöissä. Tollo ei vaan tajua ellei sitä kukaan sano suoraan. Uuden treeniryhmän myötä olen huomannut, miten paljon Uljasta meteli ja varsinkin toisten koirien (vieraiden) elämöinti häiritsee. On kamalaa hypätä kohti, vaikkakin kaverit on monen metrin päässä, ja leikki ei jaksa innostaa. Ja kun leikkikään ei innosta, ei innosta myöskään työskentely.
Treenilistalle meneekin siis leikkiminen. Yhdessä hauskanpito ja irrottelu. Hiivattiako sitä tarvitsee aina tiukkiksena suorittaa rataa ja otsa kurtussa treeneta tekniikkaa. Mitäpä jos menisi hallille, metsään, kaupan pihalle, kadulle yms. ihan vaan leikkimään?? Paljon leluja mukaan ja vaihtoa lelusta toiseen. Irroittaminen ei saa aina tarkoittaa leikin loppumista. Miksi oi miksi en ole tätä aikaisemmin tajunnut?!?!?
Tulevan viikon teema olkoot siis leikkiminen. Myös Manun kanssa. Ja naksuttelu, siitä tykkää molemmat pojat! Leikkiteema tuokoot (toivottavasti) uutta nostetta myös toko-harjoitteluun. Ajatus BH:n suorittamisesta itää edelleen takaraivossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti