Perusasioiden äärellä

Jo pitkään ennen pennun tuloa, on miulla ollu mielessä miten lähden rakentamaan yhteistä harrastustulevaisuutta uuden tyypin kanssa. Olen yrittänyt takoa päähäni malttia, etten yritä tällä kertaa kiivetä pylly edellä puuhun, kuten Uljaksen ollessa pentu joissain asioissa yritin tehdä. Jokainen on yksilö ja vasta tehdessä huomaa miten asiat etenee, mutta perusajatukset lienee pennun kuin pennun kanssa samat.

Reinon kanssa haluan alusta saakka tukea itsenäisyyttä ja tarjoamista. Agilityn näkökulmasta siis itsenäistä etenimistä ja estehakuisuutta. Miulle on ihan sama palkkaantuuko koira paremmin nemeilla vai lelulla, se riippuu ihan yksilöstä. En mene täysin allekirjoittamaan sitä, että leikki innostaa ja ruoka rauhoittaa. Esim. Uljas on tyyppi, jolla ruoka EI rauhoita vaan oikein käytettynä nostaa virettä ja vire pysyy "työmoodissa" pidempään. Leikkiminen on joo hyvä myös Uulla, mutta sen voima ei kanssa niin pitkään kuin toivoisi. Siispä pennun kanssa en elä niin, että "pakotan" sen palkkautumaan vain lelulla. Asiasta saa olla erimieltä ;) Mutta näin vuosia spanielien sielunelämää tarkkailleena uskallan väittää näin. ;)

Ilokseni voinkin todeta, että leikkimisharjoitukset ovat saaneet aikaan sen, että Reino leikkii todella mielellään (joskin edelleen olen varovainen liian repimisen kanssa koska hampaat vaihtuu) ja Reino leikkii missä ynpäristössä vain. :) Nameillakin (ihan oma kuivaruoka riittää) tehdään hommia mielellään. Näyttelyhihnassa on joku taika, joka passivoi tuon pentueläjän ihan täysin. Kokeilin lihapullaa ja ei, ei auttanut. Mutta lelun kanssa on päästy jo paremiin näyttelyhihnatreeneihin! Mutta kokeilut jatkuu ja kyllä tuosta vielä esiintyjä tehdään.

Agilityä silmällä pitäen on tehty jo paljon erilaisia juttuja. :) Tässäpä tämänhetkinen listaus mitä on tehty:

- Naksuttimeen ehdollistaminen

- Koskestusalusta

- Käteen tulo / käden seuraaminen

- Leikkiminen (eri leluilla), myös kuolleelle lelulle meno innolla

- Alustalle / lelulle lähettäminen

- Paikallaolo

- Ohjauksiin tulo (persjättö)

- Hypyn tarjoaminen (rima maassa)

- Putki (lyhyt, suora) 

- Vartalonhallinta (takapään hahmottaminen)

Aika paljon jo kaikkea. Ja suurinta osaa edellämainituista on treenattu myös kodin (jo kotipihan) ulkopuolella. Äkkiseltään kuulostaa siltä, että pentuparka vaan treenaa ja treenaa, mutta harjoitukset on todella lyhyitä eikä kaikkea tehdä päivittäin. Tärkeintä on, että pentu saa elää mukavaa pennunelämää. <3 Leikki on lapsen työ ja kaiken on oltava parasta ikinä. :)

Myös Prinssi Uljas on palannut back to basics ja on ollut tauolla varsinaisesta ratatreenistä ja keskittynyt vain tekemään lyhyitä 3-4 esteen pätkiä korkealla vireellä. Palkkana on toiminut kissanruokapurkit, koska en ole halunnut palkata kädestä lainkaan näillä lyhyillä pätkillä. 

Lisäksi U on tehnyt myös hypyn sekä putken tarjoamista naksuttimen kera.

Elokuun alkuun on suunniteltu ratatreenit ja oman seuran kisatkin olisi, mutta olen vielä kisaamisen suhteen kahden vaiheilla. Suurin este ilmoittautumiselle on kuitenkin sää: jos on lämmintä en näe oikein järkeä ilmoittaa koiraa, koska iltapäivisin on kuuminta ja U ei vaan toimi jos on kuuma. 

Tavoite on tällä hetkellä käydä hallilla treenaamassa pari kertaa viikossa. Näihin kertoihin lasken mukaan myös esim. näyttelyharjoitukset jonne olisi tarkoitus mennä ihmettelemään koiraseurassa toimimista. Treenit on hyvin lyhyitä, ja kentältä lähdetään pois vireen ollessa vielä korkea. Tämä siis molemmilla pojilla! Voisi sanoa, että sääntö numero YKSI! 

On mielenkiintoista treenata kahden täysin erityyppisen oppijan kanssa. :) On opeteltava muokkaamaan omaa moodia kunkin koiran tarpeen mukaiseksi. Tässä oppii kaikki, koirat sekä niiden ihminen. Siks just tää on ihan parasta. :)

Metsälajiton viikko

Viikonlopusta selvitty kunnialla. Hieman jäi harmittamaan, että Iisalmen reissu jäi väliin. Tärkeintä kuitenkin, että taipparit on suoritettu. Kyllähän noita kehiä ehtii kiertämään! 

Tiistain vepetreenit oli kunnon egon boostaus treenit. Tarkoitus oli tehdä vientiä ja hukkuvan pelastusta. Vienti unohdettiin ja keskityttiin itseluottamuksen kohentamiseen. Eli vene reilun matkan päähän, missä Uuta odotti oma rakas pallo. Mie lähetin rannalta koiran uimaan ja yksinkertaisena tehtävänä vain hakea pallo apuohjaajalta. :) Teki hyvää nuoren miehen päälle! Rannasta lähdöt parantuivat kerralla! Oispa älytty tämä aikaisemmin!

Hukkuvan pelastuksena ongelmana on patukkaan tarttuminen. Fiksu hukkuva osasi ohjata koiran ottamaan kunnolla patukasta kiinni ja kääntymään oikein. Ennen koiran lähetystä sanoin hukkujalle, että arvioi voiko antaa koiran vetää hänet rantaan. Ja Uuhan kiskoi! :) Jee! Asenne jannulla kohdallaan. Rannassa vielä piti käydä moiskauttelemassa suukkoja pelastetulle ;)

Treeneistä lähtiessä oli tosi hyvä fiilis! :) Koiralla asenne kohdallaan ja ohjaajan pää hyvin mukana treeneissä. 

Eiliset aksat oli superit! Rata ykkösluokan tasoa, eli helppoa suoraan porhallusta vaan. Kepit heti kakkosena. 

Rata näytti tältä:

Hyvää itseluottamuksen kasvattelua tämäkin. Taidettiin koko rata painella läpi pari kertaa ja sit keskityttiin keppeihin eri suunnista. Valssi esteeltä 16 esteelle 17 ois ollu varma, mutta itsepäisesti halusin siihen takaaleikkauksen. Kisoissa toki ois valssilla menty, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kaarrokset hieman venyi, täytyis vaan pitää kunnon agremeininki päällä koko radan ajan eikä himmailla missään vaiheessa. :)

Keppitreeneihin hain uutta potkua namirasioilla. Kannella suljettu rasia odottamassa keppien päässä ja napakasta suorituksesta kansi auki ja hanhen jauhelihat Uljakselle. Toimi! Taidan toistekkin ottaa iltaruoan mukaan treeneihin!

Tänään käväisin pikaisesti hallilla molempien poikien kanssa. U rallatteli eilisen radan kertaalleen läpi ja keskittyi sit keppeihin. Videolle tottakai tallentui ne laiskimmat suoritukset. :) Lelulla hetsaus oli jees ja ruokakuppi odottamassa. Oon iloinen siitä, miten varmasti U hakee oikean aloitusvälin. Ja hitaasta vauhdista huolimatta se sietää mukavasti sivuttaisirtoamista. Nyt vaan VAUHTIA! :D

Manu rallatteli vaan keppejä ja puomia. Rohkeesti se nousi puomille, mutta tasapaino on heikentynyt entisestään! Enemmän siis tasapainotreeniä Manulle!!

Tuleva viikonloppu menee koiranäyttelytunnelmissa. Huomenna ensiaputeltalla ja lauantai ja sunnuntai kehässä loistoseurassa! :) Parhautta! :) Harmi vaan, että ilmat taitaa olla aika sateisia. =/

Mukavaa ja menestyksekästä viikonloppua!

Uusi viikko

Eilen illalla kotiuduttiin Puumala-Savonlinna reissulta. Voi miten pojat nauttikaan pihalla vapaana riehumisesta! :) Kotiin palattua pojat kävivät heti nukkumaan (sohvalle, minnes muuallekkaan) ja yön taisivat molemmat tiiviisti nukkua sängyssä miun vieressä ;)

Kuitenkin suuntasin ennen aamuruokaa tänään hallille. Siellä oli sopivasti viiden hypyn suora eli hyvä hetki treenata irtoamista! :) Molemmat pojat saivat tehdä irtoamistreeniä ja mallikkaasti menikin. Uun yksi suoritus tallentui videolle, mutta molemmat pojat tekivät useita toistoja ja vaihdoin aina lähetyspaikkaa. Milloin olin itse koiran vierellä, juoksin vähän matkaa rinnalla, kutsuin etenemään ja pari viimeistä hyppyä itsenäisestä ETEEN käskyllä ja reilusti sivulla ollessa lähetys.

Keppejäkin tehtiin, mutta ne oli ihan onnettomat. Uun kepit oli huonot, mutta Manu oli niin liekeissä että ihan innostui haukkumaan niitä tehdessä! :D Mainio Manu, tyyppi pelasti miun päivän. <3

Keskiviikon viikkotreeneissä kävin aikaisemmassa ryhmässä treenaamassa. Olipa kivaa jutustella pitkästä aikaa kavereitten kanssa treenien lomassa, pohtia radan suorittamista ja ohjauskuvioita. Kiitos Anni ja Jonna! :) 
Raahasin myös kujakepit pihalle ja niitä sitten sai U tehdä urakalla. U oli kovin jäykän oloinen ja meni pitkään ennen kuin rytmi alkoi löytymään. Edellisenä iltana hieroessa ja venytellessä Uuta huomasin, että varsinkin oikea puoli selästä oli enemmän juntturassa.

Variaatioita kepeistä tuli muutamia:
- Tasainen kuja alusta loppuu saakka
- Alusta kapea/suora ja lopusta kapeana kujana
- Alusta kuja, keskemmältä suora ja lopusta taas kapeana kujana

Maanantain jäätymisiä ei enää tullut! Jes! Suorilla osuuksissa rytmi katosi ja vauhti oli hidas. Lopuksi tein pari kertaa hyppyyn yhdistettynä suorat kepit ja nehän onnistui! Hitaasti, mutta varmasti (?!?). ;) Jes! Ehkäpä armahdan vähän itseäni ja hyväksyn, että kepit on NYT hitaat, mutta kyllä ne siitä kehittyy. Näillä eväillä saattaisi jo uskaltaa korkata kisauran??

Tosiaan, kesäkuun kisat ovat vähän vaakalaudalla. Olin täysin unohtanut pyytää kisapäivän töistä vapaaksi, joten tottakai olen silloin iltavuorossa joka alkaa klo. 12. =/ Tämän hetken suunnitelma on, että ilmoittaisin Uun yhdelle radalle heti aamusta ja näin saataisi kisat korkattua ja mie ehtisin ajoissa töihin. Toki voi jäädä harmittamaan, jos se yksi ainoa rata menee mönkään, mutta ei voi mitään. Kisoja tulee... ja menee. :)

Arjen uudelleen opettelua

Meidän arki on muuttunut hieman, sillä mies on viikot töissä toisella paikkakunnalla. Sitä on päässyt niin helpolla, kun on ollut toinen jakamassa koira-arkea. Suurimpana haasteena onkin ehkä miun vuorotyö ja siihen sit liitettynä lenkit, treenit ja lihashuollot pitäisi muistaa myös! Taas on käynyt mielessä, miten paljon helpompaa olisi, jos työaika olisi säännöllinen...

Treenattu kuitenkin on. Viikko sitten sunnuntaina oli hallilla kouluttamassa Seppo Savikko. Mehän ei Uun kanssa oltu koulutuksessa. Maanantaina kuitenkin kipittelin hallille ja sieltähän löytyi Sepon rata! Rata näytti tältä:

Kuva lainattu Collietyttöjen Seran ja Nastan blogista :)

Tein rataa puomille saakka. Alkuosassa oli tarpeeksi puuhaa meille. Oikeastaan ohjauksien pohtiminen oli hauskaa, kun ei ollut muiden suorituksia nähnyt vaan sai rauhassa miettiä ja kokeilla miten ohjaa.  Tässä vaiheessa en vielä älynnytkään treenata sivuttaisirtoamista saatikka persjättöä muurilta vitos hypylle mennessä.

Oma versioni oli seuraava:

- Kakkos hypylle ottamaan vastaan. Takaaleikkaus vitos hypylle ja napakka "takaa"-käsky ajoissa  että älyää suorittaa oikein kutos hypyn. Keppien ohjaus koiran ollessa vasemmalla puolella (tämä vahvempi suoristuspuoli). Lopuksi vielä tein takaaleikkauksen pituudelle.

Keskiviikon viikkotreeneissä oli edelleen teemana tämä sama rata. Kiitos yövuorojen olo oli kuin jyrän alle jäänyt, joten mitään huipputreeniä en saanut aikaiseksi. Viikkotreenien ollessa kyseessä oli huippu mahdollisuus treenata häiriössä ja sitä pirun sivuttaisirtoamista. Irtoamiseen oli pitänyt keskittyä vieläkin enemmän, mutta miulla oli lottovoitto jo pelkästään se, ettei Uu kovin pahasti harhautunut muiden ihmisten luo. :) Niisto on ollut minimaalisella treenauksella, sitäkin testattiin esteelle 13. Kankea, mutta onnistuu. Tartteis ehkä treenata enemmän...

Torstaina pidettiin perinteinen Helatorstain mätsäri. Meikällä uusi rooli, tuomarina oleminen. Olipaa kivaa! :) Jouduttiin vaan kaikki kehät rakentamaan sisälle halliin, kun puolenpäivän jälkeen alkoi satamaan vettä..

Perjantaina U käväisi Ergobath terapiassa ja taitavassa poju marssi. Löytyi nopeus, jolla U alkaa peitsaamaan. Onneksi peitsaaminen loppuu vauhtia hieman muuttaessa. :) Ei jumeja! Jippii! :)

Viikonlopun koirat sai ottaa varsin rennosti. Lauantaina oltiin Jussin kanssa talkoohommissa ja siellähän vierähti koko päivä. Sunnuntaina aurinkoinen metsälenkki huipussa säässä miun aamuvuoron jälkeen.  Kesä <3 Ai niin, kävinhän mie parit kepit tekemässä Uun kanssa iltapäivällä, kun kävin Jussin vielä hallilta hakemassa.. Ihan vaan parit toistot ja hurrrjaakin hurjempi palkkaus onnistuneesta suorituksesta.

Tänään vapaapäivän kunniaksi olikin hyvä lähteä hallille molempien poikien kanssa. Ajatuksena lähinnä tehdä keppejä, mutta hallilla oli valmiina muutama hyppy, A, puomi ja kepit. Niistäpä sain molemmille todella hyvät treenit aikaiseksi!

Uljas teki seuraavia harjoituksia:

- Kepit jaettuna kahteen osaan 6+6. Vähän vaisua =/ Ei minkäänlaista draivia. Lopuksi lähettelyä kepeille ja oikean välin löytyessä palkka. Vasemmalta ohjatessa ei mitään ongelmia! Oikea puoli oli onneton. =/

- Itsenäiset kontaktit (A ja puomi). Palkka alustalla ja lähettelin kontakteille (Uun oli yksin suoritettava loppuun asti, en siis kulkenut rinnalla), kutsuin kontakteille ja jäin paikoilleen ja hetsasin nopeampaan suoritukseen juosten itse rinnalla. 

- A:lle samat hommat kuin puomille! Loppukontaktit huiput! Takajalat jäivät huipusti kontaktipinnalle ja U odotti kiltisti vapautuskäskyä! JES!

- Hyppysuoralla irtoamista. Rimat niin korkealla kuin mahdollista! Kutsuin, lähetin sivulta, lentävä lähtö suoraan juosten ja lentävä lähtö miun liikkuessa kauemmas sivulle. Suoraa tehdessä ja sen vahvistuessa ei meinaa mennä käännös käskyt läpi! Vahvistin myös ohjauksen seuraamista ja kääntymistä.

Manu:

- Hyppysuoralla irtoamista lähettämällä, vastaanottamalla, lentävällä lähdöllä ja sivulle liikkumalla. Kääntyminen onnistui! Hurraa, Manu luki ohjausta ja oli nopea!!! Ihan parasta Manua! :)

- Puomin itsenäistä suorittamista samoin kuin Uun kanssa. 

- Kertaalleen A:n suorittaminen.

- Keppejä rallatellen Manumaiseen tapaan. 

Manu oli päivän aurinko <3 Se teki oikeasti agilityä ja sillä oli kivaa! Varsinkin siinä vaiheessa, kun pääsi leikkimään tennispallolla ;) Ja mikä parasta, Manun liikkuminen näytti vaivattomalle!! Huippu otus <3

Olipas pitkä ja tylsä postaus :D Pitäis varmaan kirjoitella tekemisiä vähän useammin, ettei tuli enää tälläisia maratontekstejä :)

Things to do

Treenattavien asioiden lista on piiiiitkä. Huh, miksi pitääkin hölmöyksissään yrittää oikoa asioissa ja sitten ottaa takapakkia älytessään, ettei hommat vaan toimi ihan näin yksinkertaisesti.

• Leikkimisen vahvistaminen. Leikkiä yksin, leikkiä kun muita ihmisiä lähellä, leikkiä kun muita koiria on lähellä ja leikkiä kun on enemmän meteliä. Miksi oi miksi en ole aiemmin ymmärtänyt leikkimisen tärkeyttä?

• Ohjaustekniikat. Valssi ja sokkari alkaa olla hallussa. Takaakierrot kaipaavat vahvistusta. Samoin takaaleikkaukset. Joskus ne toimii, joskus taas ei. Melkeinpä kaikki muut tekniikat onkin sitten opeteltavana. Tai sitten osataan ne, mie en vaan tiedä niitten virallisia nimiä. ;) 
• Rytmitys, ohjaajan koordinaatio. Koirahan menee juuri sinne, minne ohjaaja sen ohjaa!
• Itsenäiset kontaktit. Koiran on siedettävä se, etten kulke kokoajan vieressä sen suorittaessa kontaktiestettä. Siispä palataan lähettelemään targetille. 2 on 2 off!! 
• Kepit. Itsenäisesti! Oon jo kivasti saanut kitkettyä miun katsomista keppejä suorittaessa pois. Nyt vaan kuja kiinni ja "oikeita" keppejä treenaamaan. 
• Irtoaminen. Itsenäsyys ei olisi pahitteeksi. Lähettelyt namitargetille/lelutargetille siis. 
• Maksirimat. Ei toimi nopealla nostolla. Vaatii selkeästi totuttelua ja treeniä ensin hyppysuorilla. Ylipäätään vauhtileikittelyä pitäisi tehdä enemmän. Ja hyppytekniikkaa.

• Fyysinen kunto paremmaksi. Nyt tarkoitan koiraa (toki myös ohjaajaa). On mahdotonta saada rimoja nostettua, jos koiran kunto ei ole riittävä. Kisaamisesta puhumattakaan!

Jos kepit olisi sujuvat, olisi käsissä kisakelpoinen koira (no ikää tarttee vähän lisää). Ykkösissä pärjättäisi kohtalaisesti näillä taidoilla. Mitä lähemmäs kisaikä tulee, sitä epävarmemmaksi käyn osaamisesta. Tosiasia kuitenkin on, että Uljas osaa paljon jo kaikkea. Jos vain omistaja/ohjaaja olisi ollut hieman johdonmukaisempi, ei tässä tilanteessa oltaisi. Palo kisaamaan on kova, jopa liiankin kova.

Kisaamisessa ja sitä ajatellessa oma pää on kovilla. Into ei pitkälle vie, jos jatkuvasti tulee epäonnistumisia. Miten paljon olenkaan saanut tehdä töitä oman pääni kanssa kahden huonon näyttelytuloksen vuoksi! Monta kertaa on tullut mietittyä "mitä teen väärin". Ja uskon agilityn herättelevän samanlaisia ajatuksia. En syytä koiraa siitä, että tulokset on huonoja. Itse olen se syypää ja itse joudun myös ajatuksissa epäonnistumisten kanssa painimaan.

Ehkä olisi järkevää vielä siirtää ensimmäistä starttia? Mutta sitten ei olisi myöskään realistista aikaa, johon tähdätä. Entäs sitten jos ei saadakkaan ensimmäistä LUVAa heti ENSIMMÄISESTÄ startista?? Ja entäs sitten, jos luokkanousua ei tapahdu muutaman startin jälkeen?? Hölmöä edes ajatella moista. Tottakai lähdetään nollaa tavoittelemaan ja se LUVA on haaveissa, mutta eihän maailma kaadu virheisiin tai hylättyyn suoritukseen.

Oppiminen ei lopu koskaan, sehän tässä harrastuksessa on parasta. On se fyysinen puoli mitä treenata mutta myös se mentaalinen. Puhumattakaan koiranlukutaidosta ja koiran kouluttamisen taidoista.
Onneksi aina voi ottaa (kuvainnollisia) askeleita taaksepäin ja palata opettelemaan hieman retuperälle jääneitä asioita. :) Kantapään kautta uuteen nousuun! :)

 Tänään palattiin perustaitojen äärelle = leikkimään. U sai valita miuluisimman lelun. Fleecepatukka oli paras pallon tullessa hyvänä kakkosena. ;)

 

Rotta ei tällä kertaa saanut kannatusta. Kyllä sitä tapporavisteltiin ja viskottiin, mutta innostus loppui nopeasti. ;)

Alkuviikon positiiviset

Maailma tuntuu tätä nykyä olevan niin negatiivinen ja aina vaan pohditaan miten joku meni huonosti ja mitä pitäisi tehdä paremmin. Niitä asioita toki mietin itsekkin, mutta tää postaus olkoot pelkkiä positiivisia asioita. :) Ja huom, nimenomaan onnistuneita asioita koiraharrastusrintamalla. 

• Uljaksen kepit. Niiden oppiminen etenee huikeaa vauhtia. Tänään viikkotreeneissä otin niitä ihan ensimmäisenä harjoituksena. Edelleenkin alusta kapeampi, mitä lopusta, mutta myös loppu oli kapeampi mitä esim. edellisen kerran keppejä treenatessa. Ja Uljashan meloi minkä jaloistaan pääsi. Rytmi säilyi LOPPUUN SAAKKA ja se keskittyi vain ja ainoastaan keppeihin ja niiden päässä odottavaan namialustaa. Ei välittänyt tippaakaan, vaikka jättäydyin taakse ja liikuin sivulle. Loistavaa!
  
• Leijeröinnin alkeet. En ole oikeastaan koskaan uhrannut ajatustakaan leijeröinnille. Ollaan sitä periaatteessa joskus kokeiltu, mutta se on ollut kokeiluasteella ja epäonnistuessaan jätetty tekemättä. Tämän päivän viikkotreenien rata pakotti leijeröintiharjoitteluun. Puomin alla oli pussi ja pussista olisi matkan pitänyt jatkua kepeille. No keppejähän ei suoritettu, mutta ystävällinen treenikaveri oli palkkaamassa keppien sisäänmenolla. Uljastahan ei juuri koskaan ole kukaan vieras palkannut, saatikka tuollaisessa paikassa, joten pari kertaa piti muistutella missä palkka on. Nopeasti Uljas sai juonesta kiinni ja myöhemmin ilman kaveria pussia tehdessä U suunnisti heti kepeille! :) Tämäpä vei sitten pienesta otuksesta mehut ja treenivire loppui lyhyeen. Mutta täysin uusi asia, ja pieni mies älysi idean NOPEASTI! :)
   
• Takaaleikkaukset. Ne on olleet treenilistalla pitkään ja nyt ollaan niitä ihan ajatuksen kanssa tehty. Miun ohjaus ohjaus on parantunut ja osaan nyt selvemmin ohjata koiraa. Uljas kuitenkin on edelleen voimakkaasti kädessä kiinni, joten takaaleikkaus ei todellakaan ole vahva meillä. Ei vahva, mutta parantunut aivan älyttömästi (kunhan mie muistan ohjata oikein...)
   
• Persjättö on myöskin kehittynyt paljon. U tulee paljon mukavammin ohjauksiin mitä ennen. Kunhan vaan pääsin liikkumaan tarpeeksi koiran edelle, käyttäisin persjättöä varmasti enemmänkin radalla.
   
• Molempien poikien tasapaino/koordinaatio. Eilen sai pojat jumpata iltaruokansa. Tasapainotyyny on kova sana molemmmilla pojilla. ;) Manulle on suuri juttu nostaa molemmat etujalat tyynylle ja pystyä seisomaan etuset tyynyllä ilman tukea. :) Ja Manuhan pystyy!! :) Siinä sen seisoessa tarjoilin namia ylhäältä, alhaalta ja molemmilta sivuilta ja Manu kiitettävästi seisoi tasapainon pitäen etuset tyynyllä. :) Myös takapää on kehittynyt, mutta tukea tarvitsee pystyäkseen seisomaan takaset tyynyllä.
  
  Uljaksen kanssa en enää edes juurikaan tee etusten pitämistä tyynyllä, se on aivan liian helppoa. ;) Uljaksella on työn alla "ota"-käsky, jolloin se hakisi itsenäisesti takaset tyynylle ja seisoisi siinä. Toistaiseksi se hakee hyvin yhden takatassut kerrallaan tyynylle, vahingossa saattaa osua molemmat yhtäaikaa. Aseteltuna on seisomisen tasapaino kehittynyt ja enää se ei tukea tarvitse. Pitkästä aikaa otin myös jumppapallon käyttöön. Ensin etujalat pallolla--> sujuu loistavasti. Lopuksi koko koira pallolle. Ajatus oli istuttaa Uljasta pallon päällä Jussin pitäessä palloa paikoillaan, mutta Uljasta nousi itse seisomaan ja piti kiitettävästi tasapainon seisoessa! :) Ennen se on tarvinnut miun tukea seisomiseen. :) Kyllä vaan oli kiva yllätys tuo molempien poikien tasapainon kehittyminen!
   
• Uljaksen seuraaminen/ravi. Seuraamisen tiiviys on parantunut. Tosin nyt U meinaa edistaa, mutta miun mielestä parempi niin, koska intoa tuntuisi nyt olevan niin paljon enemmän. Pienellä muistutuksella asento korjautuu oikeaksi.
  
   Olen myös ravuuttanut Uljasta umpihangessa (näyttely)ravin parantamiseksi. Viimeksi tänään jäällä juoksuttelin ja askel näytti todella kauniille. :) Saman askeleen, kun viellä saisi tasaiselle lumettomalle maalle siirrettyä. ;) 
   

• Paremmin liikkuva Manu. Manu on ollut kivuttomampi selvästi. Se ei enää pureskele itseään niin paljoa ja ulkona liikkuu kuin tuulispää. Se jopa innostui tänään leikkimään pallolla! <3

Nyt pitkin olohuoneen lattioita makaa kaksi tyytyväistä ja väsynyttä springeriä. :) Pari päivää sitten pojat valloittivat sohvat, tosin taisi tila olla liian pieni, kun piti päällekkäin torkkua. ;)

On taas puuhasteltu vaikka mitä

Niin se vaan on, että miulle sopii yövuorojen tekeminen parhaiten. Nimittäin yövuoroja tehdessä jää enemmän aikaa harrastuksille eli aksahallilla ollaan käyty yhteensä neljä kertaa. :D Kaksi kertaa omatoimitreenit, kerran ryhmätreenit ja tänään ekstrana kisanomaiset treenit huippu porukalla.

Jospa aloitetaan pieni kertaus mitä sitä onkaan tullut puuhattua.

Maanantaina aamupäivästä hallilla ihmettelemässä edellisillan jatkoryhmän rataa. Perus ohjaamista, mutta siltikkin solmukohtia löytyi. Rata tuntui paikkapaikoin todella ahtaalta ja pienistä kulmista piti ohjata esim. puomille. Samalla reissulla Uljas sai opetella keppejä ohjureilla. Hiiiitaaasti, mutta ihan kuin se olisi pienen ajatuksen saanut, mikä kepeissä on ideana. ;)

Keskiviikkona ryhmätreenit. Rata sisälsi melkoista pyöritystä. Olen ottanut tavoitteeksi opettaa takaakierrot käskyllä "takaa". Taakiertoja olikin radalla useassa kohdassa ja todella hyvin Uljas luki ohjausta! Taas korostui irtoamisen puute, joten se tullaan ottamaan tehotreeniin tulevilla viikoilla. Maanantain videolta näkyykin hyvin, miten paljon U seuraa miun käsiä. Olen myös huomannut, että oikean käden seuraaminen on vahvaa, mutta vasen käsi on "vieraampi". Taitaisi olla tarvetta haamuohjaamiselle!

Perjantaina oliki suunnitelmissa pienet irtoamisharjoitukset. :)

Kuvan mukaisesti hypyt. Aloitin ohjaamaan "sisäreunalta" ja viimeisen hypyn jälkeen palkka odottamassa. Siirsin omaa paikkaa aina vain kauemmas ja kauemmas esteistä. Samalla tavalla myös "ulkoreunalta". Irtoaminen oli todella nihkeää, mutta palkan hoksatessaa etenee U nätisti ja suoraviivaisesti. Tätä lisää ja paljon!

Keskiviikkona lähti puheeksi, että olisipa hyvä jos olisi joskus kisanomaiset treenit. Porukalla rakennettaisiin rata, olisi tuomari ja ajanottaja. Kaikin puolin yritettäisi tehdä treenistä niin kisanomainen kuin mahdollista. Tuumasta toimeen ja tänään lauantaina oli innokasta porukkaa hallilla klo. 9 rakentamassa rataa ulos! :)

Rata oli kakkosluokan rata sisältäen 19 estettä. Uljas suoritti reippaana poikana kaikki muut esteet paitsi kepit. :) Ihanneaikaan verrattuna Uljaksen eteneminen oli reipasta (vaikka itsestä se radalla tuntui todella hitaalta!!). Ensimmäinen kierros oli paras, toisella kierroksella oli ongelmia mm. putkeen menossa ja tassu lipesi puomin ylösmenolla.  Näissäkin treeneissä korostui irtoaminen. Ratapiirros tulee, kunhan löydän sopivan ohjelman sen piirtämiseen. :)

Uljaksen pentuaksa vol. 3

Hieman on päivitys venähtänyt, kiitos kiireisten työpäivien joiden jälkeen ei ole paljoa jaksanut ajatellakkaan kirjoittavansa.

Sunnuntain näyttelypäivän jälkeen siis Uljas lepäili muutaman tunnin kotona ja sitten suunnattiin aksaamaan. Jos se olisi ollut haluton tekemään hommia, olisin tehnyt vaan jonkun helpon jutun ja jättänyt treenit siihen. Uljaspa oli oikein mallikas työntekijä ja suoritti hienosti erilaisia asioita.

Aloitettiin keinun kolistelulla. Koirat vaan vietiin pikku hiljaa lähemmäs ja lähemmäs keinua. Tarkoituksena totuttaa ne keinun narinaan ja kolinaa. Eipä pientä spanielia mikään kolina haitannut :D

Loput tehtävät olivat: puomi (muurin palasten päälle rakennettuna), A (maksi pöydällä), pituus, pussi, pieni hyppy sarja (kuva) ja hyppyjen ja putken kanssa luokse kutsu ja luota lähetys harjoitus (kuva).

Puomille on ruvennut löytymään vauhtia ja Uljas hakee ylösnousun käskyllä "kiipee". Vauhtia on niin paljon, että huolimattomuus iskee ja se saattaa loikata pois puomilta ennen aikojaan. En haluaisi lähteä vauhtia jarruttelemaan, vaan on varmaankin viisautta tehdä vaan reilusti toistoja ja kaverilta pyytää palkkausapua. Palkan on tultava vasta sitten, kun koko puomi on kuljettu. Palkalle ei loikata! Treenasin ohjausta molemmilta puolilta ja vaadin pysähtymään kontaktipinnalle (namialusta) ja jatkoin itse matkaa eteenpäin. Hyvin on kontaktit työn alla :)

A on jo tuttua juttua. Onnekseni sain palkkausapua Kirsiltä myös A:lle. :) A:lta Uljas ei loikkaa liian aikaisin, siinä onkin hyvä tarkentaa kontaktille pysähtymistä. :)

Pituudessa ei ongelmaa. Suuren suurella ilmavaralla pentunen loikkasi :D

Pussissa ei mitään ongelmaa. Aluksi helpotettiin hommaa keventämällä pussia Uljaksen sinne mennessä, mutta lopetettiin pussin itsenäiseen suorittamiseen. :)

Ensimmäinen hyppysarja oli lyhennetyillä väleillä. Tarkoituksena oli vaan tehdä hieman ohjaamisen alkeita. Ja koiralle opettaa ohjaamisen lukemista. Hypyt olivat näin:

Lopetettiin treenit tälläiseen "rataa". :)

Vauhtia riitti ja putkihakuisuutta oli hienoa seurata. Jäin ohjaamaan putkeen lähelle ykkös estettä--> irtoamistreeniä hieman.

Palkkana toimi namit sekä lelu. Tosin kanssatreenaajalla oli Uljaksen mielestä paljon parempi lelu ja pitihän se kerran käydä varastamassa. ;) Hyvin toimii Uljas, vaikka häiriötä on. Taitaa aksa olla niin kivaa, että muista koirista viis! :)

Uusi treenipaikka!

Pohjois-Karjalan seurakoirat, POKS, on seura jossa treenaamme. POKS:lle on valmistumassa treenihalli ja päästiinkin viime keskiviikkona hallin pihalle treenaamaan. Pari viikkoa vielä ulkona, ja sitten päästään sisälle! :)

Treenien teemana oli irtoaminen. Tarkemmin vielä irtoaminen joko putkeen tai hypyille. Hahhaa, mikä tykki Manu oli! Aiemmin se on tosi tiukasti ollut kiinni kädessä ja irtoaminen kehnoa. Poikapa yllätti niin miut kuin treenien vetäjän. Putkeen irtoamisessa ei mitään ongelmaa ja hypyillekkin se irtosi hyvin, vaikka sitä kovin itse epäröin. Lopun irtoaminen oli sen verran pitkä, että siihen ei paukut ihan riittäny ja sain "luvan" ohjata sen ihan kunnolla loppuun saakka vierellä juosten. Kehuja tuli myös opettajalta. :) Hyvä piirre, että koiran voi radalla lähettää itsenäisesti esteitä suorittamaan. Kuva kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. Kun rustaus oli valmis huomasin, että mittasuhteet on pielessä, mutta idea tulee selväksi.
Ohjaajaa varten oli maahan piirretty viivat joiden sisällä täytyi ohjaajan pysyä ja koiran tehdä itsenäistä työtä.

Itsenäisinä esteinä oli kepit sekä keinu. Kepit vaatii hiomista, Manu pujottelee kepit mahdollisimman kaukaa ettei vahingossakaan rautatangot osuisi kylkiin. :D Ollaan hitaita ja hassunnäköisiä. ;) Mutta töitä tehdään...
Keinu meni mukavasti, kiipeily harjoittelu näkyi ja reippaasti Manu tassutteli "kiipee"-käskyllä keinulle. Alaslaskuja hidastin, sillä Manun tasapaino ei vielä pidä, jos keinu vauhdilla laskeutuu alas. Manu ottikin tyylikkään kuperkeikan hiekkaan, kun kokeilin ilman hidastusta. :D Onneksi Manu ei pikku haavereista itseensä ota. ;)