keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?
Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti