1. POKSTIIMI

Olipa kerran agilityharrastajien porukka, joka kaipaili Pohjois-Karjalaan systemaattista huippukouluttajien agilitykoulutusta. Idea syntyi valtakunnallisesta TopTeamista, jotain vastaavanlaista olisi hienoa saada myös tänne päin Suomea. Miut pyydettiin mukaan vastaamaan ohjaajien fysiikkatreeneistä, mutta aikataulu- ja tilaongelmien myötä ne tippui pois mutta mie jäin järjestäjäporukkaan. Ja toki hain myös paikkaa pokstiimiin ja mukaan pääsin.

Ensimmäinen leiri oli 18.8.. Agilitystä vastasivat Sanni Kariniemi sekä Mari Lukkarinen. Mentaalivalmennuksesta vastasi Anne Talvitie. 15 innokasta leiriläistä oli jaettu kolmeen ryhmään ja päivän aikana jokainen ryhmä teki kaksi parin tunnin mittaista agilitytreeniä sekä parin tunnin mentaalivalmennuksen. Rankka setti, mutta jokaisen euron arvoinen. 

Osallistuin Rein kanssa. Aamulla lähtiessä mietin, että olisi pitänyt ottaa Uljas myös mukaan ja jakaa treeniaikaa vähän sillekkin. U kuitenkin jäi kotiin ja ois vaan pitänyt käydä hakemassa se kesken päivän mukaan. Tehty mikä tehty, ja Rei parka sai tehdä töitä uupumukseen saakka. Jostain syystä Rei ei muutenkaan tuntunut oikein omalta itseltään vaan oli ihan alusta alkaen jotenkin vetämättömän oloinen. Olisiko ruokinta mennyt jotenkin pieleen? Vai muuten vaan huono päivä? No einivei, paljon saatiin leiristä irti ja iso kasa kotiläksyjä.

Aamu aloitettiin Sanni Kariniemen agilityradalla. Huisin hauska mutta menevä rata ansaesteineen. Rataan tutustuessa mietin, että tuskin päästään kahta estettä pidemmälle, mutta toisin kävi. :) Oon huikeen ylpee tuosta nuoresta koirasta, joka on koko kesän ollut treenaamatta. Oma liikkuminen ja rytmitys oli ihan hukassa, eikä iso kenttä pitkillä esteväleillä yhtään helpottanut asiaa. Niin me kuitenkin selvittiin sivuttaisirtoamisista, ansaesteistä, putkiin irtoamisista ja monista persjätöistä. :D Takaakierrot osoittautuivat haastavimmiksi asioiksi koko radalla ja niiden itsenäisemmäksi saattaminen tuli tästä treenistä kotitehtäväksi.

Seuraavaksi suunnattiin ulkokentälle Mari Lukkarisen agilityyn. Onneksi tässä välissä oli taukoa reilu tunti, että koirat sai edes hetken levähtää. Reihän ei ole ulkokentällä tehnyt mitään about vuoteen, joten mietin mitäköhän hommasta mahtaa tulla. Eihän se hyvää tekemistä ollut, mutta saatiin hyviä juttuja kasaan ja kotiläksyjä sitäkin enemmän. :D 

Mari oli kivasti suunnitellut meille mölleille oman radan (mustapohjaiset numerot), joka vaikutti helpolta mutta saatiin siihen silti kaikille hiottavia kohtia. 

Marin treenistä tärkeimpänä jäi:

• Nuoren koiran (ja miks ei vanhemmankin, jos vireessä ongelmaa) luukutusta luukutusta luukutusta ja paljon palkkaa, että itsevarmuus kasvaa.
• Mieti koiran linjat! Miten hyppää ja mihin hyppää, mitä seuraavaksi? Mikä on lyhin reitti ja onko se just siun koiralle optimaalisin?
• Keep it simple. Liika kikkailu luo epävarmuutta
• Mieti millä laukalla koira tulee ja tarvitseeko laukka vaihtaa?
• Miten kepit loppuu? Varsinkin jos pitää kääntyä.

Kotiläksyksi meille Rein kanssa tuota luukutusta ja sitä myöden itsevarmuuden kasvua ja laukan avaamista. Lyhyitä juttuja ja paljon palkkaa. Muutam este kerrallaan on enemmän kuin jees. 

Lisäksi sopivan lelupalkan metsästäminen alkoi: tällä hetkellä vinkuva ja rapiseva pehmolelu on paras mutta etsintöjä jatketaan vielä. :) 

Anne Talvitien sessio oli meillä päivän päätteeksi. Paneuduttiin aluksi miettimään meitä itseämme kisaajina ja tämä pilkottiin vielä moneen näkökulmaan. Avaava kokemus! Lisäksi lähdettiin pilkkomaan mitä kaikkea kisaaminen vaatii ja kotitehtäväksi saatiin lisää pilkkomisharjoituksia liittyen kisaamiseen. 

Haastavia treenitilanteita mietittiin positiivisen ajattelun kautta ja lähdettiin muuttamaan ajattelumaailmaa toisenlaiseksi. Tekeepä hyvää! Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos joku treeni junnaa paikoillaan. Koiraharrastus on kuitenkin niin hetkessä elämistä ja omalla fiiliksellä on valtava vaikutus. Kun olet itsevarma etkä mikään "jossittelija" saat varmasti parempia tuloksia aikaiseksi.

Kerrassaan mahtava leiripäivä! Takki oli aika tyhjä päivän päätteeksi ja on mennyt aikaa sulatellessa kaikkea. Kotiläksyihin on jo tartuttu ja tehtävää on paaaaaljon. :) Agility best! <3
Seuraava leiripäivä on sitten marraskuussa :)

26.3. rallytoko

Maaliskuun lopulla pääsin osallistumaan Uun kanssa rally-tokon tuomariharjoittelijan treeneihin. Tarkoituksena oli tehdä kisanomaista ratasuoritusta ja "tuomari" pisteytti sen. Voin sanoa, että  kiireisen yövuoron jälkeen muutaman tunnin unilla sitä ei todellakaan ole parhaassa mahdollisessa vireessä tekemään koiran kanssa kisanomaista suoritusta. Luvattu mikä luvattu ja lähdettiin kokeilemaan. Hyvä että mentiin, sillä kotiinviemisiksi tarttui PALJON huomionarvoisia ja treenattavia asioita. Iso kiitos Pia! :)

Ensimmäiselle radalle lähtö tuli aika lennosta. Kisoissahan olen paikalla aina ajoissa ja aloitan ns. virittelyn ajoissa ja samalla saan ajettua yli-innokkuuden/keulimisne alas ja ajatuksen mukavaan ja rentoon työntekoon. Nyt ei tämmöiseen olut mahdollisuutta ja lyhyet virittelyt eivät todellakaan riittäneet. :( U keuli aivan liikaa broileripyöryköiden vuoksi ja tekeminen oli pelkkää sähläämistä / kontaktin herpaantumista. Viime kisojen flow oli muisto vain... kaukainen semmoinen. 

Treenilista täydentyi siis virittelystä ja nopeasta radalle menosta, jos suoritusvuoro on osunut ensimmäiseksi. Kisoissa on kaksi minuuttia aikaa rataan tutustumisen jälkeen valmistella koiraa.

Tehtiin ALOKAS-luokan rata sekä soitellen sotaan meiningillä AVOIMEN luokan rata. Listaan alle jutut, mitä nousi treenattavaksi. Lisäksi treenattiin tulevaisuutta varten käytösruutua.

ALO-rata

- Vire liian korkea: näkyi mm. haahuiluna, nuuskimisena, taskujen pureskeluna

--> ohjaaja "jäätyy" koira jäätyy

- Pitää olla tarkkana kummalta puolelta (vasen vai oikea) sivulle tulo!

- Jos hihna menee jalkojen väliin--> yritä saade se pois! Tulee nopeasti mm. rintamasuunta virhe. U myös käy puremaan hihnaa.

- Eteentulojen suoruu.

AVO-rata

- Mieti missä kohtaa irroitat hihnan ennen suorituksten alkua. Tee tästä rutiini.

- Istumasta seisomaan --> hyvällä mallilla --> vahvista. Muista jättää riittävästi tilaa kyltille!

- Hyppy --> ota juoksuaskeleet max. 2m, koska U on iso koira.

- Huolellisesti opettele milloin koira laitetaan istumaan! (istu, eteen istu, sivulle istu)

- Suoruus! Takapään käyttö --> kohti tiukempia käännöksiä

- Pyörähdyksen aikaisempi ajoitus, koska U hidas pyörähtäjä.

- Kumartelu pois! Vauhdin hiipuminen pois ennen tehtävän suorittamista (esim. pyörähdys)! Taputukset ym. vähemmälle. Jatkuva "imuttaminen" pois. Käsiavut ok, kunhan niihin ei liity apuaskeleet/kumartelut. ALOssa pieni kumartuminen vielä sallittua

- Houkutus treenattava! Vire, kontakti!

- Maalissa heti koira kiinni ja sitten vasta kehut.

KÄYTÖSRUUTU (VOI, MES):

- Koira aina kytkettynä!

- Vas. sivulla istu --> pidä kontakti! U alkaa tarjoamaan herkästi sijaistoimintoja joista tulee miinusta.

- Treenaa! Eri asennot (sivulla, edessä, istu, maassa, MES seiso)

- Ohjaaja kohti kylttiä. Koiran/ohjaajan oltava suoritusalueella (onko sivulla vai edessä).

- Muista treenata erilaisissa häiriöissä!

SUMMA SUMMARUM:

Avo-luokan tehtävissä vielä paljon töitä. Hyvällä mallilla ollaan, mutta kisavalmiuteen on vielä matkaa. Temppuja treenattava mahdollisimman itsenäisiksi (esim. pyörähdys, eteentulot), ettei sitten myöhemmin tule turhia miinuksia liioista apujen käytöistä.

Treenit kylteillä vain muutaman kyltin mittaisia. Ja samalla tulee ns. kylttikokemusta ja oma sijainti asettuu paremmin. Mie tuppaan aina menemään aivan liian lähelle kylttejä. Hyvä kikka on myös treenata lyhyillä (parin metrin) kylttiväleillä.

Tulipas tylsä teksti, kun ei kuviakaan ole käytetävissä. No, onhan tämä enimmäkseen itselle pieni muistutus siitä mihin kiinnittää jatkossa huomioo. :) Toivottavasti tässä olisi hyviä vinkkejä muillekkin. :)

Meidän juttu

Harvoin teen yksittäisen treenin pohjalta tekstiä, mutta eilen oli niin kiva treeni että pakko vähän avata sitä tännekkin. :) Oma koutsi oli luovuttamassa koiranpentuja ja tuuraaja oli kehitellyt meille jotain tosi kivaa ja silmiä avaavaa. 

Olin itse tosi jumissa korvien välistä treeneihin mennessä. Taaperoarki on vaatinut veronsa ja pää löi ihan tyhjää. Ennen halliin menoa koirien kanssa kävellessä mietin, että kun nyt vaan saisin mielen sellaiseksi, että Uljas ei ahdistuisi ja meillä ois kivaa.

Heti halliin mentyä tuli käsky tälläisen radan äärelle:

Tarkoitus oli suunnitella itse ko. radalle kolme ERILAISTA ohjausta ja laittaa ne nopeusjärjestykseen. Omat suunnitelmat piti kertoa etukäteen ja aloittaa siitä nopeimmasta. Tarkoitus oli saada selville, kuinka hyvin tuntee omaa koiraa ja yhteistyötä sen kanssa. 

Voin sanoa, että pää oli aivan totaalitukossa! Ensimmäinen ajatus oli vain valssi ja siitä oli ihan mielettömän vaikeeta päästä eteenpäin ja suunnitella muita kuvioita. Hiljalleen alkoi solmu aukeamaan ja sain suunniteltua kolme eri juttua ja laitettua ne nopeusjärjestykseen. 

Miun suunnitelmat oli seuraavat:

1. Saksalainen neloselle ja päällejuoksu 6 putkelle
2. Viskileikkaus neloselle ja persjättö 5 ja 6 väliin
3. Niisto neloselle ja persjättö 5 ja 6 väliin

Valssi oli ja pysyi kolmosella. Lähtö neloshypyn siivekkeen (lähimpänä muita esteitä) kohdalla. Uljaksen kanssa ongelmaksi muodostuu aina se, että suoritukset eivät ole identtisiä, koska vauhti tippuu kun samaa tehdään. Ympättiin myös tähän harjoitukseen lähtökokeilut ja sekin oli syy miksi ajat eivät ihan täysin olleet toisiinsa verrattavissa, mutta niistä sai kuitenkin idean kiinni eli mikä olisi nopein ohjausratkaisu.

Pienenä yllätyksenä itselle tuli, että vaihtoehto nro. 3 oli se nopein. Ajattelin, että pieni siivekkeen ympäri pyörittely ei vaan toimisi, mutta se oli siltikkin n. sekunnin nopeampi kuin saksalainen!

Selväksi tuli, että takaaohjaukset on nounou Uljakselle. Nyt toimi koiran lähellä oleminen ja "kuonosta vetäminen". :) Sekunnin ero on iso juttu! Varsinkin kisarataa ajatellen. Ja tässä yhteydessä ei ajatella sitä, että kisoissa vire on iso ongelma.

Lähtöihin palaan vielä sen verran, että hetsasin lähdöt lelulla ja ekaan vetoon sain Uun niin kierroksille, että se oikein "mukavasti" naukkasi minuu käsivarresta! Sattuu niin pirusti, mutta silloin U on nopeimmillaan. Namin avulla irroittaminen lelusta laski virettä samoin jos lelu otetaan "väkisin" pois ja päin hyppiminen kielletään. On siis vain annettava Uun olla sika ja kivusta huolimatta antaa ymmärtää että sikailu on jees. :D Kotiläksyksi erilaisten lähtöjen videoimista ja etsiä niistä ne parhaimmat/toimivimmat tavat/äänenpainot/sanat/lelut ym.  

Reipati Rei kävi myös vähän harjoittelemassa mm. saksalaisen alkeita. Se on vaan pienen koiran niin kauheen vaikeeta tulla käteen/ohjaukseen. Varsinkaan silloin kun vauhti kasvaa. :D Hyviä toistoja saatiin ja varmasti pieni ajatus jäi pienen pojan päähän itämään.
Lisäksi Rei kävi vähän juoksemassa palkalle "isolla" radalla sekä harjoittelmassa 2on2off alkeita. Pätevä pieni <3

Huomenna startataan aamulla kohti Savitaipaletta. Pikku-Reinon ensimmäinen näyttely :)

Treenipäiväkirja

Aloitin kesällä pitämään treenipäiväkirjaa. Ihan vain siksi, että vapaavuoro-oikeuden myötä oli mahdollisuus kunnolla palata perustreenien äärelle. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikös? Ja kun monta treenattavaa/vahvistettavaa asiaa on, ei niitä voi samalla kerralla tehdä kaikkia. 

Oma päiväkirjani on vain ja ainoastaan agilitya varten. Ihan kaiken treenaamisen analysointiin ei aika eikä hermo riitä. ;) Jo pelkän agilityn suunnittelu vaatii aikaa, ja myös ne muuttuvat asiat (kuten ihmistaapero) täytyy edes jollain tasolla pyrkiä ottamaan huomioon. 

Päikkyni on "vain" vihko, joka täyttyy hiljalleen miun omilla harakanvarpailla. Aikaa ei hienoon bujoiluun yksinkertaisesti ole, vaikka se niin kivaa olisikin. Tämän muutaman kuukauden perusteella olen kyllä tietyiltä osin saanut omia treeniajatuksia pysymään paremmin kasassa ja tehdyt treenit on tullut analysoitua tarkemmin mitä ilman päiväkirjaa.

Vihko oli myös siksi parempi ratkaisu kuin tämä blogi, sillä koneella vietettävä aika on rajallista miun muistista puhumattakaan. Perinteiseen vihkoon saa ajatukset ja suunnitelmat kerättyä nopeammin.

Oman päiväkirjani perusrunko on suunnilleen tälläinen:

• Jokaiselle kuukaudelle suunnitelma: 
• Ohjatut treenit: milloin?
• Valmennukset (jos sellaisia on)
•  Kisat (jos on)
• Jotkut tietyt asiat, joita olisi hyvä treenata/vahvistaa esim. lähdöt, kontaktit. Pennun kohdalla myös esim. paikallaolo, rauhoittuminen, sivulle/jalkojen väliin tulo
• Lihashuolto: hieronta, fyssari, kotijumppa

• Jokaisen agitreenin kirjaaminen ylös
• Mitä tehtiin
• Missä onnistuttiin
• Missä olisi parannettavaa
• Muita huomioita

• Kisojen analysointi
• Kuka tuomari
• Miten meni? Tulos?
• Mitä parannettavaa
• Kolme onnistunutta asiaa / rata

Jos oisin oikein pro, kirjaisin myös etukäteen treenisuunnitelman tarkemmin, mutta toistaiseksi omatoimitreeneihin lähtö menee sen mukaan onko muita menoja ja idea treenaamaan lähdöstä tulee aika nopeastikkin, teen suunnitelman vain omaan päähäni.

Yritän nyt myös hieman parantaa tapojani videointien kanssa. Sain synttärilahjaksi kolmijalan puhelimelle sekä uuden muistikortin, joten välineistö on mukavassa jamassa kuvaamisia varten. :) Tässä viime viikon räpellyksiä. :)

  Voin suositella päiväkirjaa, muodossa tai toisessa, kaikille jotka treenaa tavoitteellisesti. Olipa laji mikä hyvänsä, koostuu se niin monesta eri osa-alueesta ja palasesta että treenisuunnittelu auttaa etenemään asioissa vähän järkevämmin. Ei myöskään pidä unohtaa oman toiminnan analysointia. Psyykkisen valmennuksen myötä varsinkin olen pyrkinyt panostamaan myös oman itseni ja fiiliksien arviointiin. AINA löytyy hyviä asioita omasta tekemisestä ja niitä kannattaa kirjata ylös! Niiden voimalla jaksaa ne vähän nihkeämmätkin treenikaudet ja kun tuntuu ettei mikään oikein onnistu. :)