Vepessä kehitytään hitaasti mutta varmasti (?). Vientiä tehdään veteen, uimaan lähteminen on vaikeinta. Päivästä riippuen vietävä esine menee käteen saakka tai yhdellä "nosta" käskyllä. Tosin tällä viikolla spanieelos laittoi leikiksi ihan kunnolla. ;)
Veneen nouto paranee. Sietää jo vähän painoa. :) Taas suurin kynnys on uimaan meno! En ymmärrä miksi!? Johtuisiko siitä, että veneenlaskupaikkan betoni luiska loppuu juuri siinä kohden, kun uimaan pitäisi ruveta? Toki U on epävarma mitä sen pitää suorittaa ja vaatii kannustusta paljon. Sillä on muutenkin joku mörkövaihe menossa ja itseluottamus pohjamudissa. Täyttäähän herra jo kaksi vee, joten onhan tuota käytöksen muutosta omalla tavallaan osannut odottaa.
Aksa junnaa paikoillaan. Treeneissä ei mitään WAU-fiiliksiä ole aikoihin tuntunut. Eilen varsinkin meno oli tosi onnetonta. Kyllähän U pyydettävät tehtävät suorittaa, mutta mutta vauhtia ei ollut yhtään. :/ Ei oikein ayttynyt lelulla hetsaukseenkaan. Mut hienoja käännöksiä ja ohjauksen lukua U teki. :) Siitä täytyy olla onnellinen. :)
Nyt tulevana lauantaina mennään kokeilemaan kuinka spanieli taipuu. Treenattu ei olla, joten mennään ihan vaiston varassa. ;) Haku huolettaa eniten. Toivonkin, että maasto olisi oikeasti riistaista! Jälkeähän tuo koiralapsi ei ole tänä vuonna tehnyt ollenkaan. ;) Viimekin kesänä vain tuoreella riistapukilla tehdyn laahausjäljen, jonka kyllä suoritti mainiosti.
On muuten peruslenkkeily kokenut suuren muutoksen meidän muutettua asumaan omakotitaloon. Läheinen pelto ja metsälenkki ovat tulleet tutuiksi. Viime viikonloppuna valmistui koira-aitaus, joten pojat on saaneet olla ulkona normaalia enemmän. Liikettä ei kyl kauheesti tarhassa tule. 
Kerrostalossa asuessa pyörälenkeillä ei juurikaan käyty. Nyt ollaan viikoittain vähintään yksi pyöräilylenkki tehty. Lisäksi eilen tapahtui suuri ihme ja Manun kanssa kävin 20 minsan HÖLKKÄlenkillä!! Hämmästyin vallan itsekkin! Suurimman osan ajasta Manu ravasi nätisti vierellä tai hieman edellä. Suurim harmi oli, että suurin osa lenkistä oli asfaltilla. Onneksi Manu ymmärtää itse hakeutua liikkumaan tienpientareelle. :) Tänä aamuna urhoollinen lenkkitoveri näytti varsin vetreältä, joten en usko sen pahemmin jumiutuneen eilisestä lenkistä.
Lihashuoltoon pitäisi taas ottautua enemmän. Molemmat poijjaat kaipaisivat huolellisen hierontakäsittelyn. Rennosti pojat kyllä ottaa. Kuvatkin sen todistaa ;)
Lauantaina tosiaan taipparit. AAPUVA!! Ja sunnuntaina kehää kiertämään Iisalmeen. :) Mukavaa nähdä tuttuja taas pitkästä aikaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti