Tarkoituksena oli myös (kiitos hyvän pohjan) ottaa rata maxi-esteillä maxi-kokoisten koirien kanssa. Tässäpä sitten tulikin meidän ensimmäinen ja isoin ongelma...
Uusi juttuhan se ei ole, että Manu helposti alittaa maxi-esteet, mutta nyt sen meno oli tavallistakin huonompaa. Jos se lähti hyppäämään se saattoi hypätä suoraan päin estettä tai vaihtoehtoisesti alittaa. Kertaallen hypättyään päin estettä, päätettiin unohtaa maxit ja hypätä "vain" medejä. Tässä vaiheessa jo rupesin miettimään, että nyt ei kaikki ole ihan kohdallaan. Onhan Manu nyt ennenkin hypännyt maxi-esteitä ja ne on sujunut ihan ok, kunnes se väsyy.
Treenien lopuksi otettiin sitten vielä Manulle pelkästään yhtä yksinäistä maxi-hyppyä ja naksuttimella palkka onnistuneesta hypystä. Tässä vaiheessa koira ei ollut väsynyt vaan hyvässä iskussa ja periaatteessa mitään ongelmia ei olisi pitänyt olla. Manu oli edelleen haluton hyppäämään, vaan pyrki ali. Lisäpuomien avulla "pakotettiin" se hyppäämään ja kerran se rysäytti päin. Muutama onnistunut hyppy saatiin ja niistä kovasti palkattiin. Lopetettiin hyppääminen onnistuneeseen suoritukseen.
Veeran kanssa pohdittiin sitten urakalla Manun hyppäämistä (ja hyppäämättömyyttä). Hyppytekniikka on ainakin päin peetä; Manu hyppää ylös (ja korkealle!) ja nopeasti alas, takajalat se vetää mahan alle (kuin hyppäisi veteen) ja hypystä puuttuu kaari. Tämä laittoikin miettimään, miksi se hyppää noin? Onko se kipeä? Onko takapäässä/selässä jokin lihas jumissa? Lonkathan siltä on kuvattu ja priimalonkat onkin. Päädyttiin siihen, että taitaapi olla fysioterapian paikka. Kunhan nyt töiltäni joudan, varaan Manulle ajan...
Muuten rata meni ihan ok. A:lle Manu kiipesi varsin näpsäkästi, eikä se mennyt läpijuoksuksi. Veeran perään Manu juoksenteli usein palkan toivossa, mutta sehän ei uusi asia ole. Kuten tavallista Manun vire laski nopeasti ja selvästi kyllästyi, kun mie itse olin linjoilla sen edessä tai useita kertoja otettiin samaa asiaa uudelleen ja uudelleen. Loppuun asti päästiin kunnialla ja se on tärkeintä. Positiivisena asiana voisi mainita kepit. Ohjurien kanssa mentiin ja vallan mainiosti Manu ne suoritti! :) Treeni on tuottanut tulosta. :)
Ensimmäinen palkka oli esteen nro. 4 jälkeen. Vedin Manun esteen yli ja palkka kädestä. Siitä matka jatkui A:lle, jossa myös palkka, jotta kontakti olisi sellainen kuin pitää. Seuraavaksi pätkä taas eteenpäin ja palkka kasin jälkeen, ja taas vedin Manun esteen yli (tai ainakin yritin). ;) Kepit meni yllättävän kivasti, ottaen huomioon että ne olivat ensimmäistä kertaa osana rataa. :) Keppien jälkeen loppurata yhteen pötköön ja palkka viimeisen esteen jälkeen. Helppo rata, mutta omapäinen koira aiheutti pientä päänvaivaa puhumattakaan ohjaajan oudoista askelkuvioista. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti