Keskiviikko eli jatkoryhmän treeni-ilta. :) Tällä kertaa työtkään eivät sotkeneet kuvioita, ja sain ennen treenejä nukkua pienen pienet päikkäritkin. Kiitos muru :)
Manu se vaan on niin täpinöissään, kun sille pukee BOT:n päälle. Se on merkki siitä, että nyt lähdetään KAHDESTAAN treenaamaan. Toinen selkeä merkki on se, kun mene täyttämään namipussia keittiöön. ;) Nirso Manukin on tikkana vieressä eikä enää päästä silmistään enne ulko-oven avautumista. Asenne kohdallaan siis. :)
Illan rata ei ohjauksellisesti ollu kovinkaan vaikea. Vauhtia oli, koiran oli irrottava, mutta maltettava mm. kontaktit ja kepit suorittaa rauhassa. Koira täytyi myös saada hallintaan vauhdista huolimatta. ;)
Rata näytti tältä (piirroksessa taas mittasuhteet päin peetä...):
Kuten näkyy, paljon mukavia suoria (=vauhdikkaita) linjoja. :) Suorilla osuuksilla oli siis tarkoitus saada koira irtoamaan putkiin, ettei niitä aina tarvitsisi olla kuonosta pitäen saattamassa. Seiskasta kasille valssilla. Putkelle nro. 10 takaaleikkaus. Sitten vaan taas suoraan ja kovaa :D
Kepit jätettiin välistä, sillä ne ovat edelleenkin niin vaiheessa.
Manu vire on huippu :) Jouduin sen ottamaan halliin häkkiin odottamaan, koska ulkona oli pakkasta -15 ja autossa sille olisi tullut liian kylmä.
Estevarastossa oli rakennushommat käynnissä ja Manua ahdisti se kaikki pauke =/ Lisäksi sitä ahdisti haukkuva snautseri, mutta enemmän rakennusmelu.
Ensimmäinen kierros meni siis ihan päin mäntyä. Esim. Manu ei millään olisi halunnut suorittaa rataa loppuun, sillä sen täytyi silloin mennä suoraan kohti pauketta ja meteliä.
Toisella kierroksella ei meteliä enää ollut ja Manuhan oli oikea tykki! <3 Rengas on vaikea, sen ollessa radalla, ja siihen tuli milloin minkäkinlainen hyppy. Hieno oli myös, että Manu suoritti ensimmäistä kertaa kaikki radan esteet maksina! :) Kiitosta tuli hyppäämisen parantumisesta.
Itselle muistettavaa olisi se, ettei saisi jäätyä kun virhe sattuu. Kun esteen suorittaminen ei onnistu, menen lukkoon eikä radan jatko ole sujuvaa. Tämä ongelma ollut pitkään. Työstän sitä koko ajan itseni kanssa. Tämä sama "ongelma" näkyy myös muussakin elämässä, ei vain agiradalla.
En myöskään saa lopettaa radalla etenemistä liian aikaisin. Täytyisi vaan kaahotella koiran kanssa loppuun saakka. :)
Pääsin treenien yhteydessä kokoilemaan vieraan koiran ohjaamista. Ei meinannut kumppani H. oikein lämmetä miun kanssa radalle lähdölle :D Suoritettiin kuitenkin rata ilman keppejä ja lopultahan se meni ihan hyvin. :) Kumppani H. on miun halikaveri <3 Ja nyt myös sit juoksukaveri ;)
Antakaa miulle vaan koirat ohjaukseen! :D Saisin samalla treenattua ensi syksyä, ja vaarojen maratonia silmällä pitäen! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti