Manun selkävaivat ovat herättäneet mielenkiintoni koirien hierontaa, venyttelyä ja terapeuttista harjoittelua kohtaan. Jos jossain vaiheessa tulee mahdollisuus, lähden ehdottomasti opiskelemaan aiheesta lisää! Enää ei pelkkä omatoimiopiskelu riitä, on päästä pureutumaan syvemmälle kiinnostavaan aiheeseen. Ehkäpä se pieni eläinlääketieteen kipinä vieläkin kytee jossakin. :)
Tosiasia on kuitenkin se, että juuri nyt heti, ei ole mahdollisuutta suunnitelmia toteuttaa. Siispä on vain tyydyttävä ottamaan asioista selvää mm. netistä. Manuhan on jo melkein vuoden verran käynyt fysioterapiassa ja saanut siitä suuren avun. Kylmä totuus on, että pelkät fyssarikäynnit ei todellakaan riitä. On ollut pakko oppia tuntemaan Manun kroppaa ja sen lihaksistoa. Manua on varovasti hierottava käytännössä päivittäin. Tiedän tasan tarkkaan mistä kohdin löydän jumit ja kuinka ne saa laukeamaan.
Olen alkanut opettelemaan terapeuttista harjoittelua. Yksinkertaisia juttuja vaan. Useampana iltana oon naksutellut iltaruoan pojille toiveena paremmin toimivat kropat. Manulle kivuttomampi selkä ja Uljakselle tukevaa harjoittelua agilitya ajatellen. :) Tilauksessa on tasapainotyyny ja uusimpana hankintana jumppapallo (omallekkin selälle tekee todella hyvää!).
Yksinkertaiset temput on parhaita. Istumaan nousut, maahan menot, ympäri menot molempiin suuntiin, jalkojen välistä pujottelu, takajaloille nousu/"kurre" (pylly maassa etuosa ilmassa), etunojapunnerrukset. Lisäksi meillä molemmat pojat on opetettu "kumartamaan", joka johtaa aina hyvää selän venytykseen. :)
Lenkit tehdään jopa päivä metsässä. Yritetään vaihtaa lenkkipaikkoja, jotta maastot olisivat monipuoliset. Pojat liikkuvat aina vapaana omaan tahtiinsa. Jatkossa tulisi kiinnittää enemmän huomiota lenkkien kestoon. Välillä olisi hyvä tehdä tasavauhtisia pidempiä lenkkejä. Ensi kesänä voisi opettaa Uljaksen liikkumaan pyörän vierellä.
Poikien koordinaatiokyvyissä on ero kuin yöllä ja päivällä. Manu on välillä jopa tyhmän rohkea ja yrittää aivan älyttömiä temppuja, jotka yleensä aina epäonnistuu. Tasapaino on sillä äärettömän huono. Se tekee valtavasti töitä pitäekseen tasapainon nostaessaan etutassut jumppapallolla. Ja jumppapallo on tuettu niin, ettei se liiku mihinkään, mutta Manulle tämäkin on työläs temppu. Uljas puolestaan hyppää itse tuetun pallon päälle ja istuu tai seisoo siinä ja suurella vaivalla pitää tasapainon vakaana.
Treenit jatkuu, jumppa jatkuu. Toivottavasti joskus saisin tehtyä pienen kuvakoosteen meidän puuhista. :)
Lopuksi kuitenkin maisemakuvaa eiliseltä lenkiltä Utran harjuilta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti