Nyt kun Uljas on kuvattu lonkiltiin, kyynäriltään ja selkärangaltaan priimaksi ja ikääkin jo 15 kk on aika ruveta nostamaan hyppykorkeutta. Hyppykorkeuden noustessa korostuu myös oikea tekniikka. Olin jo aikapäiviä sitten päättänyt, että hyppykorkeus nousee hiljalleen, ei yhtä nopeasti mitä Manun kanssa. Aluksi ihan simppeleitä suoria, hiljalleen lisäten jotain pieniä ohjauskuvioita. Ratatreeneissä suorille pätkille rimat voi nostaa hiljalleen maksiin, muiden pysytellessa matalampana. Kun rimat alkaa pysyä ylhäällä ja tekniikka pysyy edes kohtalaisesti kassassa, on aika nostaa loputkin ylös.
Rengas on ollut korkeana jo pitkään ja sitä hypätessä tekniikka pakottuu hyväksi. Jos ponnistus ei onnistu, eikä jalat oikene, osuu selkä tai pää renkaaseen. Maksi pituista pituutta on tullut myös jo kokeiltua, ja siinä ongelmana on ollut hypyn pituuden venyttäminen. Helposti Uljas astuu päälle! Siispä tämäkin otettava erityisopetteluun.
Lauantai-illan iloksi tuli tänään lähdettyä hallille suunnitelmissa hyppykorkeuksien ja hyppytekniikan tarkempi syyni.
Aluksi korotin rimat vain "puoliksi", eli toinen reuna korkeammalla kuin toinen. Hyppyjä oli kolme. Sitten kokeilin nostella ensimmäisen, viimeisen ja kaksi viimeistä rimaa maksi korkeuteen.
Aluksi hypyt menivät räiskimiseksi. Saattoihan olla, että U:lla oli intoa vähän liikaakin ja homma kaatui keskittymisen puutteeseen. Yllättävän hyvin rimat kyllä pysyivät lopulta kannattimillaan. Ja mukavasti U haki sopivat ponnistuspaikat, ja hypyissä oli suurimmaksi osaksi mukavan näköinen kaari. Hyvin vähän oli jalat mahan alla -hyppyjä!
Lisää tälläisiä "helppoja" treenejä. Helppoja miulle, ei niinkään koiralle. ;)
Lämmittelyä
Puoliksi korotetut rimat
Ei hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti