Eiliset treenit meni vähän niin ja näin. Pojat oli päivällä ottaneet yhteen ja liekkö aiitä jäänyt jotain väsymystä?? Iloisena U lähti hommiin, mutta radalla se oli laiska ja lähinnä perästä vedettävä. Ihmiset kiinnosti taas enemmän ja U taisikin käydä moikkaamassa kaikki kanssatreenaajat. Eli odotettavissa on, että tuomari sekä ratatyöntekijät saavat iloisen ja ihmisiä rakastavan spanielilapsen luokseen. ;)
En saa nyt piirrettyä eilistä rataa, mutta se oli mukavaa pyörittelyä ja tiukkoja käännöksiä täynnä. Rataan tutustuessa tuntui, ettei tästä mitään tule, mutta meno tuntui kohtalaisen luontevalta koiran kanssa mennessä. Mukava oli huomata, että vaikeillakin linjoilla esteiden haku onnistuu.
Pari juttua täytyy viel käydä varmistamassa ennen lauantaita: pussi, jota ollaan treenattu törkeän vähän!, A ja kepit. Eli huomenna ennen iltavuoroa hurautan hallille viimehetken treeneihin. ;) Onko se viisasta? En todellakaan tiedä. Ehkä ne on vaan oman pään tueksi.
Uljas on tosiaan kunnostautunut teinimutanttina. Ne ottaa viikoittain yhteen Manun kanssa. Eilen tuli ensimmäistä kertaa riita pallosta, tai no todellisuudessa se olin minä, joka lopulta rähinän laukaisi. Manu innostui leikkimään Uun jo hylkäämällä pallolla ja vieritteli sitä sitten kohti keittiötä. U aloitti murinan ja mie sitä sitten ojentamaan... Lopputulos oli sit se, että miun vasen ranne on mustelmilla ja turvoksissa ja molemmat pojat kyljellään lattialla. Tilanteet meni ohi miltei yhtä nopeasti kuin alkavatkin. Ja eilen Manu oli puolustamassa minuu, kun komensin Uuta. Ehkä pitäis vaan rohkeesti antaa poikien selvitellä välinsä keskenään.
Voihan teini-ikä... Yhden koiran kans ei ollut tälläisiä ongelmia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti