Siis kisoissa. Pojat on onneksi kunnossa. :D
Pelkäsin ennen ensimmäistä aksakisastarttia sitä, että U karkaa ihmisiä moikkaamaan, eikä keskity aksaan. Ekat kisat meni yli odotusten. Toisissa kisoissa olin itse rennompi ja vaturalleen meni molemmat radat!
Tuomarina oli Anne Savioja ja radat olivat mukavaa pyörittelyä ja tiukkoja käännöksiä. Olisin niin mielellään mennyt radat alusta loppuun Uun kanssa, mutta toisin kävi...
U ei kestänyt sitä, että tuomari tulee katsomaan suoritusta niin lähelle. Kun komensin tuomarin luota pois, bongasi nuori herra lisää ihmisiä (ratatyöntekijöitä) ja innolla laukaten moikkaamaan heitä. Aaargh. Se sai vaan lisää intoa, kun yritin komentaa sitä pois. Herra suoritteli esteitä oman mielensä mukaan ja osoitteli sydämensä kyllyydestä hampaita kiristelevälle ohjaajalle.
U ei kestänyt sitä, että tuomari tulee katsomaan suoritusta niin lähelle. Kun komensin tuomarin luota pois, bongasi nuori herra lisää ihmisiä (ratatyöntekijöitä) ja innolla laukaten moikkaamaan heitä. Aaargh. Se sai vaan lisää intoa, kun yritin komentaa sitä pois. Herra suoritteli esteitä oman mielensä mukaan ja osoitteli sydämensä kyllyydestä hampaita kiristelevälle ohjaajalle.
Mutta jotain hyvääkin. Vauhtia olisi ollut hyvin! Kontaktit meni paremmin: puomi ei ollut pelkkää kävelyä, keinulle meni reippaammin ja A:n kontaktit onnistui hyvin vaikkakin varmistelin paljon. Niin ja kepit olisi herra halunnut suorittaa ja katsoi minua ihmeissään, kun käskin napakasti pois kepeiltä kesken pujottelun. :D
Eli HYLlyt tuli ja lopulta keskeytin radat. Ekalla radalla jaksoin yrittää treenimielessä jatkaa, mutta kesken se sitten lopulta jäi.
Ratapiirrokset:
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Seuraavan kisailmon kanssa tulen varmasti käymään henkistä kamppailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti