Monta asiaa kerrattavana

Haasteet on tehty voitettaviksi. Tällä hetkellä treenimotivaatio on todella korkealla. Samalla taas mieleen iskee miten paljon asioita on opeteltavana.

Olen henkilö, jolla koordinaatiokyky on tosi huono. Miulle on todella haastavaa saada kädet, jalat ja pää toimimaan yhdessä ja antamaan koiralle selkeitä käskyjä. Joskus melkein tekis mieli käydä alkeiskurssin ja jatkokurssin ohjaustekniikkakerra uudelleen. :D Manun kanssa opettelu oli vaikeaa, iso osa ajasta meni pitäessä koiraa kontrollissa. Siinä oma liike jäi toissijaiseksi. Miulahan meni varmaan vuosi tajuta miten saan esim. takaaleikkauksen ohjattua niin, että koira oikeesti ymmärtää mitä siltä haluan. Jaakotus ja sylkkäri on alkanut aueta vasta nyt!! Oon toivottaman hidas oppimaan ohjaustekniikoita. :D

Ohjaustekniikoiden opiskelun ohella on yksittäisten esteiden, lähinnä keppien ja kontaktien hiomista. Kontaktit ovat ottaneet nyt takapakkia ja pahasti. A:n opettamisen aloitin alusta, tavoitteena juoksuA. Nuo esteet vaatii AINA hiomista. Puomilla ongelmana nopeus (tai siis sen puute) ja alasmenokontaktin räiskiminen. Keinu on hidas. Kepit vaatii itsenäisyyden vahvistamista.

Onpahan urakkaa! Järkevyyttä voisi olla istahtaa alas ja tehdä jonkinlainen treenisuunnitelma. Nyt treenit menee ihan fiilispohjalta. Kun tavoitteellisemmin treenasin kuntosalilla, oli miulla aina tehtynä treenisuunnitelma, jonka mukaan menin. Liikkeet oli etukäteen suunniteltu. Kisojen suhteen ei toistaiseksi ole sen kummempaa tavoitetta, muin puhtaat ratavirheettömät suoritukset. Kisoissa nähdään mitkä osa-alueet vaativat treeniä. Myös itse kisaaminen vaatii opettelua. Nyt kuitenkin ensimmäisen startin jälkeen, on ilmoittautumiskynnys matalampi. 

Treeniympäristöstä olen tosi kiitollinen. Huippua treenata lämpimässä hallissa ympäri vuoden. Kerran viikossa ryhmätreenit, joissa ei kuitenkaan kouluttajaa ole. Jeesataan ryhmässä toinen toisiamme tarpeen mukaan.

Viime lauantain koulutus nostatti motivaatiota entisestään. Niinpä kipaisin tiistaina hallille toiveissa treenata mm. sylkkäriä. Niin tehtiin ja onnistuttiin! Jippii! :) Jopa Manu osasi ;)
Lisäksi juoksuA:ta ja puomille vauhdin lisäämistä. Tällä kertaa ei tassut lipsuneet. :)

Keskiviikon rata oli melko helppo. 

Ei ehkä täysin nuo esteiden paikat oikeat, mutta kyllä tuosta pääsee jyvällä miltä rata näytti ;)

Meillä oli teemana ohjaajasta poispäin kääntyminen. Nopeasti se on parantunut ja vahvistunut. Jes jes jes! Putkella 11 pääsi vauhtia kertymään sen verran paljon, että haltuunotto oli työlästä. Onnistui sekin lopulta. :) Taitava U. <3
Toinen kierros keskityttiin vain keppeihin ja juoksuA-treeneihin. Ponnari oli Aalla, mutta liitin nyt esteitä ennen ja jälkeen Aan suorittamisen. Ponnarin paikkaa piti vähän muuttaa, että tassut osuu kunnolla kontaktipinnalle. Rytmi alkoi löytyä ihan kivasti.

Manu on myös kunnostautunut pappa-agilityn saralla. Se on päässyt säännöllisesti treenaamaan ja on yllättänyt miut monta kertaa. :D Mm. maanantaina herra ymmärsi sylkkärin ja suorittisen oikein kivasti! En ollut uskoa silmiäni!! Kepeillä se menee itsenäisesti, pää matalalla keskittyen. Vauhtia en ees yritä suoritukseen saada. Manu on vaan tarvinnut pitkän ajan asioiden sulatteluun. ;)
Irtoaminen esteille on paljon huonompaa mitä Uulla ja käännöksissä se on toispuoleinen. Noihin asioihin voisikin Manun kanssa keskittyä jatkossa. :) Parhautta on se, miten innoissaan Manu on kun pääsee hallille. Se haukkuu, hyppii, varastaa esteille ja leikkii vetoleikkejä tai palkkautuu pallolla. <3 

Pappa-aksasta huolimatta se oli ihmeen hyvässä kunnossa tiistain fyssarikäynnillä! Helikin ihmetteli, miten se onkaan hyvässä kunnossa. :) Tietyt kipeät kohdat on ja pysyy, mutta niitä oli vähemmän mitä yleensä. :) Ja Manu makasi koomassa miltei koko käsittelyn ajan. Ja muisti välillä käydä pusuttelemassa fyssaria. <3