Kun pää on täynnä ajatuksia on pieni nollaus paikallaan. Sattuikin oikein sopivasti kunnon pyörittelyrata eilisiin viikkotreeneihin! Pakko oli keskittyä vain ja ainoastaan ohjaamiseen ja koiraan. Tekipä hyvää!
Rataan tutustuessa meinasi pieni epätoivo iskeä. Oikeita ohjauksia ei meinannut löytyä mitenkään. Sieltä ne kuitenkin löytyivät ja lopputulokseen olin tyytyväinen! Radassa oli paljon haasteita: sylkkäreitä, haltuun ottoja, leijeröintiä... Rata oli myön hyvin hyvin ahdas! Ratapiirros ei missään nimessä anna oikeaa kuvaa ahtaudesta. Minikoirakotkin tuskailivat ahtautta, joten eihän se maksikoiran kanssa yhtään tilavampi voinut olla! Hallin suurin ongelma onkin juuri tilanpuute. Moni rata on suunniteltu kisakokoiseen halliin/kentälle, ja niitä on sitten usein soveltamatta ahdettu pienempään halliimme. Noh, menihän se ihan ok. Nautinnosta ei voinut ehkä puhua, mutta kivaa oli ja se on tärkeintä. :)
Rata näytti siis tältä:
Ensimmäiset viisi estettä menivät yli odotusten! Pari karkausta Aalle tapahtui, kun Uussa oli vähän liikaakin menohaluja. Se lukee hyvinä hetkinä kiitettävästi ohjausta ja liikkuu myös ripeästi. Mutta virheitä se ei siedä! Silloin katoaa motivaatio, jos jotain kohtaa joutuu jankkaamaan monta kertaa. Ensimmäinen ahtain kohta oli putkesta pituudelle ja siit kepeille. Ei laitettu pituutta maksipituuteen juuri ahtauden takia. Seinää päin pujottelu ei haitannut! Jee! Ja oikea aloitusvälikin löytyi ongelmitta vauhdista huolimatta! JEE!!!
Suurimmaksi haasteeksi osoittautui leijeröinti esteelle 14. Kiitos treenikaverin palkkausavun saatiin homma toimimaan. Putkesta hypylle 16 meno oli TODELLA ahdas. Liian ahdas.
Alkurata oli sujuva, loppurata ei. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen. :) Sain itse pidettyä pään kasassa ja keskityttyä tekemiseen ja koira toimi hienosti! :)
Molempien kierrosten päätteeksi hiottiin vielä keppejä niin, että ruokarasia odotti keppien päässä. Taas kerran sivuttaisirtoamista ja kovalla tsempityksellä U pujotteli loppuun saakka. Väsyneenä se meinaa oikoa toiseksi viimeisen välin. Tarkkuutta siis.
Ennen oman ryhmän alkua otin Manun halliin. Manu pääsi tekemään hyppysuoraa, keppejä ja putkia höystettynä napakoilla käännöksillä. Kyllä vaan herra "eläkeläinen" oli liekeissä! :D Herralla onnistui myös leijeröinti heti ensiyrittämällä! :D Uskomaton tyyppi!
Hieroin eilen Manun pitkästä aikaa ja se oli oikeasti yllättävän hyvässä kunnossa! Mitään megajumia ei löytynyt selästä. Takajalat oli kireät, mutta pehmenivät nopeasti. Mutta takapolvia se aristi. =/ Varsinkin oikeaa puolta. =/ Ehkäpä polvi/polvet ovat kaiken alku?? Eli polvet menee jossain vaiheessa tutkittavaksi.
Niin, sehän ois aika taas ruveta katselamaan agilityn osalta kisakalenteria. Mietin, että mennään Joa:n mölleihin viikon päästä sunnuntaina kokeilemaan, miten koira toimii vieraassa paikassa. Kahdelle radalle ilmoitan: mölleihin ja kisaaviin. Täytyy ne kepit saada osaksi rataa. Sitten pitäisi pohtia missä ois eka startti? Joan kisoissa vai kenties esim. Lieksassa?? Näyttelyrintamalla on nyt niin hiljaista (seuraava näyttely Tuusniemellä marraskuussa), joten panostetaan nyt sit aksaan. :)
Moi, täytyy kommentoida :D, Tää ratahan oli siis jatkokurssin. Alkupätkä puomille toi jatkokurssilaiset ja kun halusin niille tuon lopun, mikä oli Kuopiossa kolmosten radan osana niin piti vähän soveltaa noita keppejä..Joten se pituus ja keppi tuli kyl liian lähelle. Mutta tuo putkesta hypylly 16 tulo oli oikeesti kisoissakin tuommoinen. Monet tekikin sen niin että kierrätti sen muurin puoleisen siivekkeen kautta. Maksikoirakoilla ei tainnut tätä loppua kisoissa ollakkaan.
VastaaPoista