ROP

Lapsikoira aloitti näyttelyuransa 17.3. Enon ryhmänäyttelyssä. Eikä muuten ollut lainkaan pöllömpi aloitus, vaikka osallistuminen oli vaakalaudalla aina rodun alkuun saakka. :D 

Tuomarina enkuilla Jouko Leiviskä ja enkkuja oli 23 kappaletta ilmoitettu.

Pikku-Rein tulos oli aika mieletön JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP

ROP Reino, VSP miltei 11-v. Nancy <3
Junnu ja Mummu vei ja voitti <3

Kyllä muuten handlerin kädet tutisi PU-kisassa. Mutta niin se vaan juuri 1-vuotta täyttänyt junnukoira napotti ekana koko ajan.

Seuraava näyttely on tulevana lauantaina Kerimäellä. Katsotaan mitä Reinosta tällä kertaa sanotaan...

99 pistettä

On kertynyt kirjoitettavaa ja en vain ole saanut aikaiseksi aloittaa. Nyt tartun härkää sarvista ja aloitan purkamaan meidän alkanutta harrastus- ja kisavuotta. :) Edetääs ihan aikajärjestyksessä...

Mietin pitkään palveluskoira liiton vaatiman lisenssin ostamista. Pohdin myös kertalisenssejä, mutta laiskana päädyin kuitenkin hetken pähkäiltyäni hankkimaan lisenssin RTK1 silmissä kiiluen. Oma seurani PoKS Ry järjesti rallytoko kisat 3.3.2018. Tuomarina ko. karkeloissa toimi Minna Hillebrand. Enen kisoja Uljas saikutti jumiutunutta kroppaa ja kipeää varvasta useamman viikon ajan. Ja olin jotenkin niin arjen viemänä, ettei juurikaan oltu treenattu. Pari päivää ennen kisaa kävin esittelemässä kyltit ja se treeni meni aikalailla pyllylleen. 

Kisapäivänä meidän starttivuoro oli vasta myöhään iltapäivällä. Sain radan nähtäväksi jo aiemmin päivällä ja jopas rupesi tuskastuttamaan. Mietin monta kertaa, että ei oo taas mitään järkeä mennä nolaamaan itseämme kun ei olla treenattu. Oli juosten pujottelua ja eteentuloa... Ne haastavimmat jutut meille... No asetin tavoitteeksi, että hihnan kireydestä en tällä kertaa ota yhtään miinusta ja hyväksytty tulos olisi saatava. Nuo koin hyvinkin realistisiksi tavoitteiksi tässä kohtaa saavuttaa.

Menin ajoissa kisapaikalle. Uulla oli virtaa ja se kivasti keuli mm. eteen tuloja tehdessä. Odottelu kuitenkin laski virettä sopivasti ja tykkäsin sen mielentilasta lähtöpaikalle mennessä. Koko rata meni flowssa ja oltiin yhtä koko radan ajan. :) Varmistelin saksalaisen liiaksi ja U ei meinannut lähteä kiertämään selän taakse, mutta väliäkös tuolla kun kaikki muu oli onnistunut enemmän kuin hyvin. 

Tuomarin kommentti lämmitti mieltä :)

Tulostaululla odotti yllätys; 99 pistettä! Meille, treenaamattomille aloittelijoille! Se yksi ainoa miinus tuli juurikin siitä saksalaisesta käännöksestä. Ilman sitä ois ollu täydet pisteet. Huikeeta! Palkinnoille ei päästy, koska aika ei riittänyt. Eipä harmittanut, sillä oltiin ylitetty itsemme. :)

Tuo kupla, flow, mikä radalla ollessa oli, oli juuri sitä mitä olen viimeisen vuoden aikana kaivannut. Ja nyt vihdoinkin se löytyi taas. <3 Uljas "hymyili" koko radan ja heilutti iloisena häntää ja miulla oli rento olo koko radan ajan. Ihan paras tunne. <3 

RTK1 on nyt yhden hyväksytyn tuloksen päässä. :)  Siinäpä tavoite tälle vuodelle. Tai voisiko sanoa että tavoitteeksi on noussut ALO-luokan korkkaaminen tänä vuonna. Seuraavaa kisaa en ole vielä päättänyt. Pari ajatusta on, jonne voisin yrittää ilmoittautua. Hankalaksi tekee samanaikaiset näyttelyt. On nyt vaan punnittava kumpi houkuttaa enemmän.

AVO-kyltit on aloitettu treenaamaan. Rallya voisi treenata hieman säännöllisemmin toki. ;) Ja suunnitelmallisemmin! Agility vaan houkuttaa enemmän :D Agin suhteen kisakalenteri on ihan avoinna. Terveys on nyt kunnossa, mutta tarkoin silmin seurailen miten Uun kroppa kertaa maksikorkeuksia ja ratatreeniä.

Millainen on hyvä lenkki?

Eräänä päivänä miulla oli oikein kunnolla aikaa lenkittää koirat. Tuolla normaalilla metsä-/peltolenkki reissulla rupesin miettimään millainen on hyvä lenkki noin niinkuin kunnon kohotuksen kannalta.

Alkulämmittely

Hihnassa lyhyt ja tasavauhtinen lenkki. Kroppa lämpiää ja ei tule turhia revähdyksiä kun vapaana kirmaaminen ja leikkiminen kaverin kanssa on parasta evör.

Eteneminen
Lenkki etenee kokoajan. Ei jäädä seisoskelemaan paikalleen ja ihastelemaan maisemia (vaikka toki sekin on joskus ihan paikallaan :) ). Meillä pojat jättää turhat leikkirälläykset vähemmälle, kun lenkki etenee kokoajan.

Alustat
Vaihtelevuus ennenkaikkea. Tasaista tietä, jossa voi lenkin lomaan yhdistää esim. lyhyitä paikallaoloja ja liikkeelle lähtöjä. Kapeaa ja epätasaista polkua, jossa joutuu miettimään miten ja minne tassut asettelee. Tasaisella alustalla pehmeä lumikerros, jossa koiran koosta riippuen joutuu kahlaamaan/enemmän nostelemaan jalkoja (vrt. matalassa vedessä kahlaaminen).

Loppujäähdyttely

Hihnassa tasaista, letkeää tassuttelua kotiin. Jos oikein viitseliäs on, tekee koirille venyttelyt vielä kotona.

Tuollainen lenkki onnistuttiin tekemään ja miun mittapuulla tuo on hyvä ja ennenkaikkea monipuolinen lenkki. Koirat nauttii ja kotiin palatessa kuuluu pian tasainen, tyytyväinen tuhina. 

Reillä varsinkin on hieman ärsyttävä tapa hyökkäillä päin sekä näykkiä niskasta ja takajaloista. Tälläinen etenevä lenkki saa sen pysymään erossa Uljaksesta ja U parka ei joudu ikävien hyökkäysten kohteeksi. 

Ollaan tosi kiitollisia meidän lenkkimaastoista. Monipuolista maastoa kesät ja talvet. Pääsee käytännössä heti kotiovelta maastoon. :) Vielä kun uintipaikka sekä hiekkatiet olisivat lähempänä niin meidän kuntoilu ois täydellistä. :)

Tahmea vuoden alku

Tavoitteet antavat edelleenkin odotella itseään. Samoin se todellinen motivaatio. Tai ehkä voin vaan syyttää siitä töiden aloitusta ja lapsiperhearkea? Periaatteessa ollaan kyllä joka viikko tehty jotain ja ihan ajatuksen kanssa, mutta se punainen lanka puuttuu silti. Ihmislapsi aloittaa päivähoidossa ensi viikolla ja sitten on taas vähän paremmin aikaa keskittyä vapaapäivinä myös koiraharrastuksiin. Ja ehkäpä se treenipäiväkirjan täyttäminen olisi taas hyvä herätellä henkiin.

Arki hakee uomaansa ja innolla odottelin hoidon alkua ja vilkuilin kalenteria sillä silmällä, että omatoimitreenit saisi kivasti viikko-ohjelmaan mukaan. Oman seuran kisatkin lähestyi, mutta ne nyt joudutaan unohtamaan a) työvuorojen ja b)jalkavaivan vuoksi. :( Kisakauden avaus siirtynee keväämmälle. Ja tietenkin mm. näyttelyitä sattuu kotikulmien kisojen kanssa päällekkäin. EI tuo kisainnostus kovinkaan kummoinen ole, joten ei siitä stressiä sen enempää.

Jumien suurin syy?

Niin, maanantain treeneissä U teki tosi tahmeat kepit ja jätti useamman kerran kepit kesken. Jo silloin heräsi pieni ajatus, että nyt ei kaikki oo ihan reilassa. Kotona asiaa harmitellessani J sanoi, että hänen mielestään edellisenä päivänä Uun noustessa makuulta ylös se oli hetken epäpuhdas. Niin ja hallilla lämmitellessä ravuuttaen se vauhtia hidastaessa taas kevensi normaalia enemmän oikeaa etustaan. Radalla se kuitenkin kaikki hypyt ja kontaktit suorittu aivan normaalisti ja innostui rallattelemaan lelunkin kanssa.
Olin jo taas diagnosoimassa sille mm. nivelrikkoa ja agilityn lopettamista. Ongelma paikantui taas kuitenkin tuonne lapojen seutuun ja siellä on samanlainen jumi mitä syksyllä. Onneksi tiedä mikä ja kuka siihen osaa auttaa. <3 Joten ei vielä heitetä agilitykirvestä kaivoon. ;)

Rallykisat ois edessä kuukauden kuluttua. Siihen pitäisi oikeasti alkaa treenaamaan. Tehdä enemmän treeniä kisapannalla ja -hihnalla ettei oteta tyhmiä miinuksia hihnan kireydestä. Käännöksiin takapää paremmin hommiin ja suoruuteen parannusta. Siinäpä sitä urakkaa. Tavoitteena edelleen hyväksytty tulos, joten täydellisyyteen ei olla tavoittelemassa. Hyvä fiilis ja vire on se päätavoite. :)

ReiRei Reipatti on tehnyt varsin helppoja treenejä. Tykkään kovasti sen tavasta työskennellä, mutta viime maanantaina tuli todettua taas se miten se kaipaa häiriötreeniä. Mopo vähän keuli ja aivot oli narikassa. Pitäis saada mopo paremmin hallintaan ennen maaliskuun ensimmäistä  valmennusta, jonne oon kakaran ilmonnut.

Vuoden 2017 loppu

Ehkä näin tammikuun lopulla on viimeistään hyvä tehdä pieni paluu taaksepäin. Lapsiperhearki ja töiden aloitus ovat syöneet aika kiitettävästi kirjoitushalua. Nyt uuden läppärin myötä, on ehkä realistisempaa saada myös blogia pidettyä paremmin ajantasalla. Ainakin toivottavasti. ;)

Vuoden 2017 loppu olikin merkityksellistä aikaa miun ja Uljaksen harrastusrintamalla. Korkattiin uusi laji Itsenäisyyspäivän kunniaksi, nimittäin Rally toko. :) Osallistuttiin oman seuran kisoihin ja hyväksytty tulos sieltä saatiin. Tuomarina toimi Anna Klingenberg ja pisteitä kerrytettin ALO-luokassa 84 pisteen verran. Suurin osa miinuspisteistä tuli ohjaajan hölmöydestä mm. liian kireästä hihnasta. Suurin miinus oli, kun U tarjosi sivulle tuloa eteentulon sijaan.

Vaikka pisteissä oli paljon parantamisen varaa olin todella tyytyväinen kokonaisuudessaan meidän suoritukseen. Vire säilyi paremmin kuin odotin ja meidän treenimäärä oli ennen kisoja todella pieni. 

Muutoin vuoden loppu oli harrastusrintamalla aika hiljainen. Tehtiin viikoittain aksaa molempien poikien kanssa, mutta aika rennolla asenteella ja fiiliksen mukaan.
Uun kanssa tuli jälleen painiskeltua matalan vireen kanssa ja koko aksa tuntui jotenkin raskaalta vääntämiseltä. U vietti pidennetyn joululoman ja oli tauolla kolmisen viikkoa. Tuona aikana se ei käynyt hallilla taikka kotipihassakaan treenannut mitään aksaan liittyvää. 

Hain valmennuspaikkaa Reinolle, mutta eihän me sitä saatu mikä harmitti ja harmittaa edelleen kovasti. Paljon tuli pohdittua, että miten vuoden 2018 treenit jaan pojille, sillä työn puolesta en mitenkään pysty treenaamaan kahta kertaa viikossa ohjatusti. Uljaksen kanssa en vielä halua lopettaa, koska se on niin hieno opetusmertari miulle. Ja Reinon kanssa tarvittaisi kunnon valmennusta, että edettäisiin asioissa järkevästi ja suunnitelmallisesti. 

Treenipaikka on haettu Uljakselle, mutta Reino pysyy menossa mukana ja silloin tällöin tulee tuuraamaan Uljasta. Varsinkin, jos vireongelmat näyttäytyvät, astuu Reino treeniradalle. Pyrin pitämään kiinni siitä, että käytäisi säännöllisesti vapaavuorolla treenaamassa ja silloin pääpaino on Reinon tekemisessä. Se miten käytännössä tämä suunnitelma pitää, on ajan kysymys. :)

Kovasti yritin pohtia tavoitteita vuodelle 2018, mutta ne on yhä ja edelleenkin auki. Niin paljon energiaa on mennyt työarkeen sopeutumiseen ja helmikuussa aloittaa meidän ihmispentu päivähoidossa, joten arkikin on hakenut uomiaan. Palailen tavoitteisiin, kunhan saan niitä jollain tapaa järkeväksi muodostettua ensin omassa päässäni. Kyllä olen ihan pihalla, ja en tykkää tästä itse yhtään. 

Lunta on susirajalla riittänyt, joten pojat ovat saaneet riekkua lumessa mielinmäärin. Aloitin jo viime vuoden puolella kiinnittämään enemmän huomiota kunnon kohotukseen. On reippailtu lumihangessa, käyty hihnalenkeillä ja jumpattu iltaisin. Uljakselle etupään vahvistusta ja Reino jatkaa takajalkojensa etsimistä (jossa se on ilokseni edistynyt).

Vuodelle 2018 on siistejä juttuja suunnitteilla, joten ihan täysin ilman suunnitelmia ja tavoitteita ei olla. Tosin nämä kivat jutut painottuu ehkä enemmän miun omiin menoihin (jotka kuitenkin liittyvät agilityyn). Enempää en vielä hihku, sillä mikään ei ole vielä 100 varmaa. :)

Hyppytekniikkakoulutuksessa 25.11.

25.11.2017 oli Kuopion suunnalta Laura Sutinen pitämässä meidän seuran hallilla hyppytekniikkakoulutusta. Olin ilmoittaunut Reinon sinne, sillä halusin kuulla kokeneen henkilön mielipidettä kakaran kropan käyttämisesta ja kuinka tukea tekemistä jatkossa. :) Kirsikkana kakun päällä pääsin jakamaan kouluttajan kanssa ajatuksia ylipäätään agilitystä ja pennun kouluttamisesta, joten olen taas astetta varmempi siitä, miten lähden tiettyjä juttuja kouluttamaan ja missä vaiheessa. :)

Treenattiin viimeisessä ryhmässä, joten ensin käväisin ilman koiraa hallilla kuuntelemassa luennon. Kaikki ketkä miut tuntee, tietää miten liekeissä oon aina kun on kyse fysiikan treenaamisesta ja terveistä treenivuosista. Uljaksen kanssa ollaan aikanaan oltu hyppytekniikkaseminaarissa ja nyt kaipailin nimenomaan oppia mitä tehdä pennun kanssa ja miten edetä kun pentu kasvaa ja kehittyy. 

Laura oli huippu! Treenit pidettiin tosi lyhyinä ja "hinkkaamaan" ei jääty ja ns. täydellisyyttä odottelemaan. Koirat toki väsyi nopeasti, mutta tämä nopea vaihtosykli piti koirat paremmassa vireessä. Meidän ryhmä oli sen verran pieni, että kuvaaminen olisi ollut liian vaikeaa, joten mitään kuva- tai videomateriaalia ei tästä koulutuksesta nyt ole. Muutama juttu nousi sieltä sellaisena asiana, mitä pidin tärkeänä. Varsinkin jos ajattelee koiraa jolla EI ole mitään selkeää ongelmaa hyppäämisessä.

• Aina on syy, jos koira muuttaa toimintaansa radalla esim. lentokeinu, hidastunut suorittaminen, tiettyjen rimojen tiputtelu --> syy voi olla fyysinen ja hyppytekniikkaharjoituksia voi käyttää diagnostisena välineenä syyn selvittämisessä.
• Hyvä fysiikkatreeni myös muiden lajien harrastajille. Koiralla "korvienväli tuulettuu" kun pääsee tekemään jotain tavallisesta poikkeavaa mistä saa PALJON palkkaa.
• Perustaidot --> soveltaminen --> häiriö --> jatkotreeni. Koiran tulisi hypätä hyvällä tekniikalla vaikka millaisessa häiriössä.
• Palkkaa AINA kun koira tekee --> epävarmuuden esto. Ei haittaa, vaikka koira ei suorittaisi priimasti.

Reinon "ongelma" on se, että se on pentu. Eli voimaton selästään, mikä on täysin normaalia tämän ikäiselle kakaralle. Hyvin se hahmotti etäisyydet, hyppäsi suoraan ja keskeltä linjaa ja ns. sukelsi kohti palkkaa. Se vaan vaatii aikaa kehittyä ja voimistua. Tekniikkatreeniä n. kerran kuukaudessa (perussarja ja taipuminen) ihan vaan tsekkausmielessä missä kropanhallinta on. Kun pakka pysyy kasassa voi alkaa tehdä etäisyydenarviointia ja hieman myöhemmin korkeudenarviointia sekä setpointia. Nyt, kun mennään ns. rimattomasti ei esim. setpoint hyödytä mitään. Kattellaan sitä sitten, kun alkaa ikää olla vuosi ja yli. :)

Sain myös työkaluja Reinon jatkokouluttamiseen esim. kepit ja kontaktit kun jäätiin treenin päätteeksi vielä juttelemaan niitä näitä. :) Asiat järjestyi päässä kivasti ja nyt olen taas astetta varmempi miten lähden koulutusta viemään eteenpäin.

 

Koulutuksen innoittaman aion viimeistään tammikuun aikana laittaa Uljaksen hyppäämisen tarkkailuun. Tuleeko epäröintiä jossain tietyssä tehtävässä / korkeudessa? Miten se suorittaa teknisesti? Tämä siis siksi, että tsekkaan ettei ole kropassa syy lopahtaneeseen vireeseen. Set pointia U teki tällä viikolla okserin takariman noustessa 55cm saakka ja ei ongelmaa. Hyppäsi hyvin nätisti ja hiljaisesti laskeutuen. Seuraava projekti on perussarja, kasvavasarja sekä korkeudenarviointi. Tämä sopivasti osana peruskunnon treenausta. :)

Treenikuulumisia

Postausta pitkästä aikaa. Ollut jotenkin todella vaikeaa avata blogia, sillä edellinen postaus koski pappakoiran poismenoa. :´( Ikävä on valtava, vaikka arki on nyt rennompaa. Aina sitä vaan vielä oottaa pappakoiran hymyä, kun tulee kotiin. 

Mutta treenirintamalla on ollut vilkasta, joskin Uljas vietti saikkua parin viikon ajan. Uljas arkoi syystä tai toisesta toista etustaan (ei ontunut, mutta ajoittain keventi askelta) ja sai myös ristiselkänsä todella jumiin. Luottofyssarilta löytyi apu <3 ja agilityn pariin on Uljaskin päässyt taas palaamaan. :)

Agin sijaan Uljas on tehnyt enemmän rallyyn liittyviä juttuja. Ja Uljas pääsi miun kanssa myös meidän molempien ensimmäiseen rallykoulutukseen pyhäinpäivän kunniaksi. Elli Kinnunen oli Haukkuvaaralta  kouluttamassa oman seurani harrastajia. Meidän oli pitänyt etukäteen lähettää pientä infoa itsestämme, joten 20 minuutin treeniaika saatiin hienosti räätälöityä juuri jokaisella yksilölliseksi. Olihan se hassua se odottelu, kun on niin tottunut agivalmennusten nopeaan tempoon. 20 minuuttia oli pitkä aika seurata muiden tekemistä, mutta omalla kohdalla tuo 20 min hujahti hurjan nopeasti.

Ja mitä valtaisia ahaa-elämyksiä koinkaan tuon koulutuksen aikana! En niinkään rallytokosta mutta ihan koiran kouluttamisesta. Listaan joitakin juttuja, jotka itselle "kolahtivat" kaikista eniten:

• Palkan linja. Jos haluan vahvistaa oikeaa seuraamispaikkaa / perusasentoa on mietittävä palkan linjaa mistä se menee koiran suuhun (olipa se lelu taikka nami).
• Palkkojen arvo. On tehtäviä joissa riittää pienemmän arvon palkka esim. kehu. Tälläinen voi olla joku superhelppo juttu jonka koira varmasti osaa. Hieman vaativammasta tehtävästä annetaan "arvokkaampi" palkka esim. lihapullaa / muuta maukkaampaa evästä. Ja sitten on superonnistuminen, josta saa esim. villin leikin suosikki lelun kanssa. 
• 100% keskittyminen KOIRAAN. Ei muihin ihmisiin, kyltteihin, rataan tms. Kun keskittyy koiraan, keskittyy myös koira sinuun ja työntekoon.
• Palkkavihje. Palkkavihje on vinkkisana koiralle, että kohta tulee palkkaa. Vähän niinkuin naksutin, mutta sanallisessa muodossa. Namilla ja lelulla voi olla eri vihjesanat. 
• Opeta koiralle, että kontaktin pitäminen kannattaa tilanteessa kuin tilanteessa. 

Varsinkin tuo palkan linja oli itselle se suurin AHAA-elämys. Ei oo aksassa sitä tarvinnut miettiä. :D Tämän myötä olen saanut molemmilla koirilla perusasennon sekä seuraamispaikan paremmaksi. Sama ajatus on pidettävä mielessä myös eteentuloja treenatessa.

Kommenttina meidän tekemisestä oli, että kyllä me ALO-luokat selvitään näinkin, mutta hommia tulee tehdä. Kontaktin pito on se tärkein. Kuten itsekkin sen tiesin, vaatii Uljas hirveästi tsemppausta ja tukea että ei lähde epävarmuuttaan haahuilemaan. Lyhyttä kontaktitreeniä aikaa hiljalleen pidentäen. Myös vasemmalla käännös lähti uudelleenopetteluun, että saadaan koiran takapäänkäyttö paremmaksi.Oikealla käännöksen vaatii vahvistamista, mutta ne sujuu paremmin. 

Reino on keskittynyt aksaan. Enimmäkseen suoraan juoksemista mutta mukaan on tullut myös käännösharjoittelua suoraan luukuttamisen lisäksi. Treenikertoja on kertynyt 2-3 / viikko. Tarkoituksella annan treenimäärän olla nyt vähän korkeampi ja joulun aikaan otetaan totaalinollaus aksasta. Se miten pitkä joulutauko on, en tiedä, sillä ensivuoden ryhmäpaikka-asiat on vielä auki.
Ollaan käyty kerran viikossa vapaavuorolla yksikseen tekemässä juttuja. Nämä treenit on yleensä käännöksiä tai palkalle suoraan juoksua, sillä ihmislapsi on mukana hämmentämässä näissä treeneissä. Reino tuurasi Uljasta Uun saikun ajan viikkotreeneissä. Lisäksi ollaan parina viikonloppuna käyty juoksemassa isolla kentällä. 

Teini-ikä alkaa nostamaan päätään ja aivot on aikalailla narikassa. Reino väläyttelee hienoa työnskentelyä, kunhan vaan saa pidettyä päänsä kasassa ja keskityttyä töihin. Haahuilu on lisääntynyt, joten keskittymis ja malttitreenit on mukana kuvioissa. Noihin malttitreeneihinkin saatiin hyviä oppeja rallyvalmennuksessa. :) 

Kotosalla jätkät saavat tehdä pientä jumppaa n. pari kertaa viikossa. Helppoja temppuja kuten mm. peruuttamista, asennonvaihtoja, jalkojen välistä pujottelua. Lisäksi dobopallon kanssa jumppaa ja/tai tasapainotyynyjen kanssa syvien lihasten jumppaa. :) 

Ihan kiireisenä on arki pysynyt siis . :D