1. POKSTIIMI

Olipa kerran agilityharrastajien porukka, joka kaipaili Pohjois-Karjalaan systemaattista huippukouluttajien agilitykoulutusta. Idea syntyi valtakunnallisesta TopTeamista, jotain vastaavanlaista olisi hienoa saada myös tänne päin Suomea. Miut pyydettiin mukaan vastaamaan ohjaajien fysiikkatreeneistä, mutta aikataulu- ja tilaongelmien myötä ne tippui pois mutta mie jäin järjestäjäporukkaan. Ja toki hain myös paikkaa pokstiimiin ja mukaan pääsin.

Ensimmäinen leiri oli 18.8.. Agilitystä vastasivat Sanni Kariniemi sekä Mari Lukkarinen. Mentaalivalmennuksesta vastasi Anne Talvitie. 15 innokasta leiriläistä oli jaettu kolmeen ryhmään ja päivän aikana jokainen ryhmä teki kaksi parin tunnin mittaista agilitytreeniä sekä parin tunnin mentaalivalmennuksen. Rankka setti, mutta jokaisen euron arvoinen. 

Osallistuin Rein kanssa. Aamulla lähtiessä mietin, että olisi pitänyt ottaa Uljas myös mukaan ja jakaa treeniaikaa vähän sillekkin. U kuitenkin jäi kotiin ja ois vaan pitänyt käydä hakemassa se kesken päivän mukaan. Tehty mikä tehty, ja Rei parka sai tehdä töitä uupumukseen saakka. Jostain syystä Rei ei muutenkaan tuntunut oikein omalta itseltään vaan oli ihan alusta alkaen jotenkin vetämättömän oloinen. Olisiko ruokinta mennyt jotenkin pieleen? Vai muuten vaan huono päivä? No einivei, paljon saatiin leiristä irti ja iso kasa kotiläksyjä.

Aamu aloitettiin Sanni Kariniemen agilityradalla. Huisin hauska mutta menevä rata ansaesteineen. Rataan tutustuessa mietin, että tuskin päästään kahta estettä pidemmälle, mutta toisin kävi. :) Oon huikeen ylpee tuosta nuoresta koirasta, joka on koko kesän ollut treenaamatta. Oma liikkuminen ja rytmitys oli ihan hukassa, eikä iso kenttä pitkillä esteväleillä yhtään helpottanut asiaa. Niin me kuitenkin selvittiin sivuttaisirtoamisista, ansaesteistä, putkiin irtoamisista ja monista persjätöistä. :D Takaakierrot osoittautuivat haastavimmiksi asioiksi koko radalla ja niiden itsenäisemmäksi saattaminen tuli tästä treenistä kotitehtäväksi.

Seuraavaksi suunnattiin ulkokentälle Mari Lukkarisen agilityyn. Onneksi tässä välissä oli taukoa reilu tunti, että koirat sai edes hetken levähtää. Reihän ei ole ulkokentällä tehnyt mitään about vuoteen, joten mietin mitäköhän hommasta mahtaa tulla. Eihän se hyvää tekemistä ollut, mutta saatiin hyviä juttuja kasaan ja kotiläksyjä sitäkin enemmän. :D 

Mari oli kivasti suunnitellut meille mölleille oman radan (mustapohjaiset numerot), joka vaikutti helpolta mutta saatiin siihen silti kaikille hiottavia kohtia. 

Marin treenistä tärkeimpänä jäi:

• Nuoren koiran (ja miks ei vanhemmankin, jos vireessä ongelmaa) luukutusta luukutusta luukutusta ja paljon palkkaa, että itsevarmuus kasvaa.
• Mieti koiran linjat! Miten hyppää ja mihin hyppää, mitä seuraavaksi? Mikä on lyhin reitti ja onko se just siun koiralle optimaalisin?
• Keep it simple. Liika kikkailu luo epävarmuutta
• Mieti millä laukalla koira tulee ja tarvitseeko laukka vaihtaa?
• Miten kepit loppuu? Varsinkin jos pitää kääntyä.

Kotiläksyksi meille Rein kanssa tuota luukutusta ja sitä myöden itsevarmuuden kasvua ja laukan avaamista. Lyhyitä juttuja ja paljon palkkaa. Muutam este kerrallaan on enemmän kuin jees. 

Lisäksi sopivan lelupalkan metsästäminen alkoi: tällä hetkellä vinkuva ja rapiseva pehmolelu on paras mutta etsintöjä jatketaan vielä. :) 

Anne Talvitien sessio oli meillä päivän päätteeksi. Paneuduttiin aluksi miettimään meitä itseämme kisaajina ja tämä pilkottiin vielä moneen näkökulmaan. Avaava kokemus! Lisäksi lähdettiin pilkkomaan mitä kaikkea kisaaminen vaatii ja kotitehtäväksi saatiin lisää pilkkomisharjoituksia liittyen kisaamiseen. 

Haastavia treenitilanteita mietittiin positiivisen ajattelun kautta ja lähdettiin muuttamaan ajattelumaailmaa toisenlaiseksi. Tekeepä hyvää! Suosittelen kokeilemaan, varsinkin jos joku treeni junnaa paikoillaan. Koiraharrastus on kuitenkin niin hetkessä elämistä ja omalla fiiliksellä on valtava vaikutus. Kun olet itsevarma etkä mikään "jossittelija" saat varmasti parempia tuloksia aikaiseksi.

Kerrassaan mahtava leiripäivä! Takki oli aika tyhjä päivän päätteeksi ja on mennyt aikaa sulatellessa kaikkea. Kotiläksyihin on jo tartuttu ja tehtävää on paaaaaljon. :) Agility best! <3
Seuraava leiripäivä on sitten marraskuussa :)

Aikamoinen kesä

Vau mikä kesä 2018 olikaan! Ehkä paras vuosikausiin! Ja paljon sattui ja tapahtui. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa ja tapahtumien kerääntyessä on motivaatio ollut entistä paremmin karkuteillä. Mutta jospa pieni kertaus olisi paikallaan? 

Alkukesästä kamppailin tosiaan poikien yhteenottojen kanssa. Tasapainoisen koiran Jouni kävi auttamassa minuu (ja poikia) eteenpäin ja se olikin viisas päätös. Opin jälleen koiristani enemmän ja varsinkin teinipoika Reinon ajatuksenjuoksu pääsi/joutui tarkemman syynin alle. 
Nythän on niin, että miulla on kaksi varsin vahvaa johtajatyyppiä hyppysissäni. Ja Rein kohdalla se varsinkin tarkoittaa töitä ja tiukkaa kuria. Uljas on se joka on miun varjo ja sitten myös komentaa kun mie komennan. Johdettu kävely ja tiukentunut kuri/säännöt kotona toi rauhaa arkeen. Paitsi nyt, kun U on vetänyt herneet nenään siitä että kaveri saa enemmän ruokaa kuin hän, HUOH!

U on saikuttanut enemmmän tai vähemmän varvasvammaista jalkaansa. Heinäkuun ja helteiden vuoksi totaalilepo teki hyvää ja liikkuminen on parempaa. Luultavasti jossain kohtaa jalka vaatii tarkempia tutkimuksia, mutta kiire niihin ei toistaiseksi ole. Hiljalleen katsotaan miten jalka kestää rasitusta (vai kestääkö9. Agility on ainakin nyt miltei täysin pois kuvioista, rallyyn panostetaan sitten enemmän tähtäimessä RTK1 ja AVO-luokkien korkkaus. Agilityä varovaisesti tunnustellen.

Heinäkuu vietettiin käytännössä lepolomaa. Koska helteet oli liikkuminen hyvin vähäistä, lähinnä uimista. Treenit oli ihan minimissään, keppien alkeita epäsäännöllisesti omassa pihassa. Hallilla ei käyty koko kuukautena. Teki aika hyvää sillä viikko sitten syyskauden avauksessa Rei teki hienoa työtä keskittyen ja kuunnellen sekä ollen itsenäinen. Hyvillä mielin kohti tulevan viikonlopun agilityleiriä siis. :)


Rei näyttäytyi viimeiset tämän vuoden näyttelynsä. Mikkelissä 28.7. se oli hienosti PU2 saaden neljännen SERTinsä. Viikko eteenpäin Kuopiossa tuloksena vaatimaton EH, koska oli niin ilmavan vaikutelman antava ja keskeneräinen. ;) 

Mikkelistä PU2 ja SERT #4

Kuopiossa kapea, ilmava ja keskeneräinen

Loppuvuodelle ei ole näyttelyitä tarjolla, joten keskitytään muihin lajeihin. Eli käytännössä agilityyn. :) Kakara on pärjännyt näyttelyissä yli odotusten ja saa nyt kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa ja tammikuussa siten kehään seuraavan kerran.


Yhtenä kesän kohokohtana oli taipumuskokeen suorittaminen. Oltin 11.8. Kontiolahdella Karjalan Spanielien järjestämässä kokeessa, jossa tuomarina toimi Olavi Nurmiranta. Luottavaisin mielin lähdin päivään ja Rei ei pettänyt ja toimi jopa paremmin mitä osasin odottaa. :) Varsinkin hakutyöskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. :) Se mikä jäi harmittamaan on arvostelussa mainitut "isotettelu toisille uroksille", kun Rei haukkui kun toinen aloitti sekä maininta ujoudesta, kun Rei ei suinpäin hypännyt täysin välinpitämättömänä istuvan tuomarin syliin. :D 

Nyt on taas hyvä hetki kaivella treenipäiväkirjat esiin pölyttymästä ja alkaa hieman määrätietoisemmin suunnitella treenejä. Lisäksi lenkkeilykin monipuolistuu, kun helteet ei enää estele. Tervetuloa syksy! Me ollaan valmiita! :)

Joensuun näyttelyviikonloppu sekä Kotkan Ruusu

Kootas tähän samaan postaukseen nyt parit näyttelyt samalla kertaa. Aloitetaan Joensuun näyttelyviikonlopusta...

SuviKarelia oli 26.-27.5.2018. Olin alunperin ilmoittanut mukaan molemmat pojat, mutta U joudui jäämään pois hotspotin takia. :( 

Lauantaina oli kv-näyttely ja enkuilla tuomarina Birte Scheel Tanskasta. Reino upeasti PARAS UROS 2 + VARASERTI !!! :) 

Sunnuntaina oli kr -näyttely. Tuomarina Zeferino José Cardoso Silva Portugalista. Reino PARAS UROS, SERT & VSP!!! <3 Aikamoinen kakara! 

ROP Glamorly Get The Party Started

 Joensuun näyttelyviikonlopun jälkeen huilailtiin hetki ja U paranteli hienosti hotspotinsa. 
16.6. aamulla aikaisin startattiin auto kohti Kotkan Ruusu näyttelyä ja Ocean Pitfal kennelin 15v. synttäreitä. :) 

Kotkassa enkuilla tuomarina Deborah Harbin Australiasta. Enkkuja oli hurja määrä, 48 kappaletta, vaikka samaan aikaan oli Oulussa sprinkkuerkkari.

Reino JUN ERI4 (yhteensä kuusi junnu-urosta)
Uljas VAL ERI3 SA (yhteensä viisi valiourosta, joista kolme sai sa:n)

Poikien kompastuskiveksi muodostui koko. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuomari "rokotti" Reinon korkeudesta. Myös Uulla maininta koosta, mutta se sai sen enemmän anteeksi. ;)

Reino ahkeroi vielä Väinö Ojalan kanssa junior handler kehässä. Pari sijoittui hienosti toiseksi! Ilo oli katsoa, kuinka taitavasti Väinö nuoren pojan esitti kehässä ja huolehti esimerkillisesti koirasta pitkän ja helteisen kisan aikana. :)

Katariinan puisto oli aivan mielettömän kaunis näyttelypaikkana! Meri <3

 Kun kehät olivat ohi oli aika juhlistaa 15-vuotiasta Ocean Pitfal kenneliä! Meitä olikin iso porukka paikalla. Paljon vanhoja tuttuja ja iso kasa uusia. <3 Ilo on olla osa OP-tiimiä. :)
Herkuteltiin ja kisattiin leikkimielinen lelukoirakisa. Me ei nuoren Kaja-koiran kanssa sijoituttu, mutta kyllä vaan oli hauskaa! ;)

 Varsinkin Kotkan reissu oli muistutus siitä miksi tämä harrastus on niin rakas. Ystävät! <3 

Seuraava näyttely on suunnitteilla heinäkuun lopulle. Mennään Rein kanssa Mikkeliin. Ja siitä viikon päästä sitten Kuopioon. 

Hiljaista mutta ei hiljaista

Oooohops, kun on taas edellisesti kirjoituksesta aikaa vierähtänyt. Paljon on tapahtunut, mutta toisaalta ei kuitenkaan mitään. Ajatuksia on ollut paljonkin mistä kirjoittaa, mutta en vain ole saanut muotoiltua kaikkia ajatuksia tämmöiseen kirjalliseen muotoon. Sillä ei tää alkukesä ihan iiseimmästä päästä oo ollu...

Aikalailla koko kevään olen tuskaillut Rein kanssa ja mikään treenihomma ei ole oikein tuntunut etenevän. Arkuutta? Itsäpäisyyttä? Johtajuusongelmaa? Ihan vaan teini-ikä? Puomiprojekti on ollut hiiiidas, koska epävarmuutta ja loikkimista alasmenolla, seinään päin hypyt ihan kamalia ja lähtöön asettuminen on ollut vaikeaa. Kaiken kruunasi poikien todella railakas yhteenotto muutamia päiviä ennen Polvijärven näyttelyä. :( Veri lensi ja tietenkin se oli Rei, joka otti enemmän osumaa. Siihen sitten vielä kaupanpäälle lähimetsästä saatu anturahaava. :( Kerrassaan mahtavaa!

Eläintohtori Kivuton hoiti Uun jälleen kuntoon <3

Pojat ottaa pätkäytti yhteen toistamiseenkin. Selvittiin onneksi pienemmillä vaurioilla. Henkiset vauriot varsinkin miulla oli sitten isommat. Suurimmaksi syyksi siksi etten oikeasti tiennyt MIKSI tässä näin kävi. Ja taas kaupanpäälle terveyshuolia Uun hotspotin merkeissä. :(

Kolmas yhteenotto oli liiankin lähellä. Onneksi ystäväni oli paikalla ja saatiin tapahtuma estettyä, mutta varsinkin Rein käytös jäi silloin mieltä painamaan. Ja päätin keventää omaa stressitaakkaani ja ottaa yhteyttä Jouni Jääskeläiseen (Tasapainoinen Koira ).

Jouni kävi ja totesi, että Rei on kovin vallanhaluinen ja johtajuutta haastava koira. Uljas komentaa miun mukana ja siitä sitten yhteenotot yleensä lähtee. Kotiläksyksi johdettua kävelyä (eli sivulla seuraamista ilman vetämistä), hellyydenosoitukset vain ihmisen niin halutessa (ei siis enää huomion "kerjäämistä") ja tiukempi kuri esim. ulos mennessä, porteista kulkiessa ym. Ei siis periaatteessa mitään uutta.

Rei varsinkin laittoi tosissaan vastaan johdettua kävelyä treenatessa. Se ei millään meinannut luovuttaa. Tämän luovuttamisen jälkeen miulla onkin ollut erilainen koira kotona.

Luulen, että tulen kirjoittamaan ihan erillisen postauksen Jounin käynneistä ja niiden tuomista muutoksista meidän arkeen. 

Mitä uusi arki on tuonut tullessaan? Ei enää jatkuvasti iholla olevat koirat (tai lähinnä iholla olevan Rein), pitkiä hihnalenkkejä, pari kertaa ihan selälleen itse pyörähtäneen Rein (enkä edes komentanut kovasti!!) ja rennomman ilmapiirin. 

Tauon jälkeen tehtiin myös todella onnistuneet aksatreenit (kunhan olin ensin muutaman kerran palauttanut johdetun kävelyn oppien avulla Rein hallintaan) ja varsinkin esteille irtoamiset lämmitti miun sydäntä suuresti useiden epäonnistuneiden treenien jälkeen. 

Niin ja käytiinhän me viikko sitten esiintymässä Joensuun näyttelyssäkin! U jäi kotiin potemaan hotspottiaan ja Rei pääsi yksin mutsin kanssa kylille. Ja hienot tulokset saatiinkin! Lauantaina Paras uros 2 + varaserti ja sunnuntain VSP kera sertin! Tästäkin tulee vielä oma postauksensa (kunhan saan aikaiseksi). 

Serti #3

 

SERTI #2 & VSP

7.4. oli taas näyttelyaamu ja suuntana tällä kertaa Kerimäki (Savonlinna). Tästä näyttelystä on tullut jonkunlainen perinnenäyttely. Tajusin, että ensimmäisen kerran olen ko. näyttelyssä ollut kahdeksan vuotta sitten Manun ollessa juniori. Tuolla kerrallahan bongasin ensimmäistä kertaa Suvin kasvatit ja tällä tiellä nyt sitten ollaan. :) 

Tuomarina enkuilla toimi Virpi Montonen. Rei yksin junioriluokassa saaden ERI:n ja sa:n. :) Paras uros luokassa jännitti, sillä olihan siellä mukana valioita ja muita selkeästi Reinoa ns. valmiimpia koiria. Yllätys oli jälleen suuri, kun valioluokan uros siirrettiin meidän taakse ja tuomari tuli onnittelemaan parhaan uroksen voitosta! :) Siispä Reino sai Sertin! :) Ja ikää ei edes 13 kuukautta. ;)

Nartuista vain yksi sai sa:n ja tämä valionarttu oli myös ROP. Onnea Krista! :) 

ROP Adatza´s Forever Moments ja VSP Ocean Pitfal Tomorrow´s Jedi

Esitettiin myös Ocean Pitfal kasvattajaluokka, joka oli loppukilpailuissa hienosti BEST IN SHOW 2! <3 Onnea Suvi! <3 Kasvattajaluokassa mukana Simppa (Multi MVA OP Orang-a-Tang,), Reino (OP Tomorrow´s Jedi), Lisa (MVA OP Galena Galm) sekä Selma (JMVA OP Sausage Is My Obsession).

Huippu päivä mukavassa seurassa! <3 Kiitos Ystävät ihanasta päivästä! <3

26.3. rallytoko

Maaliskuun lopulla pääsin osallistumaan Uun kanssa rally-tokon tuomariharjoittelijan treeneihin. Tarkoituksena oli tehdä kisanomaista ratasuoritusta ja "tuomari" pisteytti sen. Voin sanoa, että  kiireisen yövuoron jälkeen muutaman tunnin unilla sitä ei todellakaan ole parhaassa mahdollisessa vireessä tekemään koiran kanssa kisanomaista suoritusta. Luvattu mikä luvattu ja lähdettiin kokeilemaan. Hyvä että mentiin, sillä kotiinviemisiksi tarttui PALJON huomionarvoisia ja treenattavia asioita. Iso kiitos Pia! :)

Ensimmäiselle radalle lähtö tuli aika lennosta. Kisoissahan olen paikalla aina ajoissa ja aloitan ns. virittelyn ajoissa ja samalla saan ajettua yli-innokkuuden/keulimisne alas ja ajatuksen mukavaan ja rentoon työntekoon. Nyt ei tämmöiseen olut mahdollisuutta ja lyhyet virittelyt eivät todellakaan riittäneet. :( U keuli aivan liikaa broileripyöryköiden vuoksi ja tekeminen oli pelkkää sähläämistä / kontaktin herpaantumista. Viime kisojen flow oli muisto vain... kaukainen semmoinen. 

Treenilista täydentyi siis virittelystä ja nopeasta radalle menosta, jos suoritusvuoro on osunut ensimmäiseksi. Kisoissa on kaksi minuuttia aikaa rataan tutustumisen jälkeen valmistella koiraa.

Tehtiin ALOKAS-luokan rata sekä soitellen sotaan meiningillä AVOIMEN luokan rata. Listaan alle jutut, mitä nousi treenattavaksi. Lisäksi treenattiin tulevaisuutta varten käytösruutua.

ALO-rata

- Vire liian korkea: näkyi mm. haahuiluna, nuuskimisena, taskujen pureskeluna

--> ohjaaja "jäätyy" koira jäätyy

- Pitää olla tarkkana kummalta puolelta (vasen vai oikea) sivulle tulo!

- Jos hihna menee jalkojen väliin--> yritä saade se pois! Tulee nopeasti mm. rintamasuunta virhe. U myös käy puremaan hihnaa.

- Eteentulojen suoruu.

AVO-rata

- Mieti missä kohtaa irroitat hihnan ennen suorituksten alkua. Tee tästä rutiini.

- Istumasta seisomaan --> hyvällä mallilla --> vahvista. Muista jättää riittävästi tilaa kyltille!

- Hyppy --> ota juoksuaskeleet max. 2m, koska U on iso koira.

- Huolellisesti opettele milloin koira laitetaan istumaan! (istu, eteen istu, sivulle istu)

- Suoruus! Takapään käyttö --> kohti tiukempia käännöksiä

- Pyörähdyksen aikaisempi ajoitus, koska U hidas pyörähtäjä.

- Kumartelu pois! Vauhdin hiipuminen pois ennen tehtävän suorittamista (esim. pyörähdys)! Taputukset ym. vähemmälle. Jatkuva "imuttaminen" pois. Käsiavut ok, kunhan niihin ei liity apuaskeleet/kumartelut. ALOssa pieni kumartuminen vielä sallittua

- Houkutus treenattava! Vire, kontakti!

- Maalissa heti koira kiinni ja sitten vasta kehut.

KÄYTÖSRUUTU (VOI, MES):

- Koira aina kytkettynä!

- Vas. sivulla istu --> pidä kontakti! U alkaa tarjoamaan herkästi sijaistoimintoja joista tulee miinusta.

- Treenaa! Eri asennot (sivulla, edessä, istu, maassa, MES seiso)

- Ohjaaja kohti kylttiä. Koiran/ohjaajan oltava suoritusalueella (onko sivulla vai edessä).

- Muista treenata erilaisissa häiriöissä!

SUMMA SUMMARUM:

Avo-luokan tehtävissä vielä paljon töitä. Hyvällä mallilla ollaan, mutta kisavalmiuteen on vielä matkaa. Temppuja treenattava mahdollisimman itsenäisiksi (esim. pyörähdys, eteentulot), ettei sitten myöhemmin tule turhia miinuksia liioista apujen käytöistä.

Treenit kylteillä vain muutaman kyltin mittaisia. Ja samalla tulee ns. kylttikokemusta ja oma sijainti asettuu paremmin. Mie tuppaan aina menemään aivan liian lähelle kylttejä. Hyvä kikka on myös treenata lyhyillä (parin metrin) kylttiväleillä.

Tulipas tylsä teksti, kun ei kuviakaan ole käytetävissä. No, onhan tämä enimmäkseen itselle pieni muistutus siitä mihin kiinnittää jatkossa huomioo. :) Toivottavasti tässä olisi hyviä vinkkejä muillekkin. :)

Rein ensimmäinen agilityvalmennus

Markus Turunen oli pitämässä valmennusta seuramme hallilla sunnuntaina 25.3.2018. Pitkään mietin kumman koiran kanssa osallistun. Uun saikuttaminen ja nihkeä treenaaminen sai aikaan päätöksen, että Rei osallistuu. Luotin siihen, että kyllä saadaan kakaran kanssa paljon irti "isojen koirien" treeneistä. Ja niin todella saatiin :)

Rata näytti paperilla kamalalta, mutta rataa kävellessä se tuntuikin vallan mentävältä radalta. Jo tutustumisvaiheessa jaoin sen mielessäni pätkiin, mikä oli kyllä helppoa, sillä Rei ei tee kontakteja eikä keppejä. Saatiin alkuun mukavasti muutaman esteen pätkät ja loppuun sitten vähän enemmän esteitä. 

Rata näytti tältä:

Heti kakkosesteellä valinnan paikka siitä tehdäkkö siihen pakkovalssi, vai opettaa koira tulemaan käteen ja siitä vain ohjaus esteen yli. Menin pakkovalssilla, koska sen Rei ymmärtää. Pikkumies oli vähän ulapalla ja haahuili omiaan mm. pinkaisi puomin alla olevaan putkeen. Kun sain itseni kasaan ja kunnolla ymmärsin käskyttää koiraa alkoi homma toimimaan. :D Aina mie oon ihan lukossa aluksi kun keskitys omaan tekemiseen ja silloin ohjaan koiraa todella huonosti. Markuskin mainitsi, että johan rupes koira kulkemaan kun sain oman ohjausasenteen kuntoon.

6-7-8, ei auheuttanut mitään ongelmaa. Muistutuksena vain itselle, että ajoissa niistosta pois alta! 

Loppupätkässä suurimmaksi haasteeksi tuli itsenäinen irtoaminen. Se on taas ottanut takapakkia, kun olen paljon vahvistanut käännöksiä ja käteen tuloja. Juteltiin, että se onkin tyypillistä nuoren koiran kanssa, että ennen opittu kärsii kun johonkin toiseen asiaan panostetaan. Leijeröinnit ja kärkihypyt tulivat siis treenilistalle. 

19-20-21-22-23 sujui todella hienosti! Pakko vähän kehua. Rei tuli hienosti persjättöihin ja 22 pakkovalssintapaiseen. :) 24 meinasin jyrätä itse liikaa ja omalla liikkeellä ohjasin esteestä ohi. Rytmittämisen viilauksella saatiin se toimimaan hyvin.

Tosi mukavat treenit! Kannatti mennä kakaran kanssa. Meidän iloksi rata jäi ns. viikkoradaksi halliin, joten päästiin muutaman päivän päästä tekemään vielä vähän täsmätreeniä Rein kanssa ja Uun kanssa ratatreeniä. 

U toimi radalla omaan tapaansa kuuliaisesti, eikä missään suurempi ongelmia ollut. Kärkihypyt meni treenilistalle myös Uun kanssa.